(Den jag aldrig var / 2004)

Takakannesta:

"Puolialaston mies löydetään itäeurooppalaisen kaupungin kadulta. Hän on taittanut niskansa ja halvaantunut, ilmeisesti pudottuaan ikkunasta. Mies tunnistetaan: hän on ruotsalainen Sverker Sundin. Hänen vaimonsa MaryMarie kutsutaan paikalle Tukholmasta. Kun hän istuu miehensä vuoteen vierellä sairaalassa, todellisuus alkaa häilyä. Hän ei enää ole varma siitä kuka on ja miten hänen pitäisi suhtautua avioliittoonsa Sverkerin kanssa.

Seitsemän vuotta myöhemmin MaryMarie on jatkuvasti kahden vaiheilla. Kumpi hän on, Mary vai Marie? Surmasiko hän miehensä vai antoiko hän tämän elää? Joutuiko hän vankilaan vai tuliko hänestä ministeri? Hänen tarvitsee vain sulkea silmänsä, niin toinen mahdollisuus on yhtä tosi kuin toinenkin. Elämän käännekohdissa on vaihtoehtoja – jos hän olisi kulkenut toista tietä, kaikki olisi sujunut eri lailla.

Toista tietä on loistavan tarinankertojan voimannäyte: täydellinen, mukaansatempaava romaani, joka yllättää lukijan kerran toisensa jälkeen. Se on kertomus syyllisyydestä ja sovinnosta, rakkaudesta ja ystävyydestä, pettämisestä ja kostosta."

***

Lähetän kirjan lukutuolille.

Kiitokset hippa-kirjasta ja kortista, Piiku! Tämä toivelistakirja lennähti postilaatikkooni sellaisella nopeudella, etten vielä osannut sitä odottaakaan :)

Tämä oli toinen lukemani Axelssonin kirja, se ensimmäinen oli Huhtikuun noita. Pidin molemmista! Tässä kirjassa oli todella omintakeinen rakenne, jossa yksi päähenkilö olikin kaksi - Mary ja Marie. Tarinat liukuivat ajassa ja paikassa edestakaisin, minkä lisäksi Maryn ja Marien tarinat vuorottelivat sulassa sekamelskassa. Kirja vaati lukijaltaan pientä keskittymistä, mutta lopputulos oli jotenkin kiehtova ja maaginen.
Majgull Axelssonin Kuiskausten talo on näköjään TBR-pinossani myöskin, täytynee kaivella sitä ylemmäksi lukupinosta :)

Kirja jatkaa matkaansa keväisenä toivelistayllätyksenä. Toivottavasti seuraava lukija tykkää kirjasta yhtä paljon kuin minä :)

KTMC 2012 # 55

Voi kiitos, lukutuoli! Tämä oli ihana yllätys, joka saapui tänä keväisenä päivänä. Ja kirja on todellakin ollut toivelistallani. Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta opukselta, jonka lukemista odotan.

Aivan niin. Omintakeinen rakenne vaatii lukijan täyden huomion, mutta koko tarinan idea perustuu siihen ja loppua kohden palaset loksahtelevat paikoilleen. Joitakin aukkoja jäi minulle siltikin, sillä .. niin, elämä vaatii pohdintoja ja edelleen pohdintoja. Sellainen olo jäi tästä kirjasta. Ihmisten vaikuttimet olivat mielestäni tämän romaanin keskeisimpiä teemoja, tai no missäpä romaanissa ei olisi. Suljettu ryhmä (tässä romaanissa Biljardiseura Tulevaisuus) on aina mielenkiintoinen pohdintojen kohde. Joka tapauksessa, mielenkiintoinen kirja. Ja jotenkin erilainen. Kiitos lukutuolille kirjan lähettämisestä!

Pohjois-Pohjanmaan bookcrossing-miittiin yllätyskirjaksi.

Eilen Oulun pikkujoulumiitissä pelattiin taas yllätyskirjoista. Vuorollani pääsin valitsemaan paketoiduista kirjoista omani, ja tämä löytyi kääröstäni. Ihan vieras kirja ja kirjailija minulle - mutta mielenkiintoiselta näyttää, kiitos!

Kyllä, keskittymistä tämä kirja vaati, että hoksasi aina mistä näkökulmasta milloinkin tarinaa kerrotaan. Taitavasti punottu kertomus, oli ilo lukea.
Tämä kirja myös kruunasi aakkoshaasteeni olemalla viimeinen puuttuva kirjaimeni siihen eli X :)

Työpaikalle tarjolle.

edit 3.5. kirja on takaisin minulla, ilmeisesti kävi jonkun työkaverin matkassa lainassa.

Majgull Axelsson -vaihto :) Vein aikaisemmin miittiin Taavinalle Kuiskausten talon ja sain nyt tämän häneltä.

Tekee mieli kiittää Majgull Axelssonia siitä, että hän kirjoittaa! Vaikka hänen kirjansa eivät ole kivoja. Ne ovat rankkoja, mutta mukaansatempaavia. On tärkeää, että joku kirjoittaa näistä teemoista. Ja vielä näin hyvin. Jotkut teemat toistuvat kirjoissa (mm. asenteet naisia kohtaan, häpeä), mutta oli tässä uusiakin aiheita (nykyajan orjuus). Kyllä Majgull Axelsson ehdottomasti on yksi suosikkikirjailijoistani! (Tutkin kirjaston tarjontaa - naapurikunnan naapurikunnassa olisi yksi kirjailijan teos, jota en ole lukenut; pidän mielessä!)
Osallistun Kirjan vuosi 2015 -haasteen kohtaan 11.

Lähtee eijukalle.
Osallistun myös maaliskuun haasteeseen :)

Kiitos Koivula5, kirja onnellisesti perillä ja ilahdutti aamulla postilootalla :D.
Nyt kiiruusti lukemaan. Muutaman alkusivun perusteella vaikuttaa kiinnostavalta.

Kuten kirjassa on oikeastaan kaksi päähenkilön persoonallisuutta, Mary ja Marie on kirjan nimikin suomennettuna "Toista tietä" jotenkin eri kuin alkuperäinen ruotsalainen "Den jag aldrig var", yhtä mutkikkaita ja arvoituksellisia molemmat sekä naiset että kirjan nimet.
Ei mikään helposti luettava kirja, välillä oikein ärsytti kun oli pudota kyydistä. Saattoihan Mary muuttua Marieksi ilman mitään katkoa seuraavassa lauseessa. Vähitellen lukemisen edetessä tilanne helpottui, vaikka koko ajan joutui olemaan tarkkana.

"Nuorena minulla oli ollut appoavoimet, hämmästyneet silmät, ja olin kuvitellut näkeväni kaiken. Nyt tuijotin ulos pimeyteen ja tiesin, että näin vain omat muistoni ja kuvitelmani."

MaryMarien kohdalla kyseessä ei ole mikään kaksijakoinen persoonallisuus, vaan ilmeisesti kirjailija haluaa tosiaan kikkailla hämmentääkseen lukijaa ja saadakseen hänet pohtimaan. Mitä: onko elinikäinen ystävyys mahdollista, voiko antaa anteeksi, mitä on armo, rakkaus? Syyllisyydentunto? Onko vaihtoehtoja elämässä?

Marie irrottaa pistokkeen miehensä Sverkerin hengityskoneesta, miehensä joka pettäessään vaimoaan jossain itä-Euroopassa prostituoidun kanssa heitetään alas ikkunasta ja joka halvaantuu. Marie siis tappaa hänet ja joutuu vankilaan, mutta Mary jatkaa elämäänsä Sverkerin kanssa, hänestä tulee kehitysministeri, kunnes kaikki paljastuu ja elämä menee pirstaleiksi. Lukioaikana syntyneen ystävyysryhmän "Biljardiseura Tulevaisuuden" jäsenet kulkevat mukana koko kirjan ajan.

Mikä on totta ja mikä kuviteltua? Loppuun päästyään lukija joutuu palaamaan alkuun, jotta ymmärtäisi kirjan viitteet paremmin ja silti jäi jotenkin sekava olo.
Kirjan lukujen otsikoissa esiintyy usein mahdollisuus: mahdollisia viestejä, mahdolliset erokirjeet, mahdollisia diagnooseja, mahdollinen keskustelu, mahdollisia sähköpostiviestejä. Itselleni hieman liian monimutkaista. Vaikka pidänkin paljon kirjailijan tyylistä ja lauseista, varsinkin kun hän kuvaa oman kotiseutunsa, kirjan tapahtumapaikan Nässjön luontoa ja olemusta, jää liian paljon arvoituksia ratkaisematta. Tai siis oikeastaan ihan olennainen. Voisiko kirjan alun lainaus: "Rakkaus ei saa mitään aikaan ellei se toteudu tekoina" olla arvoituksen avain?

Toisaalta pidän kirjoista, joita ei voi noin vain ohittaa vaan jotka jättävät vahvan muistijäljen ja jäävät hieman vaivaamaankin.
"Elämän käännekohdissa on vaihtoehtoja - jos hän olisi kulkenut toista tietä, kaikki olisi sujunut eri lailla."

Osallistun kirjalla Vapautusten vuosi 2015- haasteeseen. Toivottavasti pystyn vapauttamaan kirjan kontrolloidusti, koska en haluaisi tämän erikoisen kirjan joutuvan unohduksiin.

Kontrolloitu vapautus aavalle maaliskuun viimeisenä päivänä :D!
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kiitos taas eijukalle tästä kirjasta. Axelssonin kirjoja olen monesti katsellut silllä silmällä, mutta en ole vain saanut aikaiseksi lukea. Nythän on suorastaan pakko tarttua tähän opukseen kun sen käteeni sain.

Aluksi en meinannut päästä tähän kirjaan sisälle, joten se jäi ensimmäisen lukukerran jälkeen yöpöydän reunalle. Sitten yhtenä iltana tartuin siihen uudelleen ja Maryn/Marien tarina alkoi kiehtoa kummasti. Pidin kirjan tunnelmasta ja rakenteesta, se ei kuitenkaan ollut mitenkään liian hankala, vaikka sitä hieman pelkäsin muiden kommenttien perusteella. Mikään kirjassa ei ollut kiveenhakattua ja pidin siitä ja myös sen hyvin ruotsalaisesta ystäväpiiristä ja henkilöistä.

Hieno kirja!

Kuulostaa mielenkiintoiselta ja jännittävältä. Siis lukupinoon.

Luin varmaan puolet kirjasta ennen kuin pääsin tarinaan sisälle. Lopussa sain sitten oikein nauttia, kun viimein jotain ymmärsin jostain. Tämä oli tosiaan hieman erikoinen kirja, mutta mielenkiintoisia pohdintoja herätti ja välillä tykkään lukea kirjoja, jotka eivät ole liian helppoja luettavia. Hienoa! Pitänee katsoa mitä muuta luettavaa omaan hyllyyn on hautautunut.

Vanhan Kirjan Talvi vapautukseni. Lukuiloa!