Kampin kierrätyshyllystä.

Kun aikoinaan nappasin tämän Kampista, olin varma, että tämä tulee luettua nopeasti. Menihän tässä kuitenkin neljä vuotta. Noin vuosi sitten luin Aakkoshaasteeseen Nancy Zarouliksen Ennen päivänkoittoa ja sen jälkeen epäilin, jaksanko ottautua tähän. Molemmat tarinat kertovat teollistumisen alkuajoista naistyöntekijöiden näkökulmasta ja Ennen päivänkoittoa oli kyllä niin kyllästetty tragedioilla, etten uskonut jaksavani lukea ainakaan heti perään toista yhtä raskasta kirjaa.

Tässäkin riitti varsinkin ihmissuhdeongelmia, mutta jollain tavalla tämä oli kuitenkin elämänmyönteisempi kuin tuo Zarouliksen tarina. Emmeline pystyi palaamaan kotiin haaksirikkonsa jälkeen, kun taas Zarouliksen tarinassa päähenkilö joutui slummin asumaan. Jäin kyllä miettimään, kuinka paljon tästä oikeasti on totta. Alussahan viitataan siihen, että kirjailija on kuullut kertomuksen naiselta, joka on aikoinaan tuntenut Emmelinen. Yhteisön ja perhepiirin moralisointi tuntui todella ikävältä. Kuinka paljon henkilö voi todella olla vastuussa tekemisistään, ellei hänellä ole tietoa siitä, että joku toiminta on yhteisön mielestä väärin ja miksi se on väärin? Mikä vastuu yhteisöllä on siitä, että sen yksilö joutuu ongelmiin tilanteessa, josta ei haluta jakaa avoimesti tietoa? Toisaalta, jos Emmelinellä olisi ollut tieto siitä, mihin suhde Maguiren kanssa voi johtaa, olisiko hän kuitenkaan toiminut toisin? No, ehkä siten, että olisi pitänyt lapsensa, jos siihen olisi annettu mahdollisuus.

Mieleenpainuva tarina kuitenkin. Huomasin pohtivani tätä vielä pitkään sen jälkeen, kun olin kirjan lukenut. Osallistun tällä Kirjan vuosi 2015-lukuhaasteeseen.

Rantakassinappaus Smartpostissa seuraavalle... :)

Kiitos Minkula tästä synttärilahjojen mukana tulleesta Rantakassikirjasta.
Taas ihan uusi tuttavuus, mutta ainakin ensimmäisen sivun perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta.