Afrikkalaisen maalaistytön tarina savimajasta tohtoriksi, Green Belt-järjestön sieluksi ja Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

“Tarinalla on niin onnellinen loppu, että jos kyse olisi valkoisesta naisesta, voisimme tutustua siihen lähimmässä elokuvateatterissa.” HS 18.12.2007

Wangari Muta Maathain nimi tuli koko maailman tietoisuuteen vuonna 2004, kun hänet palkittiin ensimmäisenä afrikkalaisena naisena Nobelin rauhanpalkinnolla työstä, jota hän on tehnyt kestävän kehityksen, demokratian ja rauhan hyväksi.

Taipumaton on sekä Wangari Muta Maathain omaelämäkerta että kuvaus itsenäisen Kenian synnystä ja kenialaisten vaivalloisesta matkasta kohti toimivaa demokratiaa. Kirjoittaja on kokenut poliittista vainoa ja väkivallan uhkaa, kun hän on taistellut Kenian kehitystä hidastanutta korruptiota, laittomuuksia, heimoristiriitoja ja siirtomaakaudelta periytyvää eriarvoisuutta vastaan. Kirjan nimi viittaa tämän viisaan ja hyvän naisen luonteeseen: hän on ollut toimissaan aina suoraselkäinen, pystypäinen ja lannistumaton.

Wangari Muta Maathai syntyi vuonna 1940 pienen kylän laitamilla Kenian keskiylängöllä. Hänen kikujuheimoon kuuluvat vanhempansa viljelivät maata ja pitivät kotieläimiä. Perhe kasvoi ajan mittaan kuusilapsiseksi.

Keniassa oli 1940- ja 1950-luvuilla vielä melko harvinaista, että tyttö lähetettiin kouluun, mutta Wangari pääsi onnekseen katoliseen kyläkouluun ja myöhemmin katoliseen tyttölukioon. Hän menestyi, sai stipendin ja päätyi opiskelemaan luonnontieteitä Yhdysvaltoihin. Hän valmistui 1966, ja väitteli sittemmin Nairobissa ensimmäisenä naisena koko Itä- ja Keski-Afrikan alueella (1971). Vuonna 1976 hänet nimitettiin – nytkin ensimmäisenä naisena – Nairobin yliopiston eläinlääketieteellisen anatomian laitoksen johtoon.

Sananvapauden ja ihmisoikeuksien puolustajjana Wangari Maathai on selvästi tarinankertojien sukua. Hän kuvaa lämpimästi ja elävästi lapsuuttaan maalla ja näyttää lukijalle mielenkiintoisia välähdyksiä heimonsa kulttuurista. Opiskeluaikojen muistot taas välittävä kuvan ajasta, jolloin mustat olivat Yhdysvalloissa toisen luokan kansalaisia. Kertomus akateemisen uran alkutaipaleesta puolestaan paljastaa, millaista on olla nainen miesten hallitsemassa maailmassa.

Ihmisoikeuskysymyksiä ja naisten asemaa Maathai havahtui pohtimaan Yhdysvalloissa, sillä mustien kansalaisoikeusliike toimi silloin aktiivisesti, ja naisasialiike nousi samaan aikaan kapinaan perinteisiä roolimalleja vastaan. Lapsena herännyt rakkaus luontoon ja maahan teki puolestaan Maathaista ympäristöaktivistin. Hän ymmärsi jo ennen maansa päättäjiä, että metsien hävittäminen aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia, jotka taas ovat yksi syy siihen, että suuri osa Afrikan väestöstä kärsii puutetta: kun puut ja pintakasvillisuus katoavat, sadevesi valuu jokiin ja maaperä köyhtyy.

Maathai pani alulle v. 1976 puidenistutusprojektin. Hanke menestyi, ja ajan mittaan siitä kasvoi Green Belt Movement eli Vihreä vyöhyke -liike, joka on istuttanut kymmeniä miljoonia puita Keniaan ja useisiin muihin Afrikan maihin ja tehnyt merkittävää työtä eroosiota ja aavikoitumista vastaan.

Green Belt Movement kärsi alkuaikoina raha- ja resurssipulasta, ja sen toiminta aiheutti närää monilla tahoilla aina Kenian ylintä johtoa myöten, sillä Wangari Maathai vastusti kiivaasti luonnontilaisten metsien ja puistoalueiden raivausta rakennusmaaksi. Monissa tapauksissa rakennushankkeiden on ollut tarkoitus hyödyttää vallanpitäjiä ja heidän lähipiiriään.

Taipumaton on innostava ja elähdyttävä kirja, joka henkii lannistumatonta optimismia. Wangari Maathai poikkeuksellinen nainen, jonka elämä todistaa, että yksikin ihminen voi halutessaan muuttaa maailmaa.

-----------------------------

Professori Wangari Muta Maathai elää ja työskentelee Nairobissa. Hänellä on kolme aikuista lasta. Nobelin rauhanpalkinto hänelle myönnettiin vuonna 2004, ansioistaan kestävän kehityksen, demokratian ja rauhan edistämisessä. Hän on ensimmäinen afrikkalainen nainen, jolle rauhanpalkinto on myönnetty.

Maathai on luonut merkittävän akateemisen uran niin USA:ssa kuin Keniassakin, ja hänet on vihitty monien yliopistojen kunniatohtoriksi. Vuodesta 2003 hän on ollut Kenian parlamentin jäsen ja ympäristöasioista vastaava apulaisympäristöminsteri.
Maatrhai on toiminut monissa YK:n projekteissa ja johtanut Kenian Punaista ristiä.

Maathai on Green Belt “Vihreä vyöhyke” -liikkeen perustaja ja sielu. Liike on kolmen vuosikymmenen ajan istuttanut naisten voimin yli 30 miljoonaa puuta, jotta aavikoituminen Afrikassa pysähtyisi. Liike on tehnyt työtä koulutuksen, perhesuunnittelun, ravitsemuksen sekä korruptionvastaisen taistelun saroilla ja avannut mahdollisuuden ruohonjuuritason kehitykselle. Ks. http://nobelprize.org

Lähetän kirjan makelle, lukuiloa!

Kiitos paljon, vaikuttaa suorastaan sykähdyttävältä! Taatusti upea tarina rohkeasta ja älykkäästä naisesta.

En tosiaan aiemmin ollut kuullutkaan Wangari Muta Maathaista, mutta kannatti tutustua! Enpä voi kuin ihailla hänen sisuukkuuttaan, rohkeuttaan ja rautaista tahtoaan, ja teksti on upea esimerkki siitä, miten paljon voi saada aikaan, kun vain uskoo asiaansa. Takakannen sitaatissa kirjailija Anne Fuller kutsuu kertojaääntä "järjen, voiman ja myötäelämisen lämpimäksi ääneksi", ja hän osuu kiistatta oikeaan. Sain kirjasta myös paljon uutta tietoa Kenian poliittisesta tilanteesta. En ollut tiennyt sen olleen niin kaoottinen, vaikka pienempänä ihmettelinkin kartalta Afrikan outoa valtiojakoa, se kun näytti ruudukolta ja sikäli luonnottomalta.

Lähtee hippakirjana Tampereelle. Lukuiloa!

Suurkiitokset Makke, en olisi osannut itse tätä kirjaa toivoa! Hyvä kun ehdotit. :)