Takakansi:

Eräänä päivänä Herra Huu saa kirjeen, jossa häntä vaaditaan palaamaan lapsuutensa maisemiin, asioita hoitamaan. Mistä on kysymys, siitä Herra Huu ei saa selvää, mutta matkalla hän äkkiä on. Kun Herra Huu viimein löytää itsensä siirtolapuutarhamökistä, ei hän heti usko tapahtunutta todeksi. Mutta Herra Huun on vain sopeuduttava uusiin oloihin, mökkiin ja sen mukanaan tuomiin yllätyksiin. On myös huolehdittava veden ja ruuan hankinnasta, on tutustuttava ympäristöön ja sen asukkaisiin. Noitamökin tyttöä Herra Huu alkaa suorastaan pelätä, mutta yhteinen tutustumismatka lapsimuseoon lähentää heitä.

Onneksi Herra Huulla on apunaan matkailualan perusteos, isoisän omakustanne, "Matkailewaisten käsikirja". Siitä löytyy vastaus jokaiseen pulmaan, kunhan vain osaa etsiä.

Hannu Mäkelän Herra Huu on lastenkirjallisuutemme rakastetuimpia hahmoja. Herra Huu matkoilla on neljäs Herra Huu -kirja.

Kovakantinen kirppislöytö
Tammi 1994

Sujuvasti tämänkin Huun seikkailun luki. Kirja ei tosin ollut niin hyvä kuin alkuperäinen Herra Huu. Siinä kirjassa pidin erityisesti Herra Huun yrityksestä olla kovinkin pelottava ja kaikista ihanista loruista ja loitsuista. Tässä kirjassa ei ollut lainkaan samaa.

Huu oli jotenkin niin vati kuin olla ja voi. Miten joku voi olla noin tietämätön mistään? Ihan kuin hän unohtaisi samantien kaiken oppineensa. Silti museot ja oppaat ja kaikki muut herra kyllä tiesi... Sitä taikuuttakin oli mielestäni liian vähän. Ja kirjan alku oli vallan kummallinen. Herra Huun matka mökille jäi enemmän kuin epäselväksi. Oliko se unta vai eikö Huun päähän taas mahtunut yhtään mitään? Marinoistani huolimatta pidin silti tavallaan kirjasta. Pidän kirjailijan tyylistä kirjoittaa noita yksinkertaisia, hassuja lauseita. Oikein passelia ajankulua Huun touhuista lukeminen on. Ja kyllä sitä sai ihan naurahtaakin välillä kirjailijan sanavalinnoille. Harmitonta ja mukavaa lukemista seuraavalle.

Lisäys.
Herra Huu lähti matkoille 13.1.2011 virtuaalipussukkakirjana.

Hi hii! Herra Huu! Ihanaa! :)

Kirja oli mielestäni jopa keskivertoa parempi lastenkirja. Herra Huu on sellainen hyväntahtoinen hölmö, josta ei ole harmia kenellekään. Hieman kyllä häiritsi matkanteon kummallisuus ja miksi matkaan alunperin edes lähdettiin? Matkan tarkoituskin jäi epäselväksi, vaikka alussa tehtiin hyvinkin selväksi että nyt on lähdettävä ja velvollisuuksia hoidettavana. Mitä, istua mökissä tutkimassa säätä ja flunssaista käkeä? No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Mukavaa luettavaa vapaapäivän aluksi, nyt voi tehdä jotakin muuta! :)

Otan kirjan tänään BC-miittiin mukaan.

Huu!
Herra Huu ilmaantui miittipöydälle — matkaili siis Stockalla — ja lähti sieltä minun mukaani. En olekaan hänen ennen tutustunut, vaikka usein olenkin ajatellut että pitäisi, joten kiinnostuneena odotan, mitä tuleman pitää. Kiitos kirjasta, Appelsiini!

Lisäys 18.2.14, jotten unohtaisi: varattu Piparjuurelle.

Alkumatka tuntui aika surrealistiselta, eikä mikään tuntunut selkiytyvän tälle lukijalle perilläkään. Minua vaivasi herra Huun habitus, olemus tai mikälie. Pähkäilin ja pähkäilin vastausta kysymykseen mikä tai kuka herra Huu oikein on. Enkä päässyt puusta pitkään enkä Huusta mihkään: Onko herra Huu muka aikuinen mies? Miksi opettaja ei sitten tunnista häntä aikuiseksi? Vai onko hän lapsi? Mutta miten hän siinä tapauksessa voi matkailla itsekseen, ainoana aikuisena apunaan vain isoisän kirja? Lukeminen oli hidasta ja jotenkin tukkoista, kun en saanut asiaan mitään selvyyttä. Lopulta tuskastuin niin, että vilkaisin muutaman rekisteröidyn Herra Huu -kirjan päiväkirjoihin tehtyjä merkintöjä. Niistä selvisi, että Huu tosiaan on aikuinen, pieni mies. Se vähän helpotti.
On luonnollista, että lukijan tulkintaan vaikuttavat mm. hänen omat, aiemmat kokemuksensa elämästä ja ihan kaikesta. Ei liene ihme, että minä olen huomannut yhtäkkiä diagnosoivani yhtä jos toistakin romaanihenkilöä muistisairaaksi. Siihen ansaan lankesin nytkin. Herra Huun lähimuisti tuntuu olevan mennyttä, ja hän vaikuttaa usein kovin hämmentyneeltä aivan arkisissa ja tavanomaisissa tilanteissa. Hän ei tunnu ymmärtävän, mitä hänelle puhutaan ja muutenkin hän näyttää olevan kummallisen toistaitoinen. Taikuuskaan ei aina suju. Jos ei muistisairaus niin jokin joka tapauksessa herra Huun aivoja mitä ilmeisemmin tuhoaa.
Aluksi inhosin kuvitusta; minusta se mustamekkoisine Huineen oli vähän liian synkkää. Vähitellen sitten totuin siihen. Eittämättä on hienoa, että teos on kirjoittajansa kuvittama. En ole tiennytkään Hannu Mäkelää noin monitaitoiseksi.
Tekstiin en vain tottunut, vaikkeivät kysymykset enää piinanneetkaan mieltäni. Vasta viimeinen luku tuntui helposti luettavalta. Siinä oli enemmän tapahtumia ja sellaista valoisuutta, mikä kirjan muusta osasta puuttuu. Ja tottahan minä myös tiesin veteleväni viimeistä lukua,.,
Aiemmin olen pitänyt Hannu Mäkelää poikkeuksellisen osaavana lastenkirjailijana. Herra Huu pudotti häntä aika lailla alemmalle jalustalle. Olen pahoillani, mutta minua tämä kirja ei miellyttänyt. Oli tosi hyvä oppia, ettei minun tarvitse jatkossa haikailla yhdenkään Huun perään. Ilman Miuskista ja Appelsiinia en tuotakaan vielä tietäisi. Kiitos teille, kierrättäjät!
Jospa seuraava lukija on ymmärtäväisempi tätä Mäkelän huuruaivoa kohtaan. Herra Huu pääsee näet pian taas matkoille. Kirja on varattu Piparjuurelle.

Lukuhuumaa Huu Herran matkassa!

Herra Huu on asettunut Forssaan lepäämään ennen seuraavaa matkaansa..

Oli kyllä kerrassaan kummallinen kirja.. Ajattelin lukaista sen pieneksi välipalaksi, mutta jotenkin sekä teksti että sisältö olivat niin hankalia, että lukemiseen meni viisi päivää! Kieltämättä hauskojakin kohtia ja lausahduksia oli, mutta kokonaisuuden sekavuus ei miellyttänyt. Kun kuvailin kirjan sekavuutta tuolle miekkoselle, niin se sanoi, että kirjan on selvästi tarkoitus valmistaa lapsia hoitamaan tulevaisuudessa omia dementikkovanhempiaan. Eli samoilla linjoilla Tarnan kanssa. Säälitti myös se kun Huu oli kokoajan nälissään! Aina se etsi kaapista korppuja, mutta koskaan niitä ei ollut eikä niitä lisääkään lähdetty hankkimaan.. :(

Osallistun kirjalla AAKKOSTEN LUKUHAASTEESEEN 2013-14, kirjain Ä.

Kirja on vapautettu terveysasemalle hammashoitolan odotustilan pöydälle. Mukaan jäi Tarnan askartelema kirjanmerkki, joka niin mainiosti on kirjan väreihin sävytetty.

Osallistun vapautuksella Suomen kunnat -vapautushaasteeseen.

Lukuiloa kirjan löytäjälle, toivottavasti Herra Huu karkottaa hammaspeikot tiehensä!

Kirja kotiutui meille noin vuosi sitten Tammelan terveysasemalta. Toin sen ekaluokkalaiselle tytölleni luettavaksi, mutta lopulta siitä tuli meidän iltasatukirja. Kirjaa on luettu välillä ahkerammin ja välillä vähemmän ahkerammin, koska saimme sen nyt vasta luettua loppuun.

Tytön (9v) arvio kirjasta: Mun mielestä se oli huono kirja. Siksi annan sille huonot pisteet. Ja en edes jaksanut aina kuunnella sitä kun äiti luki. Se oli vaan niin huono kirja kun en muista siitä enään mitään. Kirjanmerkki oli hieno.

Pojan (6v) arvio kirjasta: Se oli kiva kohta kun Herra Huu hukkasi sen kirjeen. Herra Huu oli yövahdissa on myös jäänyt pojan mieleen. Sit poika alkoi miettimään, et missä vaiheessa siinä oli ne muurahaiset. Ne muurahaiset kun meni Herra Huun kanssa linja-autoon.

Ja äitin oma arvio kirjasta: Kirja oli jotenkin puuduttavaa luettavaa ja meni pitkään ennen kuin pääsin itse siihen sisälle ja juoneen mukaan. Välillä tuli luettua yksi luku ja välillä vain muutama sivu. Kirjaston kirjat ohittu kyllä iltasatu valinnassa aika usein Herra Huun. Kun muuta luettavaa ei ollut niin silloin oli vähän pakko tarttua Herra Huuhun. Välillä teki mieli jättää kirja kesken, mutta poika ei antanut siihen lupaa :D No nyt se on kumminkin luettu kokonaan ja valmiina matkaamaan jonkun toisen luo. Ekaa kertaa tartuin tällaiseen ilmaiseen kirjaan ja ihan kiva kokemushan tämä oli :)

Huomenna kauppareissulla tämä kirja jää Tammelan S-marketiin odottamaan uutta seikkailua

Kirja löydetty Tammelan S-marketista, se on nyt meillä lasten ja aikuisten luettavana ja matkaa huhtikuun 8 päivä mukanani Viking Gracelle... Katsotaan minne matka jatkuu sen jälkeen :)