Tipii, Ilari ja Roseanna - kolme patologista luuseria, rahatonta väliinputoajaa ja syrjäytynyttä surkimusta. Kaikkien harrastuksena on itsemurha - kunhan se vain joskus onnistuisi.
Kun Tipiin tilille ilmestyy odottamaton summa rahaa, alkaa tunnelma kehkeytyä. Yhtäkkiä tunnelma on todella hyvä. Itse asiassa se on kerrassaan mainio. Onhan?

Vapaata riistaa Kertussa!

Voi pippis rakkaani, mitä mä nyt teen? Ei siitä ole kauankaan, taas kerran rähisin egb:lle laputtamattomista, mitenkään olemustaan selittelemättömistä BC-kirjoista. Ja nyt minä poimin Metson vaihtohyllystä kirjan, huomaan sen takakanteen kirjoitetun tekstin Saa ottaa mukaan, avaan kannen ja huomaan... esilehdelle pienen tarran, johon on raapustettu Hki 15.5. ja sen alle Tre 3/12. Vasemmassa silmäkulmassa (liioittelen: vasemmalla silmälläni ei kukaan näe yhtään mitään, mutta silti) välähtää jotain punaista — käännän päätä ja, kas: sisäkannessa on aina vain yhtä upea kultturipääkaupunkiaiheinen BC-lappu! Lukemattakin jo tiedän, että kirjan on rekisteröinyt pippis. Ja liimannut siihen ilmeisesti kotinörttinsä taiteileman rekkaustarran.
Historia sikseen ja asiaan: Mitä mä teen, pippis? Jos laputtomuudessa on jokin idea, pistä vaikka PM ja kiikutan kirjan takaisin vaihtohyllyyn. Muussa tapauksessa minä takuusti kansilaputan ja (turkulaisten kauhuksi, luulen?) muovitan sen. Sisäinen pieni BC-demonini ei ikinä anna anteeksi, jos jätän suojakannellisen BC-kirjan muovittamatta. Ilmoittele, jooko.
Kiitos kirjasta!

JK. Kiitos myös PM:stä. Kirja on siis joka jäänyt epähuomiossa vaille kansilappuja tai sitten joku ovelus on poistanut ne vapautuksen jälkeen. Minäpä sitten laputan ja muovitan lukemisen jälkeen.

---

11.9.16. Palkintokaapin takia kaivelen hyllyjä löytääkseni kaappikelpoista tavaraa ja kirjaan löytöni muistiin, vaikken välttämättä aiokaan kaapittaa ko. kirjaa. Kertoi tulleensa petetyksi toi Marttilalle Runeberg-palkintoehdokuuden.

Taisin olla väärässä mielentilassa tätä kirjaa lukiessani, sillä lähinnä se ärsytti. Tai oikeastaan Roseanna sai minut suunnattomasti ärsyyntymään. Ehkä siksi ettei kirjailija päästänyt lukijaa hänen päänsä sisään; käsitys Roseannasta syntyi vain Tipiin ja Ilarin kuvausten pohjalta. Vaikka kuvittelenkin (ehkä väärin?) olevani mustan huumorin ystävä, Kertoi tulleensa petetyksi ei hirveästi viihdyttänyt. Tipii ja Ilari ovat vallan mainiot päähenkilöt samanlaisine ongelmineen mutta tyystin vastakkaisine asenteineen maailmaa ja ympäristöään kohtaan. Pidin myös siitä, miten samanpohjaiset asunnot ja soikeat jalopuukehyksiset peilit korostavat Tipiin ja Ilarin olosuhteiden samankaltaisuutta.
Tarina on oikeasti tärkeä, hienosti käsitelty ja hyvin kirjoitettu. Harmittaa vietävästi, ettei minulta riittänyt empatiaa Roseannaa kohtaan, vaan annoin hänen ärsyttää itseäni. Jossain toisessa hetkessä olisin taatusti nauttinut tästä kirjasta. Kyllä se varmaan on palkintoehdokkuutensa ansainnut.

Hanna Marjut Marttila Otavan sivuilla
Marttila, Hanna Marjut Kirjasammossa
Hanna Marjut Marttila Wikipediassa

Kertoi tulleensa petetyksi Kirjasammossa
Elämäntapana itsemurha Kiiltomadossa

Joudun luopumaan käytännöllisesti katsoen kaikista BC-kirjoistani. Siksi kategorisoin niitä vähitellen omalla tavallani:
LUE – odottaa luokitusta
SAA – tarjolla Suomi-foorumilla
PK – tämän toivon voivani vielä lukea
VAR – varattu ja aikeissa lähteä matkaan
MAT – lähtenyt hyllystäni