Kirjoitan tämän päiväkirjamerkinnän jälkijunassa 27.12.2010, koska rekisteröinnin yhteydessä kirja piti antaa jo pois seuraavan merkinnän tekijälle.

****

Tämä ei ainakaan nyt tunnu jättäneen minuun samanlaista pysyvää jälkeä kuin Karsintavaihe. Henkilöhahmojen ohuus häiritsi enemmän. Toisaalta maailman tila on tässä jo niin kamala, että turtumus ja etäännyttäminen ovat henkilöiden ainoa selviytymiskeino, ja siksi (tunteiden) ohuutta voi pitää kerronnan kannalta loogisena ratkaisuna. Sääli vain, että samoin käy lukijan myötätunnolle, jopa mielenkiinnolle. Tarnan merkinnän luettuani olen samaa mieltä ajallisesta sijainnista: ei varmana ole kulunut monta sataa vuotta Karsintavaiheesta, tuskin edes sataa.

Vaikka kirjan loppu on avoin, en näe tässä onnellisen loppuratkaisun mahdollisuutta. Odottelen Tarnan tavoin jatkoa, mutta arvaan, että ihmiskunta ja suurin osa nykyistä biosfääriä saa siinä loppunsa mitä surkeimmalla tavalla. Haluan kuitenkin tietää millä tavalla ja missä roolissa Tiksu P. ja se turvallisuusvalvoja (tms., ne kursivoidut tekstipätkät siis) tulevat tekemisiin keskenään, ja jos se ei selviä seuraavassa kirjassa, tulen todella ärtyneeksi. Vihjailla saa, mutta jollakin tavoin sen aseen on lauettava.

Eli taidan kuitenkin välittää kirjan hahmoista.

******

Kirja kulkee rinkinä. Lukijoiksi ovat ilmoittautuneet
Tarna
Kemppu

Rinkiin saa tulla mukaan ja kirjaa tarjota luettavaksi muillekin matkan varrella.

N.B. stinaP toivoo tätä kirjaa.

Harvemmin tapaa kirjaa, joka antaa näinkin paljon, vaikka tarina ei juuri eroa saman tekijän edellisestä (Karsintavaihe). Verronen elää edelleen samaa dystopiaa, yhtä reippaan ja neuvokkaan päähenkilön hahmossa kuin ennenkin ja melkolailla samanlaisella seikkailun yleismallilla. Ainoastaan sukupolvien välisen ja muutkin romanssit hän on nyt jättänyt pois. Sankarin on silti taas käydä huonosti monta kertaa ja jälleen hän selviytyy kuin ihmeiden kautta. Dystopia on vielä kamalampi kuin edellisessä kirjassa ja yhä epäuskottavampi on myös sen ihmeellinen stabiliteetti.

Jos vaikuttaa, että pottuilen, se on harhakuva. Pidin kirjasta ja viihdyin sen äärellä, koska kerronta on taitavaa ja sen kuvaamassa maailmassa on paljon uusiakin kiinnostavia puolia. Vaikka dystopia ei kaiken järjen vastaisesti räsähdä kappaleiksi höyhenen kosketuksesta, se näyttää jotenkin etenevän ja kehittyvän. Vaikka tulevaisuus kovasti muistuttaakin maailmanparannusta Linkola-reseptillä, se enteilee joitakin myöneisiäkin piirteitä. Melkein jäin odottamaan kolmatta osaa, jossa myös nähtäisiin, johtaako pari pintakosketusta sinistatuksisen kaverin kanssa mihinkään.

Kiitos, oofiri! Kirja saapui tänään ja vaikuttaa kiinnostavalta kuten Verrosen tekstit aina. Kiitos myös kauniista joulukortista. Muutama muukin opus on nyt juuri lukupinossa. Yritän silti saada tämän luettua ennen seuraavaa Metso-miittiä niin, että Kempulla olisi sen jälkeen käsissään Kirkkaan selkeää.

Johan minä sen viikko sitten luin, en vain ole saanut journaloiduksi. On jotenkin hirmu vaikeaa sanoa mitään järkevää; olen kai hämmentynyt.
Kyllähän Kirkkaan selkeää ihan aitoa Verrosta on. Jostain syystä kirjoitustyyli ei vain nyt tehonnut entiseen tapaan, vaikka ei se silti millään muotoa heikkoa ole. Alussa hämmästyin siitä, ettei kertojana olekaan tällä kierroksella Karsintavaiheen Lumi vaan aivan uusi henkilö, Tiksu P. Sitten kiukustuin siitä, että Tiksun kerrontatyyli oli mielestäni samanlaista kuin Luminkin, toisin sanoen sitä ehtaa Verrosta. Eri kertojien pitäisi minusta puhua eri tavoin, etenkin silloin kun kyse on jonkinlaisesta kirjasarjasta kuten tässä. — On kuitenkin myönnettävä, että voin erehtyä; Karsintavaihetta minulla ei ole, joten käsitykseni perustuu vain hatariin muistikuviin.
Tiksun tarinassa on avoin loppu (niin taisi muuten olla Luminkin kohdalla), mikä minusta viittaa siihen, että kirjailija antaa itselleen tilaisuuden jatko-osan tekoon. Sellainen voisi olla jopa tarpeen; ainakin minulle Kirkkaan selkeää antoi vaikutelman välityöstä. Sitä paitsi Kirkkaan selkeää antaa viitteen jopa toiveikkaan tulevaisuuden mahdollisuudesta. Tai sitten minä en ymmärtänyt kirjaa ollenkaan.
Kakkosluku pisti minut muuten miettimään, tähänkö on tosiaan tultu: neljäs valtiomahti tai vallan vahtikoira (kutsukoon sitä kuka miksikin tykkää) käsittelee tosi-tv:n kaltaisia ilmiöitä ikään kuin ne oikeasti olisivat oikeasti totta. Tarvitaanko todella kaunokirjallinen teos osoittamaan, että huolella laaditun käsikirjoituksen mukaan niissäkin toimitaan? No, onneksi edes Verronen sanoi sen.
Karsintavaiheeseen kirjoittamassani entryssä listasin läjän kirjoja ja kirjailijoita, joille Verronen on ideoistaan velkaa. Sama lista pätee edelleen, mutta lisään siihen vielä Fay Weldonin romaanin Naispaholaisen elämä ja rakkaudet vaikken itse asiassa ole edes lukenut sitä, olen vain nähnyt tv-sarjan ja elokuvan. Radikaalin muodonmuutoksen kirurgin avulla Weldoninkin päähenkilö käy, joskin hänen motiivinsa olivat toiset kuin Tiksun.
Kuumailmapalloilukuvauksista pidin. Niissä on kaivattu vapauden tuntu, jota kirjan maailmassa ei muuten ole. Lisäksi ne toivat kirjan kovin tekniseen maailmaan rauhallisuutta. Tuli sitä paitsi Jules Verne mieleen. :) — Sivumennen sanoen en missään tapauksessa pidä kirjan heikkoutena sitä, että se saattaa muistuttaa lukijaa jostain aikaisemmin ilmestyneestä teoksesta. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että kirjailija olisi edes tiedostamattaan plagioinut jotakuta toista tai edes välttämättä edes omaksunut tältä vaikutteita. Ja eikös suurin piirtein kaikki sitä paitsi ole jo kertaalleen keksitty ja kirjoitettukin. Jokainen kirjailija/taiteilija luo omanlaisensa teoksen, vaikka osa aineksista olisikin samoja. (Jopa hyvät kokit tekevät niin, mikseivät sitten kirjailijat.)
Henkilöhahmot ovat ohuita, mikä toisaalta ei ole ihmekään: sosiaalisia kontakteja ei Tiksun maailmassa juuri ole, ja se vähän mitä on, hoidetaan pääosin sosiaalisen median välityksellä tai muuten tekniikan avulla. Kasvokkain ei juuri tapailla. Ihmiset ensisijaisesti pelkäävät toisiaan ja toistensa kohtaamista
Siinä missä ihmiset jäävät tarinassa taka-alalle, tekniikka nousee tilalle. Ehkä eniten petyinkin juuri siihen, että välillä kirja tuntui alan kaupan esitteeltä. Varsinaisesti mitään uutta Verronen ei kuitenkaan kehitellyt, kirjassa käytetyt vempaimet ovat nyt jo tuttua tavaraa. (Samaa aikanaan ihmettelin muuten lukiessani Margaret Atwoodin dystopiaa Oryx ja Crake. Siinä tosin osa esitellystä tekniikasta tuntui jo silloin, suomennoksen juuri ilmestyttyä, vanhentuneelta. Ainakaan Atwood ei maininnut sen hetken tuoreimpia suuren yleisön saataville olleita vekottimia, olisiko silloin ollut kyse DVD-soittimista tms.) Eihän data-hanskoja vielä ihan lähikaupasta saa, mutta ei ajatus niistä järin uusi ole.
Kirjan kammottavuus nouseekin siitä, että useimmat sen esittelemät elementit ovat itse asiassa jo läsnä tämän hetken maailmassa ja Suomessa. Muistelen lukeneeni jostakin arvostelusta — tarkistin: se oli Helena Ruuskan tekstiä Hesarissa — arvelun, että kirjan tapahtumat sijoittuisivat jonnekin 2300-luvulle. Ihmettelen syvästi jos siinä ei ole painovirhettä, esimerkiksi nolla vaihtanut paikkaa. Energiapelloista ja ilmastomuutoksen hallintaan saamisesta huolimatta kehitys näistä päivistä kolmensadan vuoden päähän tuntuu kovin hidastuneen. Toiveikas ajatus se kieltämättä olisi, mutta silti pelkään Verrosen maailman olevan lähempänä kuin lähin lankapuhelin.
Karsintavaihe herätti minut kysymään, ketkä oikein pitävät valtaa ja määräävät tahdin. Kirkkaan selkeää esittää itse vähintään implisiittisesti saman kysymyksen. Ehkä siksi minä en moista enää miettinyt: ei sillä henkilöllisyydellä taida olla paljon väliä, ahneutta löytyy kaikkialta ja pieleen menee kuitenkin. Vai meneekö?
Kaikesta huolimatta kirjailija tuntuu uskovan ihmiseen. Tarinan selviytyjät ovat Tiksun kaltaisia vaatimattomia ja vähään tyytyviä sopeutujia, jotka eivät turhia valittele. Siihen kai tässä on pyrittävä.
Taas on hölisty paljon ja sekavasti. Yhteenveto: Kirkkaan selkeää on helppolukuinen kirja, ja pienestä pettymyksestä huolimatta taisin pitää siitä. Olen ehdottomasti iloinen, että sain tilaisuuden lukea sen. Kiitos, oofiri! Kirja jatkaa matkaansa Kempulle, kunhan Metso-miittipäivä selviää.

Kirja siirtyi tänään myntille ja huomenna myntin mukana miittiin ja siellä Kempulle. Kiitokset kuriroinnista, myntti!

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat uudestaan täällä kirjoittamassa mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: * BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu * Suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * BookCrossing suomenkielisessä Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing LUKUILOA!!!

Sain kirjan tänään. Kiitos!

Kirkkaan selkeää oli nimensä veroinen opus. Tapahtumat kerrottiin selkeällä, rauhallisella ja kantaaottamattomalla tyylillä. Pidän yleensä dystopioista ja niin tästäkin, sekä sen edeltäjästä, Karsintavaiheesta. Jokin suurempi kipinä kummastakin kuitenkin puuttui, niin että kirjat ja niiden henkilöt todella jäisivät mieleen tai että kohtalot liikuttaisivat. Minuakin häiritsi jonkin verran Karsintavaiheen Lumin ja Kirkkaan selkeän Tiksun samankaltaisuus, jos kohta vain heidänlaisellaan asenteella pärjää kirjojen kuvaamassa maailmassa. Kuten Tarnakin jo sanoi, kamalinta tässä dystopiassa on juuri se, että siinä kuvatun kaltaisia asioita tapahtuu jo meidän maailmassamme - simuloituja elämyksiä, valvontaa ja ihmisarvon olemattomuutta. Hyvä vain, että kirja muistuttaa näistä asioista, mutta todellinen ravistelevuus puuttuu. Taidan kaivata vähän enemmän vastarintaa. Jään odottelemaan seuraavaa osaa.
Kirja lähtee piakkoin postissa takaisin oofirille. Kiitos kirjan jakamisesta!

Kirja on postissa matkalla kotiin oofirille.

Kirja palasi minulle. Kiitos, Kemppu ja Tarna!

edit:
Tyrnimarja toivoo tätä

Tyrnimarja tuli käymään Pilkulla ja sain ojentaa tämän suoraan hänelle.

Kiitos kovasti Oofiri tästä Verrosen kirjasta ja muistakin Pilkusta ottamistani kirjoista ja oli kiva nähdä sinua!
Taidan lukaista ensin pikapikaa muistin virkistämiseksi uudestaan omassa hyllyssäni olevan Karsintavaiheen ja sitten perään tämän Kirkkaan selkeää, joka näyttäisi olevan jollain tavalla jatkoa edelliselle.
Palautan kirjan luettuani sinulle.

Tämä kirja oli vähän pettymys ja suoraan sanottuna paikoitellen vähän pitkästyttävä kun ei tuo kuumailmapalloilu jaksa sivukaupalla kiinnostaa eikä sen merkitys kirjassa auennut ainakaan mulle ollenkaan, koko ilmastonmuutos- ja säätutkimus lässähti vain kasaan.
Verrosen Karsintavaihe-kirjan päähenkilöt olivat vielä sympaattisia, mutta tämän kirjan henkilöt ovat epämiellyttäviä enkä osannut surra ja murehtia heidän kohtaloaan ollenkaan.
Tiksukin lähti seikkailemaan kuumailmapallollaan ympäri Eurooppaa, oli tutkivinaan ilmastonmuutosta ja säätiloja, mutta ei siitäkään tullut mitään tai ei ainakaan mitään järkevää ja lukijalle paljastuvaa… Sitten sännättiin taas seuraavaan, yhtä pöljään projektiin. Mutta lieköhän tarkoitus ollutkin vain kuvata maailman tilan järjettömyyttä ja lohduttomuutta: millään mitä teet ei oikeastaan ole enää mitään merkitystä, kunhan nyt vain yrität pysyä hengissä päivästä toiseen.

Kirja kyllä pisti ajattelemaan asioita, joten ei huono kirja siinä mielessä. Minua mietitytti se kenellä valta tässä kirjan kuvaamassa maailmassa oikein on ja miten tämä valta on hankittu?! Tästähän Verronen ei kirjoita mitään tässä eikä myöskään Karsintavaihe-kirjassaan. Maailma on täysin jonkun totalitaristisen koneiston hallussa, kansallisvaltioita ei enää ole ja epätoivottavaa ainesta maapallolta tuhotaan natsisaksan malliin.
Onko edes yritetty pistää kampoihin!? Miten Tiksustakin on tullut sellainen lammas ja toisten ilmiantaja?
Lumihan ei sellaiseen syyllistynyt ollenkaan ja muutenkin minusta Tiksu ja Lumi ovat luonteeltaan aivan eri planeetoilta.
Minusta tämä kirja on aivan suoraa jatkoa Karsintavaiheelle, ajallisesti korkeintaan muutamia vuosia välissä. Karsintavaiheen lopussa Lumi ja Kalevi päätyvät lakkautusuhan alla olevaan lomakylään töihin ja tulevaisuus on taas hetkeksi turvattu. Heidän haaveenaan on kuitenkin päästä luonnonsuojelualuelle töihin.
Kirkkaan Selkeää -kirjassa Lumi ja Kalevi ovat selvästi elossa ja mielestäni Tiksu tapaa heidät aivan Kirkkaan selkeää-kirjan alussa: hän törmää pariskuntaan, joka suosittelee menemistä lomakylään, josta he itse ovat juuri lähteneet kohti uutta työtehtäväänsä jollain luonnonsuojelualueella. Kirkkaan selkeää-kirjan lopussa viitataan vielä tähän samaiseen pariskuntaan, he ovat edelleen töissä siellä luonnonsuojelualueella.

En kaipaa kolmatta osaa, mutta jos Verronen vielä sellaisen kirjoittaa, niin toivon, että siinä annettais vielä edes vähän toivoa paremmasta. Että joku ryhmittymä edes yrittäisi kapinoida vastaan!
En kyllä tiedä onko dystopioissa tämmöinen edes tapana, en tunne genreä niin hyvin.
Kiitos Oofiri että sain lukea tämän kirjan!

Palautan kirjan lähiaikoina punaiseen postilaatikkoosi.

Kirja löytyi postilaatikosta muutamia päiviä sitten suklaapatukan kera. Patukka jaettiin heti arvostaviin suihin ja nappausilmoituksen teko jäi pyörimään pöydälle... Myöhästyneet mutta lämpimät kiitokset molemmista ja päiväkirjamerkinnästäsi!

Voi olla, että dystopioista tykkäävillä täytyy olla sielussa jonkinlainen synkistelyvaihde. Eiväthän kaikki pidä mämmistäkään, tai hapansilakasta. Ja tosiaan, olen samaa mieltä tuosta ajallisesta jatkumosta. Minustakin se pariskunta oli Lumi ja Kalevi.