"Kuulas romaani muistoista, leijuvista ja raskaista kuin lumi.

Oikeustieteen professorina työskentelevä mies lukee lehdestä, että hänen nuoruuden rakastettunsa, terroristiksi ajautunut Sigrid Eisenberg, on vapautunut vankilasta 26 vuoden jälkeen. Sinä voit pelastaa minut, oli Sigrid kirjoittanut viimeisessä kirjeessään. Sitten hänestä ei enää kuulunut.

Mies alkaa etsiä ullakon hämärästä pölyyn peittyneitä muistojaan opiskeluajoista Heidelbergissä: kirjeitä, valokuvia ja lehtileikkeitä. Miten pasifismin nimeen vannoneesta nuoresta naisesta kasvoi äärivasemmistolainen terroristi?

Miehen omassa elämässä horjuu terveys, avioliitto ja suhde masennuksesta toipuvaan tyttäreen. Hän ei voi vastustaa menneisyyden kutsua vaan ostaa junalipun Saksaan - ajatuksissaan Sigrid."

Otava, 2008.

Toivelistayllätys, hyvää matkaa!

Kiitos tämän toiveen toteuttamisesta! Kirja saapui eilen.

"Lumessa oli jotain lohdullista. Se tuntui satavan toisesta maailmasta, kaukaa unesta, vuosien takaa."

"Ehkä unohtaminen oli paras tapa kätkeä hänet. Ehkä halusin pitää hänet vain itselläni, jotain omaa. Ehkä halusin, että elämässäni oli ajanjakso, johon kenelläkään ei olisi asiaa, kukaan ei saisi koskaan tietää kaikkea, ei edes Erika."

"Yhtäkkiä valokuvia oli vaikea katsoa. Hengittäminen tuntui raskaalta. Sama suru valtasi minut usein kun katselin vanhoja kuvia. Ne herättivät aluksi ihmetystä ja hilpeyttä, joka kohdistui pieniin yhdentekeviin yksityiskohtiin, kuten joskus muodikkaina pidettyihin silmälasinsankoihin, housunlahkeiden leveyteen tai ajoneuvojen muotoiluun, mutta jonka syvimmäinen pohjavire oli sittenkin surumielinen hämmennys tai ristiriita jonkin itselle käsittämättömän edessä, aikaa vasten paiskatun ihmisen edessä, mahdottomuudessa yhdistää toisiinsa nykyhetkeä ja menneisyyttä."

Yllä olevat katkelmat tiivistäkööt tämän romaanin minulle. Näitä Joel Haahtelan kirjoja voisi kyllä lukea moneen kertaan. Niissä on oma haikean kaunis tunnelmansa. Lumipäiväkirjaan tartuin vapautushaasteen inspiroimana, tammikuun sanoista kun löytyy LUMI. Ja kirjaa lukiessa saatiin lunta tänne Espooseenkin.

Kiitos kirjasta!

Seuraavaa lukijaa etsimään!

Tämä kirja ei taatusti ole ollut neljää vuotta Porvoon pääkirjaston kirjanvaihtohyllyssä, mutta sieltä sen tänään löysin ja nappasin mukaani. Kiitos tutuille ja tuntemattomille kierrättäjille :-)