Suomentanut Jouni Kuurne. 6. painos. Tammi, Helsinki 1999/2008. Pokkari, 223 sivua.
Päällys: Teemu Hämäläinen. Kannen valokuva: Gorilla/Esko Männikkö.

Takakansi:
ELEGANTTEJA JA HUMORISTISIA KIRJEITÄ SUOMESTA JA SUOMALAISUUDESTA.
Sunnuntaikirjeitä Suomesta / Courrier de Finlande koostuu Philippe Guicheteaun lähettämistä kirjeistä ystävälleen Samuel Nanteuilille. Philippe Guicheteau on syntynyt vuonna 1967 Nantesissa ja muuttanut 1989 Suomeen opettamaan ranskan kieltä. Kaksikielinen Sunnuntaikirjeitä Suomesta ilmestyy nyt odotettuna uusintapainoksena.
Kirjeet on dramatisoitu tiiviisti ranskalaisiksi novelleiksi. Tyyli on elegantin pahanilkistä, mutta sen läpi kuultaa rakkaus Suomeen. Tämä kirja kannattaa lähettää myös jokaiselle ranskantaitoiselle, joka suunnittelee muuttamista Suomeen.

— Maria Säntti, Helsingin Sanomat

Kirja lisää suomalaisten ja ranskalaisen keskinäistä ymmärrystä paremmin kuin mikään EU-seminaari.

— Jorma Tuomi-Nikula, Keskisuomalainen

Sunnuntaikirjeitä Suomesta on hauska lukukokemus, joka sekä saa lukijan hyväntahoisesti nauramaan itselleen että tarjoaa hänelle aineksia uudenlaisia itseymmärrykseen.

— Satu Elo, Taiteen Maailma

Kiitokset em64:lle, joka kesällä kertoi ostaneensa eräänkin kirjakaupan kolme pokkaria kympillä -tarjouksesta niin Sunnuntaikirjeitä Suomesta kuin erään toisenkin pitkään halajamani kirjan. Siihen kauppaan suuntasin sitten miitin jälkeen minäkin askeleeni.
Rekisteröin tämän kirjan vasta luettuani sen, ja siksi vasta äsken tuliin käyneeksi läpi takakansitekstin ja ennen kaikkea myös sen pienellä painetut pätkät. — Mitä, mitä, mitä?! Huudahtelin hiljaa mielessäni kirjoittaessani Hesarin Säntin tekstinpätkää. — Onko Suomi todella muuttunut niin valtavasti, että Guicheteaun kirjoitustyyli on kymmenkunta vuotta sitten oikeasti voitu kokea pahanilkiseksi? Moinen sana ei olisi tullut mieleenikään. Onneksi takakanteen on lainattu myös Taiteen Maailmaa; Elon kanssa voin jo olla yhtä mieltä.
Sunnuntaikirjeet ovat vilpittömästi sanoen hauskoja mutta myös ajatuksia herättäviä. Niiden suomalaiskuvasta tosiaan tunnistaa itsensä, ja ne pistävät myös miettimään kulttuurisia eroavaisuuksia monenkin asian ja käsitteen kohdalla. Aivan mainio kirja!

Tänäänhän on sunnuntai, ja lähetin Sunnuntaikirjeitä kuriirikyydissä eräälle sairauslomalla olevalle lukijaihmiselle.Emme ole tunteneet kovin pitkään, joten minulla ei ole järin tarkkaa hajua hänen kirjallisuusmaustaan, saati sitten siitä kuuluuko tämä opus jo hänen oletettavasti laajaan kirjastoonsa. Mutta jos ei: Pidä hyvänäsi, A! Ja tee kirjalla sitten, mitä mielit. — Kai me jouluna viimeistään nähdään? :-)

En minä sitä lainaksi tarkoittanut, mutta niin vain Sunnuntaikirjeitä Suomesta palautui minulle. Oli kuulemma parinkin ihmisen voimin sekä luettu että pidetty. Kiitos, pulut!

Pikku Peikossa pölistyyn Miuskis & krumeluu -miittiin.

Sen verran oli ylistäviä sanoja, että nappasin kirjan minimiitistämme. Kuten jo kerroin, niin ranskan kielen taitoni on suunnilleen tässä: oui. Ties vaikka tästä opuksesta jäisi joku sananen mielen sopukoihin ja jos oikein olisi ahkera, niin voisi koko ranskalaisen osuuden kirjoittaa kooklen kääntäjään ja sitten jopa kuulisi, miten nuo hienot sanat tulisi lausua. Kaikkea sitä voisi. Taidan nyt kuitenkin vain lukea, jos sopii.

Kiitos tästäkin kiinnostavasta kirjasta, Tarna! Olipas taas mukava nähdä, vaikka aika nopea olikin vierailumme. Ehkä sitten puolen vuoden päästä uudemman kerran... :)

Olen aloittanut ja keskeyttänyt kirjan niin monta kertaa, joten päätin ottaa kirjan mukaani reissukirjaksi, että se vihdoin tulisi luettua. Matkani ohjelma olikin niin tiukka, etten ehtinyt lukea kirjaa yhtään... Luovutin. Annan mahdollisuuden seuraavalle.

Kirja jäi hotellihuoneeseen, jonka numeroa en nyt pysty muistamaan.
Toivottavasti uusi lukija osaa suomea tai ranskaa...
The book is written in both French and Finnish.

Lukuiloa! Happy readings!