Like 2010. 252 s.

Kustantajan kirjaesite: Prinsessa kertoo Kellokosken mielisairaalassa lähes koko elämänsä ajan asuneen Anna Lappalaisen elämästä. Vuonna 1896 syntynyt Lappalainen sairastui jo nuorena skitsofreniaan. Pian hänelle kehittyi voimakas ja koko elämän ajan kestänyt harha, jonka mukaan hän oli kuninkaallinen, Prinsessa.Prinsessa eli harhansa mukaan niin johdonmukaisesti kuin se oli mahdollista. Vaikka häntä hoidettiin lähes kaikilla aikakauden hoitomenetelmillä (muun muassa tartuttamalla häneen malaria), hän ei parantunut, vaan uskoi olevansa kuninkaallinen. Loppujen lopuksi hoitohenkilökuntakin hyväksyi jossain määrin hänen harhansa ja jopa eli siinä mukana.Prinsessa oli mielisairaudestaan huolimatta eräänlainen voittaja. Hänen annettiin lopulta elää erilaisena, omassa harhassaan. Vuonna 1995 Kellokosken sairaalan puistoon pystytettiin Prinsessan muistomonumentti.

Arto Halonen on ohjannut Anna Lappalaisen elämään pohjautuvan elokuvan Prinsessa (2010). Traileri täällä. Luulen silti, etten halua nähdä elokuvaa, riippumatta siitä onko se hyvä vai ei. Elokuva on kuitenkin fiktiota. Haluan pitää kuvani kirjan Annasta.

Anna Lappalainen (tai lyhyen avioliiton jäljiltä virallisesti Anna Svedholm) sairastui nuorena aikuisena skitsofreniaan, johon liittyi myös mielialan vaihtelua kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi nykyisin nimetyn sairauden tapaisesti. Skitsofreniaan kuuluva suuruusharha teki hänestä Prinsessan. Erikoista Annan tarinassa on, että hänen sairauteensa eivät mainittavasti tepsineet tuon ajan hyviksikään koetut hoidot, mutta sairautensa kanssa hän eli pitkän ja olosuhteisiin nähden hyvän elämän. Poikkeuksellista on myös se, että hoitoyhteisö ajan kanssa taipui tulkitsemaan Annan oiretta hänen itsensä näkökulmasta – potilaiden harhoihin ei yleensä ole tapana mennä mukaan. Edelleen Anna oli erikoinen tapaus herättäessään kokonaisessa kyläyhteisössä suvaitsevan yhteisöllisyyden.

Anna oli älyltään normaali, ja hänellä oli luontaisia lahjoja ja hankittuja taitoja. Köyhä ja oppimaton maalaistyttö oli Helsinkiin tultuaan opetellut käsityötaitoja ja hierontaa ja hankkinut työkokemusta myös laulajana ja pianonsoittajana. Mielisairaalassa hän käytti näitä taitoja ja teki mm. tekstiilitauluja ilman mitään mallikuvia ja etukäteen hahmottelematta. Hierojana hän sairaalasta käsin ansaitsi ja säästi muun muassa turkin hinnan ja ulkomaanmatkarahoja. Erityisesti hänet muistetaan esiintymisistään, joissa kuultiin aina tilaisuuden luonteen mukaisia kappaleita.

Mielisairauden oireet hallitsivat varsinkin sairaalassaolon alkuaikoja. Hoidokseen Anna sai muun muassa sähkösokkeja, malariakuumeita ja usean päivän narkoosikuureja. Anna tai muut potilaat eivät kuitenkaan olleet ”koekaniineja”, vaan hoidot olivat tuon ajan käypää tietoa, joista oli pokattu jopa lääketieteen nobeleja. (Sähkösokkeja käytetään valikoidusti yhäkin, mutta potilas nukutetaan.) Annaan hoidot tepsivät huonosti, ja ajoittain hänet jouduttiin rauhoittamaan piikeillä tai eristämään ja sitomaan. Ajan kanssa oireet helpottuivat, kun potilas ”eheytyi” kuninkaalliseen rooliinsa. Hän myös vetäytyi talvisin enemmän omiin oloihinsa huoneeseensa ja virkosi taas kevään tullen laulamaan.

Kellokosken sairaalan historia kulkee kirjassa mukana samalla kun hoitajat ja potilastoverit saavat Prinsessalta arvonimiä, jotka hän erehtymättä muistaa vuosienkin jälkeen.

Minua jäivät kiinnostamaan foorumilla mainitut negatiiviset arvostelut kirjasta, enkä niitä vieläkään ole löytänyt (keskustelupalstoja en sentään ole haravoinut). Kritiikkiä voi kohdistaa ajan julmiin hoitoihin, mutta nehän eivät ole kirjan vika, ja tieteen luonteeseen kuuluu itseäänkorjaavuus. Itse mietin ennakkoon, onko ollut oikein kirjoittaa sairaasta ihmisestä postuumi ja auktorisoimaton elämäkerta. Kirjan luettuani totean, että tekijät kunnioittavat suuresti Prinsessan muistoa, uskomatonta potilasuraa, valoisaa luonnetta ja iloa jota hän niin monelle tuotti. Prinsessan terveydentila ja tempaukset olivat myös jo ennestään niin laajalti tiedossa, että yksilönsuojasta ei enää voi puhua. Ja kuninkaallisethan ovatkin julkisuuden henkilöitä :)
-ruzena

Rinki:

Vinya (Turku / Kuopio)
Liinuskainen (Kontiolahti)
Appelsiini (Valkeakoski)
miumaumou (Pori)
hilma (Järvenpää)

4.10.2010:
Paljon kiitoksia, ruzena, kirjasta ja ringin järjestämisestä sekä oheistavarasta! Kirja joutuu hieman odottamaan vuoroaan.

---

24.10.2010:
Luin kirjan loppuun alkuviikosta ja sen jälkeen herra Vinyakin lukaisi sen. Hänen mielestään kirja oli mukava, vaikkei tietenkään ole mukavaa, että joku on elämässään joutunut kärsimään. Kuitenkin Prinsessan elämänilo vetosi.

Minäkin tykkäsin kirjasta paljon! Se on hyvin kirjoitettu, ei meinannut malttaa laskea käsistään. Myös jaksotus on oikein onnistunut, ja oli mielenkiintoista lukea Prinsessasta, erilaisista hoitomenetelmistä ja muutenkin sairaalan historiasta.
Tulin todella surulliseksi lukiessani rankoista hoidoista, joita on kokeiltu psyykkisesti sairaisiin. Ei voi kuin olla iloinen, että ajat ovat muuttuneet, vaikka edelleenkin olisi parantamisen varaa.
Kirja oli koskettava, ilahduttava ja ennen kaikkea mielenkiintoinen lukukokemus. Kiitos, ruzena!

Seuraavaksi kirja jatkaa matkaansa Liinuskaiselle.

Kirja lähteekin jo maanantain postissa Liinuskaiselle, kun herra Vinya ehti lukea kirjan sunnuntaina.

kiitos kirjasta!

Kirja tuli sitten luetuksi saman tien. Näin elokuvan melko pian sen tultua ensi-iltaan ja vaikka aihetta ei voi sanoa kevyeksi, pidin kovasti elokuvasta. Vaikka päähenkilö pohjautui todelliseen henkilöön, on kuitenkin fiktiivinen ja halusinkin tietää enemmän todellisesta Annasta/Prinsessasta. Kiitokset vain ringistä! Pidin kirjasta, se oli hyvin jäsennelty, selkeästi kirjoitettu ja käsitteli kunnioittaen päähenkilöään. Kirjan lopussa mainitaan varsin suuri joukko lähteitä, joten kirjaa varten on ilmeisesti tehty iso taustatyö. Kirja on kertomus yhdestä erilaisesta elämäntarinasta ja rinnalla kulkee samaan aikaan sairaalan ja mielisairaanhoidon historia. Tämän päivän lukijan on vaikea asettua menneisyyden lääketieteen nahkoihin ja ymmärtää aikanaan potilaan parhaaksi käytettyjä rajuja ja jälkikäteen ristiriitaisiksi todettuja hoitomuotoja. Annan joutuessa mielisairaalaan, ei juurikaan ollut käytössä varsinaisia lääkkeitä hänen sairautensa hoitamiseen. Tämän päivän lääketarjonta tuntuu suurelta, mutta välillä tuntuu, että niitä lääkkeitä on niin helppo määrätä, että potilas ja lähempi hoitosuhde jäävät jalkoihin. Ei ole aikaa tai resursseja. Mitähän mahtavat tulevaisuudessa miettiä tämän ajan mielenterveyspotilaiden hoidosta :)

Pyydän seuraavalta osoitteen ja laitan sitten kirjan eteenpäin.

Saapui tänään, siirtyy TBR-pinon kärkeen.

Mielenkiintoisesti kirjoitettu ja siksi kirja olikin nopeasti luettu. Hurmaannuin Annan luonteesta heti ja kirja todellakin on kunnianosoitus hänen muistolleen. Käsityöläisenä minua ilahdutti lukea myös Annan käsitöistä, ehkäpä joskus pääsisi näkemään töitä myös ihan livenä!

Kiitos ruzena tästä ringistä!

Kirja lähtee seuraavalle heti, kun saan osoitteen.

edit. 11.11.
Hän lähti kohti Poria!

Poriin saapui kuninkaallisia eli Prinsessa on nyt täällä. Tuossa ruuanlaiton lomassa ehdin jo sivulle 17, itse tarina ei ole vielä edes alkanut ja olen jo koukussa. Siis kuinka hyvä tämä kirja voi olla? Tämän kirjan lukemiseen tuskin menee monta päivää, sen verran mielenkiintoiselta aihe vaikuttaa.

Ihan hirmu paljon kiitoksia ringin järjestäjälle, ruzenalle! Ja kiitos muillekin. :)

Kuten sanottu, ei tätä kirjaa sitten kauaa säästelty. Mitäpä sitä muutakaan tekisi isänpäivänä kylpylässä kuin lukisi kirjaa... :) Noo, muut painuivat pehkuihin, mutta itse en saanut irroitettua otettani kirjasta. Siis todella mielenkiintoinen tarina Prinsessan elämästä ja mielenterveyshoitojen sekä Kellokosken sairaalan historiasta. Pienistä palasista oli saatu harsittua kokoon ehjä ja kattava tarina, tosin olisin vieläkin enemmän lukenut Prinsessan elämästä, mutta kaikkea ei voi saada. Toinen asia, mitä kaipailin, oli valokuvat. Niitä ei voi koskaan olla liikaa! Varsinkin Prinsessan nuoruudenkuvia olisin halunnut nähdä lisää. Jotenkin mahdottoman hellyttävä oli kuva kirjan takakannessa, prinsessa elementissään kruunu päässä...

Pidin kirjasta kovasti. On aina mielenkiintoista lukea tarinaa, jonka tietää olevan jonkun oikean ihmisen elämästä. Prinsessa varmasti kosketti montaa ihmistä elämänsä varrella, niin hyvässä kuin huonossakin. Prinsessasta jäi kuitenkin positiivinen kuva. Hän oli ihminen, joka iloisuudellaan ja aatelisuudellaan varmasti piristi monien päivää. Toisaalta minun tuli surku monen monta kertaa, varsinkin Annan rankkojen hoitojen vuoksi, ja muutenkin, koska onko toisaalta soveliasta naureskella ihmisen järkkyneelle mielelle. Tosin kirjan puolustukseksi on sanottava, että tässä tarinassa ei todellakaan ilkuttu ja tehty Prinsessasta naurunkohdetta vaan häntä muisteltiin lämmöllä ja kerrottiin kauniisti, mutta sanoja säästelemättä Prinsessan edesottamuksista.

Kaiken kaikkiaan Prinsessa oli persoona, jonka tarinan tuli tulla kirjoitetuksi. Kaunis ja surullinen kertomus, mutta erittäin mielenkiintoinen. Olen erittäin iloinen, että sain tämän kirjan lukea. Kiitos siitä kuuluu sinulle, Ruzena. KIITOS!

Kirja on varattu seuraavalle lukijalle, jolta kyselen osoitetta nyt.

Edit 18.11.2010: Kirja postissa ja matkalla kohti Järvenpäätä.

Kiitos miumaumou, Prinsessa kolisteli postiluukusta arvoaan vastaavan mekkalan saattelemana. Luetaan kun ehditään, mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Mielenkiintoinen kirja. Ajankuvausta monella tasolla, mutta etenkin mielenterveyspotilaiden hoito, sen kehittyminen ja potilaiden rankat hoidot eivät päästä lukijaa helpolla. Kuitenkin mukana kulkee myös aitoa välittämistä ja inhimillisyyttä, jota toivoisi tänä päivänäkin löytyvän enemmän.
Päähenkilö on juuri niin kiehtova ja särmikäs kuin saattoi tarinoiden perusteella kuvitella.
Kirjaa ei päästä käsistään ennen kuin sen on lukenut loppuun. Ajatuksiin se jää pyörimään senkin jälkeen.
Kiitos Ruzena, ilman sinua tämä olisi ehkä jäänyt lukematta. Prinsessa palaa kotiin kunhan ehtii.