Takakansi:

Janne Huilaja on armoitettu pohjoisen kuvaaja. Väkevän realistisella otteellaan hän tuo esille juuri ne vähäisimmät, jotka ovat jääneet kaikesta syrjään ja joita emme yleensä huomaa. Viiltävä näkemys nostaa esiin elämän pohjimmaisen traagisuuden, mutta kirjailijalta riittää omilleen myös lämpöä.

Karkuri kertoo Justin sisaruksista, jotka vanhenevat ja elävät keskenään kotitalossa, sillä he eivät ole koskaan tulleet sieltä lähteneeksi. Kun sisarusparven nuorin, 64-vuotias Viljo äkillisesti katoaa, siskot Helmi ja Siime hätääntyvät ja heidän maailmansa sortuu. Kun totunnaiselta arjelta viedään pohja, ihminen joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa.

Romaanissa tavataan muitakin kyläläisiä: keuhkosyöpään sairastunut Johannes, Kaheliksi kutsuttu vanhapoika, postin aina ystävällinen Marjatta, veroviraston tuikea rouva Kallio ja työttömyyden kurimuksessa kituva suurperheellinen Hakolan Niilo. Kuten niin usein elämässä, pieni tapahtuma johtaa muihin, jopa mullistaviin. Ihmiskohtalot leikkaavat toisiaan, sillä toinen toisillemme me olemme täällä.

Eleettömällä realismillaan Janne Huilaja haluaa palauttaa ihmisarvon näille osattomille. Hän jatkaa lappilaisen kirjallisuuden vahvoja perinteitä.

Pokkari, näytekappale
Gummerus 2004

****************************************************************************************************************

Mitä nyt hieman selailin kirjaa, niin se ei tunnu yhtään mun kirjalta - en edes yritä. Otan opuksen mukaan Tampereen pikkumiittiin, jos vaikka löytyisi arvostavampi lukija.

Poimin Amurin Helmi -miitissä kirjan pöydältä. Jos en itse tätä lue, niin vien sitten ainakin seuraavaan varsinaiseen Tampereen BC-miittiin.

Heh, kiitos poiminnasta myntti! Katselin tätä Amuri-miitissä. "Pohjoisen kuvaus" houkutti, mutta jätin jotenkin synkeältä vaikuttavan kirjan ottamatta. Nyt se oli sitten pakko ottaa.

Kävipä niin, että selailtuani kirjaa, minun kävi kuten miuskikselle... Eikä tämä kirja Tampereella oikein miittipöydästä muuallekaan lähtenyt. Palaako kirja siis alkupisteeseensä...? Ehkäpä se pääseekin Turkuun? Vai kenties takaisin Tampereelle. Villiintyäkin se toki saattaa...

Miittipöydästä napattu, kiitos!

Tämä Huilaja oli nopealukuinen ja sellainen rentoutumiskirja, mutta ei mitään finlandiakamaa. Oiva opus silti.

Nyt kirja on minulla. Viime hetkessä sen miittipöydästä nappasin, Alen kehuvien kommenttien saattelemana. Voipi olla että viipyy hyllyssä jonkin aikaa...

Ihan sujuvaa tekstiä ja nopealukuinen opus. Ajankuvaa oli vähän vaikea hahmottaa, televisiosta ja lankapuhelimesta kuitenkin vasta haaveiltiin Justin taloudessa.
Oivaa luettavaa aurinkotuolissa lomamatkalla. Kotoa kannetut kirjat on nyt luettu joten menenpä hotellin vaihtohyllylle etsimään luettavaa. Tämä saa jäädä vaihtariksi.

Windmill Bay -hotellilla on kirjojen vaihtohylly ensimmäisessä kerroksessa, aulasta oikealle.