kovakantinen, 222 sivua

Kirjaston poistomyynnistä

"Isä lääkäri, äiti Punaisen Ristin naistoimikunnan puheenjohtaja, suuri koti, kasvatus joka perustui siihen, että arvot ovat pysyviä. Porkkala, olympialaiset, Armi Kuusela - ja miljoona asiaa joita ei voinut kysyä. Siinä puitteet lapsuudelle, jota Anun tekisi mieli kutsua "talvilapsuudeksi" nyt kun hän aikuisena palaa miettimään elämäänsä, yrittää päästä selville siitä miksi asiat ovat menneet niin kuin ovat.

Tytti Parras on luonut upean muotokuvan pienen hyvinkasvatetun tytön elämästä vaiheessa jolloin alkaa tuntua, ettei elämässä pärjääkään kotoa saaduilla eväillä - tai juuri niiden takia. Kirja on paitsi Anun kehityskertomus myös oivaltavaa kuvausta porvariston hillitystä charmista 1950-luvun Suomessa. "

Pienen hyvinkasvatetun tytön kasvutarina. Anu tarkkailee ympäristöään ja läheisiään, iän karttuessa uutta hämmästeltävää riittää. Naisten seksuaalisuus on paheksuttavaa, miesten käytöstä ymmärretään.

Kiitos kihaan yllätyskirjasta! Hauska palailla opiskeluaikaisiin tunnelmiin 70-luvulle. Saapa nähdä, puhutteleeko kirja edelleen!

Pidin yllättävän paljon tästä Parraksen kirjasta, vaikkakin kirjan kuvaama lääkäriperheen melko vanhoillinen ja kaavoihin kangistunut elinympäristö on itselleni tuntuukin hieman vieraalta, ainakin nykyaikaan peilattuna. Parras kuvaa mainiosti kirjan päähenkilön Anun mietteitä ja vaiheita lapsuudesta murrosikään. Vallankin Parraksen huumori on aivan riemastuttavaa ja kieli verevää:
"Tammirinne, se kesä jolloin Ange oli meillä, yö ja ukkonen julistamassa viimeistä tuomiota. Maailma on vuoroin rätisevän valkoinen vuoroin syöverenmusta, metsä mylvii, järvi pauhaa, lehmus hakkaa hulluna kuistin kattoa. Jännitän itseni niin suoraksi kuin pystyn, pidättelen pelkoa ja hengitystä: kun ukkonen pääsi tällä tavoin yli harjanteiden, oli kaksi mahdollisuutta: kalistella yksin hampaita huovan alla tai tehdä se pikkuveljen kanssa..."
Voisiko osuvammin kuvata lapsen pelkoa kovalla ukonilmalla!
Myös Anun (kirjailijan omakuva?) seksuaalinen herääminen on herkullisesti kuvattu. Aika on kuitenkin tainnut tehdä tehtävänsä. Kirjan teksti ei kyllä mielestäni mitenkään viittaa Parrakseen liitettyyn rooliin "seksin papittarena", mutta 60-70-luvuilla ei tainnut niin montaa naiskirjailijaa olla, jotka olisivat tarttuneet tämäntyyppiseen aiheeseen. Kirjailijan esikoisteoksesta Jojosta minulla ei ole muistikuvaa, vaikka varmaan senkin olen aikoinani lukenut, mutta sitä vastoin pidin paljon hänen myöhemmästä kirjastaan "Vieras".

Yritän tarjota kirjaa eteenpäin jossain sopivassa miitissä.

Nyt on aika tyhjentää liian runsaiksi kertyneitä bc-hyllyjäni ja Pieni hyvinkasvatettu tyttö saa lähteä etsimään uusia lukijoita.
Toivottavasti löytyy niitä, joita 70-luku vielä houkuttaa ja Tytti Parras herättää minun laillani nostalgisia muistoja!

Löytäjälle mukavia lukuhetkiä!