Alkuteos The Remains of the Day, 1989. Suomennos Helene Bützow. Tammen keltainen kirjasto.

"On kesä 1956. Ikääntyvä hovimestari Stevens on lähtenyt autolla kuuden päivän lomamatkalle Länsi-Englantiin. Matkalla hän uppoaa muistoihin ja mietteisiin: takana on pitkä, kunniakas ura lordi Darlingtonin palveluksessa, parikymmenpäisen palveluskunnan johdossa; nyt kun Darlington Hallia isännöi amerikkalainen liikemies, kaikki on toisin. Stevensin mieltä askarruttaa myös ystävyys talon entiseen taloudenhoitajaan Miss Kentoniin, jota hän aikoo matkallaan käydä katsomassa."

Tämä on hieno ja pohjattoman surullinen kirja elämättömästä elämästä. Sain sen perheenjäseneltä bookcrossing-tarkoituksiin. Vapautettavaksi.

puuhun ripustettuna Töölönlahden rannalla ja Hakasalmen puistossa Tiedon hedelmät -puistovapautuksen yhteydessä

hanging in a tree on the shore of Töölönlahti at Hakasalmi park during the Fruits of Knowledge Summer Release

,

Havaittu Pilkussa.

Ohikulkiessani 2.9.10 otin tämänkin Pilkusta mukaani. Olen nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan,pääosassa muistaakseni Anthony Hopkins. Kirjaa en ole lukenut aiemmin enkä mitään muutakaan Ishigurolta. Palaan luettuani.
12.4.2011: kirja luettu ja jääkin toistaiseksi hyllyyni, sillä myös mieheni haluaa lukea tämän. Pidin kirjasta ja lakonisesta kirjoitustyylistä,joka sopi mielestäni yks yhteen kirjan päähenkilön kanssa. Ishiguro kuvaa hienosti työlleen täysin omistautunutta englantilaista hovimestaria, jonka itsekontrolli ei petä missään olosuhteissa. Kirjasta tehdyssä elokuvassa Anthony Hopkins tekee hienon roolityön ja nyt kirjan luettuani voin sanoa että Hopkins on rooliin just se oikea henkilö.
Laitan kirjan kiertoon myöhemmin.

Kirja vapautetaan 30.6 Savonlinnan Taito-shoppiin. Sieltä sain viime kesänä muutaman nappauksen. Toivotaan, että saamme kuuulla tästäkin kirjasta myöhemmin.
Antoisia lukuhetkiä löytäjälle hyvän kirjan parissa !

Löysin kirjan Taito-shopista, kun olin lasteni kanssa Don Giovannin ensi-illassa Olavinlinnassa.

Ostin joskus 90-luvun alussa Ishiguron kirjan "Silmissä siintävät vuoret" Leppävaaran kirjaston poistomyynnistä. Se oli minulla kesken monta vuotta, sillä yritin lukea sitä lastenhoidon ohessa (lapseni syntyivät -98 ja -99). Muutettuani Keski-Suomeen vuonna 2000 sain sen vihdoin luettua muutaman vuoden kuluessa ja "vapautin" sen Leppäveden kirjaston poistomyyntikoriin. Pidin kirjasta, vaikka se kertoi aika masentavasta aiheesta ainakin juuri itse äidiksi tulleelle.

Sittemmin olen lainannut saman kirjailijan teoksen "Ole luonani aina" Leppäveden kirjastosta ja pidin siitäkin, vaikka sen aihe oli vielä äärettömästi masentavampi.

Tämän kirjan suhteen minulla on suuria odotuksia, mutta en tiedä milloin saan sen luettua, sillä tällä hetkellä kirjaston lainojeni määrä on 55 (olen tainnut vähän addiktoitua lukemiseen).

Hesari 10.7.11: kääntäjä Kimmo Paukku: "Paras lukemani suomennos on Helene Bützowin käännös Kazuo Ishiguron romaanista Pitkän päivän ilta".

5.8.11:
Lomailen 11 päivää yksin Helsingissä Töölönlahden rannalla ja mietiskelen elämääni. Siihen kirja sopi hyvin. Luin sen kahteen kertaan puistoissa istuen. Yhtäläisyyksiä omaan elämääni löytyy paljon. Ennen kuin sain perheen ja muutin toiselle paikkakunnalle, minulla oli työkaveri, jonka kanssa lounastin ja kävin ulkona yli 10 vuoden ajan kuitenkaan seurustelematta. Nyt avioeroni jälkeen "loppuelämäni avautuu autiona edessäni" ja työkaverini elää edelleen yksin.

"Ihminen ei voi vatvoa loputtomiin sitä, mitä olisi voinut tapahtua. Pitäisi ymmärtää, että oma elämä on yhtä hyvää kuin useimpien muiden, ehkä parempaakin, ja olla kiitollinen siitä." (s.276).

6.8.11 Sateinen päivä Helsingissä:
Selailen kirjaa kolmatta kertaa ja mietin herra Stevensin ajatusmaailman ja ulkoisen käyttäytymisen suhdetta. Neiti Kenton kysyy "Herra Stevens, miksi miksi miksi teidän täytyy aina teeskennellä?" (s.181) Kun neiti Kenton yllättää Stevensin lukemasta "rakkausromaania" Stevens ajattelee heidän suhteensa kehittyneen sopimattomaan suuntaan (s. 199). Matkallaan herra Stevens muistelee suhteen käännekohtia. Lopulta, kun hän tapaa neiti Kentonin (nyt rouva Benn) vuosien jälkeen, hän toteaa, että hänen sydämensä murtui (s.276). Mutta tunteita ei sovi näyttää. Ammatin edellyttämä arvokkuus on säilytettävä.

Mannerheimintie 56 A ikkunalaudalla.

kiva ylläri