Kadonnut kuolemankiitäjä
Registered by arjamaaria of Pori, Satakunta Finland on 5/16/2010
This Book is Currently in the Wild!
6 journalers for this copy...
Nuorten vaakunakirjasto.
Jussi Sares lähtee tutustumaan San Remonan kääpiövaltioon, sillä hän on mukana koululaisvaihdossa. Perillä häntä odottaa Suomessa jo käynyt Marcel ja Marcelin professori-isä ja pikkusisko. Jussi on saanut tehtäväkseen kuljettaa myös Marcelin isän perhostilauksen perillä. Valitettavasti lentokone joutuu myrskyyn ja perhoslaatikko kärsii matkalla. Jussi joutuu loppumatkan kuljettamaan sitä sylissään. Jussin huomaamatta Rene Vidal -niminen mies sujauttaa laatikkoon oman pienen rasiansa. Lentokentällä hän auttaa Jussia laatikon kanssa, mutta nappaakin mukaansa väärän rasian.
Mistä on oikein kysymys? Kuka tuo Rene Vidal on ja miksi hän käy salaa myös Jussin majapaikassa.
Poikien seikkailukirja suoraan 1950-luvulta. Luulin aivan toivekirjaston kirjaksi mutta olikin Vaakunakirjastoa.
Jussi Sares lähtee tutustumaan San Remonan kääpiövaltioon, sillä hän on mukana koululaisvaihdossa. Perillä häntä odottaa Suomessa jo käynyt Marcel ja Marcelin professori-isä ja pikkusisko. Jussi on saanut tehtäväkseen kuljettaa myös Marcelin isän perhostilauksen perillä. Valitettavasti lentokone joutuu myrskyyn ja perhoslaatikko kärsii matkalla. Jussi joutuu loppumatkan kuljettamaan sitä sylissään. Jussin huomaamatta Rene Vidal -niminen mies sujauttaa laatikkoon oman pienen rasiansa. Lentokentällä hän auttaa Jussia laatikon kanssa, mutta nappaakin mukaansa väärän rasian.
Mistä on oikein kysymys? Kuka tuo Rene Vidal on ja miksi hän käy salaa myös Jussin majapaikassa.
Poikien seikkailukirja suoraan 1950-luvulta. Luulin aivan toivekirjaston kirjaksi mutta olikin Vaakunakirjastoa.
Kuriirin hallussa matkalla pikku-kissalle.
Tätä mä en olekaan koskaan nähnyt ennen, menee lukupinoon. Kiitos kirjoista!
Takakannen perusteella olin jo kerennyt miettiä, että luenko tätä ollenkaan. Onneksi sitten kuitenkin luin, koska tämä oli tosi mielenkiintoinen juttu eikä kirja ollut tosiaankaan mikään tyypillinen poikakirja.
Lähetän kirjan kuriirijkyydillä Tampereelle Tarnalle.
Suurkiitos pikku-kissalle mahtavasta kirjapinosta ja Kempulle sen kuriroinnista. Isä tulee onnelliseksi — minä olen jo. :D Osan opuksista luen varmasti itsekin, jonkin kirjan saatan viedä Pirkkalaan jo huomenna. Kadonnut kuolemankiitäjä kuuluu ilman muuta niihin, jotka ehdottomasti kiinnostavat myös minua. KIITOS!
Kansikuva vaikutti minusta lievästi sanoen hölmöltä, mutta sepä kuvaakin ihan asiallisesti kirjan sisältöä. Eikä sitä sitten taas voi ainakaan hölmöksi sanoa.
Juoni idea (heh, sanaleikki) on tehdä perhosesta murha-ase, aivan mahtavaa. Kerrankin on aihetta puhua kauniista kuolemasta! Suomalaispojan tuominen kirjan sankariksi on taatusti hivellyt aikalaislukijoiden kansallista itsetuntoa, ja saattaahan se tehdä se nykykersoillekin. Tähän mennessä kaikki hyvin?
Kirja pitäisi lukea omaa historiallista kontekstiaan, omaa aikakauttaan vasten. Yritinhän minä, mutta raivostuin silti. Karkeasti sanoen Kadonnut Kuolemankiitäjä on avoimen rasistinen kirja. Väistämättä se toi mieleeni 1960-luvun (vai oliko se sittenkin 50-lukua? en usko) ja Yleisradion matkareportaasin, jonka suomalainen mies(?)toimittaja kutsui Italiaa taskuvarkaiden maaksi ja aiheutti sillä melkoisen hälyn ja lähestulkoon vakavammansorttisen diplomaattisen selkkauksen. Anteeksihan sitä kai Suomen piti Italialta pyytää. Nuortenkirjoilla ei ehkä sitten ole/ollut niin väliä, ei ainakaan vielä 50-luvulla. Aallas panettelee etelä- ja keskieurooppalaisia minkä ehtii. Periaatteessa tulilinjalla ovat kaikki Saksan eteläpuolisten maiden asukkaat mutta aivan erityisesti sormi sojottaa italialaisia kohti.
Tarinan pääasiallinen tapahtumamaa, kuvitteellinen San Remona, on Monacon ja San Marinon yhdistelmä. Sankari-Jussin ystäviä eli siis professori Moriota lapsineen ja Grimaldi-sukuun kuuluvaa San Remonan ruhtinasta lukuun ottamatta sanremonalaiset ovat kieltämättä ystävällisiä mutta paksuja hössöttäjiä, jotka eivät harkinnasta ja terveestä järjestä ole koskaan kuulleetkaan. Eihän se nyt niin vaarallista olisi, mutta kun maassa asuu paljon italialaisia: pahansuopia juonittelijoita, väkivaltaisia, ahneita, mukavuudenhaluisia ja vallanhimoisia, kaiken kaikkiaan aivan mahdottoman roistomaisia tyyppejä. Onneksi on vaalea suomalainen Jussi, joka pistää italiaanot kuriin!
Jäin miettimään, kuinkahan suosittu Kuolemankiitäjä on aikanaan ollut. Ei ilmeisesti kovin, sillä ainakaan minä en muista koskaan aiemmin sen enempää siitä kuin sen kirjoittajastakaan, Arvo Aallaksesta kuulleeni. Entäpä, jos kirja olisikin ollut tavattoman suosittu? Kuinka paljon se olisi onnistunut lisäämään etnisiä ennakkoluuloja nuoressa, 50- ja 60-lukulaisessa lukijakunnassaan? Kun eivät suomalaiset miehet tuolloin(kaan) nyt niin järin suosiollisesti suhtautuneet etelän eläjiin tai edes saksalaisiin... Toisaalta myönnän olevani iloinen siitä, että Aallas paljastaa näkemyksensä niin avoimesti. (Kauhea ajatus pujahti mieleeni; ettei vaan hän ollut se Ruben Stillerin surullisenkuuluisa edeltäjä, joka likipitäen sai potkut Italia-lausunnostaan... No, eipä ainakaan Wikipedia mainitse moisesta mitään.) Avointa rasismia lukijan on helpompi vastustaa, piiloisena se saattaisi salakavalasti ja huomaamatta pujahtaa lukijan ajatuksiin ja asenteisiin.
Kuolemankiitäjän tarina ja idea ovat vallan mainioita, mutta muu mättää. Siitäkin huolimatta tykkäsin kirjasta, ja uskon isänkin pitävän siitä. Valtavasti kiitoksia, pikku-kissa!
Juoni idea (heh, sanaleikki) on tehdä perhosesta murha-ase, aivan mahtavaa. Kerrankin on aihetta puhua kauniista kuolemasta! Suomalaispojan tuominen kirjan sankariksi on taatusti hivellyt aikalaislukijoiden kansallista itsetuntoa, ja saattaahan se tehdä se nykykersoillekin. Tähän mennessä kaikki hyvin?
Kirja pitäisi lukea omaa historiallista kontekstiaan, omaa aikakauttaan vasten. Yritinhän minä, mutta raivostuin silti. Karkeasti sanoen Kadonnut Kuolemankiitäjä on avoimen rasistinen kirja. Väistämättä se toi mieleeni 1960-luvun (vai oliko se sittenkin 50-lukua? en usko) ja Yleisradion matkareportaasin, jonka suomalainen mies(?)toimittaja kutsui Italiaa taskuvarkaiden maaksi ja aiheutti sillä melkoisen hälyn ja lähestulkoon vakavammansorttisen diplomaattisen selkkauksen. Anteeksihan sitä kai Suomen piti Italialta pyytää. Nuortenkirjoilla ei ehkä sitten ole/ollut niin väliä, ei ainakaan vielä 50-luvulla. Aallas panettelee etelä- ja keskieurooppalaisia minkä ehtii. Periaatteessa tulilinjalla ovat kaikki Saksan eteläpuolisten maiden asukkaat mutta aivan erityisesti sormi sojottaa italialaisia kohti.
Tarinan pääasiallinen tapahtumamaa, kuvitteellinen San Remona, on Monacon ja San Marinon yhdistelmä. Sankari-Jussin ystäviä eli siis professori Moriota lapsineen ja Grimaldi-sukuun kuuluvaa San Remonan ruhtinasta lukuun ottamatta sanremonalaiset ovat kieltämättä ystävällisiä mutta paksuja hössöttäjiä, jotka eivät harkinnasta ja terveestä järjestä ole koskaan kuulleetkaan. Eihän se nyt niin vaarallista olisi, mutta kun maassa asuu paljon italialaisia: pahansuopia juonittelijoita, väkivaltaisia, ahneita, mukavuudenhaluisia ja vallanhimoisia, kaiken kaikkiaan aivan mahdottoman roistomaisia tyyppejä. Onneksi on vaalea suomalainen Jussi, joka pistää italiaanot kuriin!
Jäin miettimään, kuinkahan suosittu Kuolemankiitäjä on aikanaan ollut. Ei ilmeisesti kovin, sillä ainakaan minä en muista koskaan aiemmin sen enempää siitä kuin sen kirjoittajastakaan, Arvo Aallaksesta kuulleeni. Entäpä, jos kirja olisikin ollut tavattoman suosittu? Kuinka paljon se olisi onnistunut lisäämään etnisiä ennakkoluuloja nuoressa, 50- ja 60-lukulaisessa lukijakunnassaan? Kun eivät suomalaiset miehet tuolloin(kaan) nyt niin järin suosiollisesti suhtautuneet etelän eläjiin tai edes saksalaisiin... Toisaalta myönnän olevani iloinen siitä, että Aallas paljastaa näkemyksensä niin avoimesti. (Kauhea ajatus pujahti mieleeni; ettei vaan hän ollut se Ruben Stillerin surullisenkuuluisa edeltäjä, joka likipitäen sai potkut Italia-lausunnostaan... No, eipä ainakaan Wikipedia mainitse moisesta mitään.) Avointa rasismia lukijan on helpompi vastustaa, piiloisena se saattaisi salakavalasti ja huomaamatta pujahtaa lukijan ajatuksiin ja asenteisiin.
Kuolemankiitäjän tarina ja idea ovat vallan mainioita, mutta muu mättää. Siitäkin huolimatta tykkäsin kirjasta, ja uskon isänkin pitävän siitä. Valtavasti kiitoksia, pikku-kissa!
Released 13 yrs ago (6/19/2011 UTC) at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Isälle.
Journal Entry 9 by AnonymousFinder at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Monday, June 20, 2011
Tätä kehuttiin kovasti mielenkiintoiseksi. Kiitos, pikku-kissa!
Nappasin tämänkin luetun ja pidetyn opuksen isän kirjahyllystä tyhjennellessäni vanhempieni entisen kodin lukuisia hyllyjä. Tätä teosta en kuitenkaan ihan heti lähde vapauttelemaan, en ainakaan villisti. Se on SAA-hyllyssäni, ja pyytäjälle toki annetaan. Jos kukaan ei pyytele, saatan vielä kysäistä isältä, haluaisiko hän ehkä tämän kirjan takaisin omaan hyllyynsä.
Released 12 yrs ago (1/10/2012 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Miittiin.
Miitistä mukaan pienen painostuksen jälkeen. :)
Olihan siinä Jussilla seikkailua. Huvittavaa oli kun kääpiövaltiossa kaikki oli niin suurta ja mahtavaa. :)
Journal Entry 14 by Sonkku at Akaan Apteekki in Akaa, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, November 14, 2012
Released 11 yrs ago (11/14/2012 UTC) at Akaan Apteekki in Akaa, Pirkanmaa / Birkaland Finland
WILD RELEASE NOTES:
Jätän kirjan puoli neljän aikoihin apteekkiin lehtipöydälle.