Alkuteos Sognando Palestina, suomentanut Jonne Ahvonen, Signal-sarja, 2004, 222 s.

Polttavan ajankohtainen romaani tuo uuden näkökulman palestiinalaisnuorten arkeen sodan mielettömyyden keskellä

”Ibrahim, Nedal, Gihad ja Riham, Ramy, Mohammad, Ahmed ja Ualid. Sota on erottanut musliminuoret perheistään, sillä heidän äitinsä, isänsä ja sisaruksensa on tapettu israelilaisten ja palestiinalaisten yhteenotoissa.
Ystävykset yrittävät kuitenkin elää yhdessä tavallista elämää. He käyvät töissä, laittavat ruokaa siitä mitä sattuvat saamaan, pitävät hauskaa, unelmoivat tulevaisuudesta.
Mutta vihaa on vaikea saada loppumaan, kun liian usein joutuu todistamaan sodan julmuutta. Ja miten puolustella ystäville ihastumista kristittyyn tyttöön, kun yhä nuoremmat ovat valmiita kuolemaan uskonsa puolesta?

15-vuotias Randa Ghazy on italialainen egyptiläisten vanhempien tytär, jolla on paljon ystäviä Palestiinassa. Hänen runollinen esikoisteoksensa tarjoaa uuden näkökulman sotaan, josta kertoviin uutisiin olemme jo turtuneet. Keskustelua herättänyt teos on myyty kolmeentoista maahan.”

***

Olen lukenut kirjan jo aikaisemmin (http://www.bookcrossing.com/journal/5392800) ja pidin siitä paljon. Siksi oli pakko napata tämä kappale Kirjatorilta BC-tarkoituksiin, kun hintaa oli vain euron verran.

Tarjoan kirjaa säteeksi. Normaalit säännöt:
- journaloi, kun saat kirjan käsiisi
- lue kirja mieluusti kuuden viikon kuluessa tai ilmoita viivästyksestä
- journaloi kirja uudelleen, kun olet lukenut sen, ja toimita seuraavalle
- säteen viimeinen saa tehdä kirjalle, mitä lystää :)

Osallistujat:
1. trainer65 (Ähtäri)
2. Tarna (Tampere)
3. ruzena (Hämeenlinna)
4. Becky77 (Pori)
5. Vinya (Turku)

Säde lähtee matkaan. Kiinnostavia lukuhetkiä kaikille!

"Säde"-kirja saapui tänään, päässen loppuviikosta aloittamaan lukemisen. Kirjan ulkomuoto ainakin on kiinnostava, joten jään odottelemaan innokkaana!

Sain kirjan luettua juhannusviikonlopun aikana, sen verran lyhyt se oli, onneksi! Ei tämä huonokaan ollut, mutta ei nyt sellainenkaan että haluaisin sen pitää ja lukea uudestaan. Osaksi ehkä juuri tuo hieman runomittainen kerronta häiritsi, minä kun en runoista perusta yhtään. Samoin nimiä, vaikeita nimiä, vilisi alkuun niin paljon etten tahtonut perä'ssä pysyä, saati tietää kuka-on-kuka. Kirjaa lukiessa mieleen tulivat uutiskuvat Lähi-idästä, sekasorto, ihmispaljous,itkevät ihmiset jne...Hyvä että tuli luettua, mutta itse kaipaan kirjoilta yleensä hyvää mieltä ja mukavaa ajankulua, siihen tästä ei ole.
Lähtee ensi viikolla säteen seuraavalle.

Lähti tänään säteenä toiselle lukijalle, Tarnalle.

Kiitos, trainer! Hyvin pakattu kirja saapui tänään. Luen kun ennätän.
(Tunnustan paneutuneeni viime aikoina pelkästään Canada Day -haastekirjoihin niin, että Annimannin edellinenkin rinkikirja odottaa vielä lukemistaan. :-( Enköhän minä viikonlopun aikana saa vihdoin tartuttua siihen. Tämä siis joutuu tovin odottelemaan vuoroaan.)

Tänään muuten vietetään Kanada-päivää. Hyvää sitä!

Johan minä tämän viikko sitten luin, mutta journaaliin kirjoittaminen tuntuu koneettomalle olevan yllättävän hankalaa. Rauhaa! on toinen tässä kuussa lukemani Palestiina-aiheinen rinkikirja, ja pakkohan minun on niitä keskenään vertailla.
Siinä missä Barbara A. Goldscheider yrittää Al-Naqbassa luodata Palestiinan kysymyksestä objektiivista kokonaiskuvaa, Randa Ghazy ottaa reippaasti kantaa palestiinalaisten puolesta. Eikäpähän puolueettomuus Goldscheideriltakaan ihan täysin onnistu, minkä toki ymmärtää jo hänen etnistä taustaansa vasten.
Goldscheider on asunut Israelissa ja ilmiselvästi tuntee paikat. Ghazy ei paikallistuntemusta väläyttele — eihän hän ole koskaan edes käynyt maassa. Hän keskittyy vain ja ainoastaan ihmisiin ja näiden tuntoihin.
Kirjan henkilökaarti muistuttaa kummasti tietyntyyppisistä amerikkalaisista tv-sarjoista. Ensimmäiseksi mieleen tulee tietysti Frendit: kirjassakin joukko nuoria aikuisia muodostaa ensisijaisesti ystävyyteen perustuvan perheyhteisön. Kirjan nuorilla tosin ei enää muuta perhettä olekaan.
Merkittävää Rauhassa — aiheen lisäksi tietysti — on kirjoitustyyli. Goldsceiderin pikkutarkat kuvaukset tekevät Al-Naqban kerronnasta kiireettömästi etenevää ja luovat kuvaa Israelissa asuvien rauhallisesta elämänmenosta, jonka vain terroriteot rikkovat. Ghazy kuvailee tyystin toisenlaista sykettä. Tuntuu uskomattomalta, miten hienosti hänen onnistuu esittelytekstissä mainitulla runollisuudellaan luoda kuva levottomuudesta, jonka ainakin minä kuvittelen pitkälti hallitsevan palestiinalaistodellisuutta. Dialogijaksot vähän tylsänpitkine repliikkeineen toimivat suvantokohtina, rauhoittavat kerrontaa ja suovat lukijalle tervetulleen hengähdystauon. Olen suorastaan hämmästynyt siitä, miten noin nuori kirjailijanalku osaa rytmittää kerrontansa ja tahdittaa tarinansa niin loistavasti. — Kirjoittajan nuori ikä kieltämättä paistaa tekstistä läpi, mutta kerronnan loistokkuus peittoaa lapsellisuudet.
Vilkaisin myös tuon Annimannin lukeman toisen kappaleen journaalia. Omassa entryssään myrtillus kertoo Ghazyn kirjoittaneen seuraavaksi chick-litiä. Olen pettynyt. The New York Timesissa julkaistussa artikkelissa kirjailija tuntuu vähän häpeillen määrittelevän esikoisensa teiniangstin tuotokseksi ja olevan tyytyväinen itseensä siirryttyään nuorena aikuisena kevyemmän kirjallisuuden pariin. Kakkosta lukemattomanakin rohkenen myrtillusta peesaten toivoa, että aikuistuessaan/kasvaessaan lisää Ghazy vielä kykenee kirjoittamaan yhtä vahvaa tekstiä kuin Rauhaa!
KIITOS, Annimanni!

***
Pistän kirjan postiin tällä viikolla, ehkä huomenna tai myöhemmin. Kovin kovaa kiirettä en pidä kun tiedän, että listan seuraavalla on edellinenkin Palestiina-rinkikirja käsissään.

Postissa on. Rauhaa!

Krhm! On, on edellinenkin Palestiina-rinkikirja. Helteitä pitää.

No ei todellakaan tullut minun mieleeni amerikkalainen tilannekomediasarja!
Aivan ihastuttava kirja tämä on. Miten 15-vuotias osaa kirjoittaa noin hyvin! Ilmaisun sekä muodon että sisällön aitous on koskettavaa. Ja vaikka teksti on runollista, eivät kerrotut kohtalot ilmeisesti ole aivan runoiltuja. Toden tuntu välittyy pateettisen ja naiivinkin kuvauksen läpi.
Randa Ghazy kuvaa miehitysalueiden palestiinalaisnuorten 1990-luvun elämää heidän näkökulmastaan. En pysty etsimään enkä edes kaipaamaan kaunokirjallisista teoksista objektiivisuutta, mitä se sitten erityisesti tämän maailmankolkan kestokonfliktin tapauksessa lieneekään!
Annan teokselle vähän pistetasoitusta ja lempeät 9*.

-ruzena

Kirja on minulla, kiitos ruzena. Eilisillan aikana luin jo kolmanneksen, niin hyvin tämä imaisi lukijansa.

Kahdeksan tähteä minulta. En mitenkään pysty kuvittelemaan millainen 15-vuotias on kirjoittanut tällaisen kirjan maasta jossa ei ole edes koskaan käynyt. Niin todentuntuiselta levottomuudet lukiessa tuntuvat ja niin sujuvasti kulkee runollinen teksti. Minä, toisin kuin trainer65, perustan runoistakin ja erityisesti tällainen runollisen kaunis kieli tuntuu tällä hetkellä iskevän. Henkilöiden välinen dialogi kulkee ymmärrettävästi joskin ei kovin syvällisenä - voisin kuvitella että kirjailijan nuoren iän vuoksi. Kaiken kaikkiaan hieno Signal-kirja. Kiitos säteen järjestämisestä, Annimanni.

10.8.2010:
Kirja saapui tänään postissa. Kiitos Becky77 ja Annimannille säteen järjestämisestä!

---

10.9.2010:
Olisin kaivannut kirjalta enemmän sisältöä ja tapahtumia, tai molempia. Nyt vain kerrottiin vähän sieltä ja täältä oikein mihinkään syventymättä. En myöskään pitänyt kielestä ja kerrontatyylistä, joka toisteli ja polveili. Kuitenkin loppu oli jotenkin hyvin vaikuttava. Ehkä se arjen vieton keskelle ryntäävä katastrofi.
Hyvin kirjoitettu 15-vuotiaalta.

Kiitos kuitenkin lukukokemuksesta, Annimanni! Katsotaan, jos kirja saisi Porissa uuden lukijan.

Kirja vapautuu lauantaina 11.9. n. klo 11.30 Porin, Tampereen ja Turun yhteismiitissä Petra's Caféssa.

Miittipöydästä napattu, kiitos!

Kaksi kertaa yritin, mutta en kummallakaan kerralla päässyt alkua pidemmälle. Koetin lukea pätkän jopa kirjan keskeltä, mutta ei napannut sieltäkään. Jotenkin tämä oli sellaista tankkaamista ja negatiivista. Harmi... lopulta luovutin.

Kiitos kirjasta, Ale!

Harvoin käy niin, että kirjojen tapahtumat tulevat uniin mutta nyt niin kävi. Pelasin salibandyä nimettömän kaupungin keskustorilla kun pelin keskeytti panssarivaunut ja aseiden kumu. Ihmiset juoksivat henkensä edessä, minä muiden mukana. Ahdistavaa.

Signal-sarjaa enemmän lukeneena osasin odottaa tietyllä tavalla provosoivaa ja paikoin härnäävääkin tekstiä. Aiheet on viety aina astetta rankemmalle tasolle. Mitään hyvänmielen kirjoja nämä ei ole mutta kaikissa alun tahmaisuuden jälkeen (jos siitä pääsee yli) löytyy helmi. Muutama näistä kirjoista on jäänyt kesken mutta tämän kanssa onneksi jaksoin olla sinnikäs ja se palkitsi. Tosin pakko myöntää minulta huono valinta heti Uuden Kuun Emilian jälkeen...

Olisi jäänyt lukematta ilman Alea. Kiitos kirjasta!

Vein miittiin tarjolle.

Otin illan miitistä.

Rantakassinappauksen ansiosta tämäkin kirja on vihdoin luettu. Olin aika yllättynyt, että pääsin tähän niin hyvin sisälle runollisesta kerronnasta huolimatta, koska minäkään en yleensä runoista paljon perusta.

Jäin miettimään nuorten ajatusta siitä, että muu maailma ei välittäisi, mitä siellä tapahtuu. Ikävä tosiasia nyt on se, että itse kunkin ihmisen omat ongelmat ovat aina lähinnä, olivat ne sitten isoja tai pieniä. Lisäksi se, etten yksittäisenä ihmisenä pysty sodalle mitään tekemään, saa minut helposti hautaamaan koko asian pois tietoisuudestani. Minulle riittää se, että päivittäin yritän rakentaa rauhaa esikoiseni 6v ja keskimmäiseni 4v välille. Kun sekin tuntuu olevan useimmiten mahdoton tehtävä, miten mielettömän vaikeaa onkaan yrittää saada rauhaa kahden kansan välille. Kunnioittamisen arvoista, että joku sitä edes yrittää. Vaikka tahtoa rauhaan molemmin puolin olisikin, yksikin rettelöitsijä kummallakin puolella onnistuu helposti pilaamaan kaiken.

Kuten jo edelliset ovat maininneet, hienosti kirjoitettu teos 15-vuotiaalta. Tosin lopusta jäi aika toivoton tunnelma, mutta eipä ainakaan ollut turhan kaunisteltu.

Tämä rantakassikirja lähti lapsellisesta miitistä kuriirin mukana Lahteen... :)

kiitos paljon kirjasta! :)

Kirjanvaihtohyllyyn viety