Kovakantinen lahjoitus bookcrossing-tarkoituksiin. Kirja kertoo lapsesta avioeron jaloissa ja siitä, miten kahden ihmisen ero vaikuttaa kaikkiin ympäröiviin perhesuhteisiin.

Viime viikon miitistä Kappelissa sain kirjan ja tartuin heti tähän, sillä halusin jotain suomalaista ja nopealukuista Stjärnor utan svindelin jälkeen. Rauhallisesti etenevä kirja ja aluksi oli hieman vaikeuksia päästä kirjaan sisälle, mutta sitten kun rinnakkaisiin tarinoihin tottui, tykkäsin lukea. Joo-o, tekisi mieli sanoa että aika sfääreihin tarina välillä meni lähinnä Joukon ja Raisan osalta, mutta kai totuus on joskus taruakin ihmeellisempää/oudompaa/karumpaa/karmeampaa.

Kiitos tästä toivelistan kirjasta, LaPitchoune.

Niksulle toivekirja.

Omassa hyllyssä. Kiitos LaPitchoune.

Vein miittiin tarjolle.

Otin mukaan pk-seudun miitistä, koska olen kuullut kirjasta aiemmin ja pikaisella selailulla vaikutti mielenkiintoiselta.

Tykkäsin tästä, vaikka aihe olikin aika ahdistava. Tuli sellainen tunne, että jos joskus saa omia lapsia, ei ainakaan voi erota. Tietenkään asia ei ole niin yksinkertainen, mutta erityisesti Saran tilanne kirjassa tuntui vain niin ahdistavalta.

Jokke ja Raisa olivat kyllä vähän liian yksiulotteisesti "pahoja" hahmoja, erityisesti Raisa joka sai kaikki syyt niskoilleen. Kirja oli myös selkeästi ylipitkä, tapahtumat olivat välillä niin samanlaisia että niitä olisi kyllä voinut karsia.

Kirja lähtee pk-seudun miittiin Sokoksen kahvilaan etsimään uutta lukijaa.

Kiitos, Silkki. Löysin kirjan miitistä.

Pidin siitä miten tässä kirjassa liikuttiin sekä menneisyydessä, että nykyajassa ja vähitellen valotettiin menneisyyden tapahtumien avulla, miksi nykyaika on henkilöiden elämässä sellaista kuin on.

Luin kirjaa aluksi suurella mielenkiinnolla. Tuntui uskomattomalta, että kerran niin iloinen ja elämänhaluinen Leea makasi masentuneena mielisairaalassa. Halusin päästä selville mitä on oikein tapahtunut.

Luin kirjasta vähän yli puolet, mutta sitten kun alettiin käsitellä avioeroa, en saanut vihaltani enää luettua eteenpäin, vaikka monta kertaa yritin. Lopulta vain selailin kirjan loppuun. Otan varmaan vähän liian vakavasti fiktiiviset tarinat, mutta suorastaan raivostuin Saran kohtelusta. Totesin, etten halua lukea enempää.

Minusta kirjassa oli hienoa kuvailua, varsinkin Saran näkökulmasta oli kirjoitettu hyvin. Sinikasta, Leeasta ja Sarasta kerrottiin kohtalaisen paljon, mutta tosiaan Raisa jäi melko yksiulotteiseksi. Kerrottiin vain, että hän ei tullut äitinsä kanssa toimeen.

Ihmetyttää miten Jouko oli vielä vuosikymmenten päästä Raisan kanssa naimisissa. Oliko hän itse niin kiltti, ettei joutunut koskaan vaimonsa vihan kohteeksi? Se myös kummastuttaa miten Joukon käytös muuttui niin paljon Saraa kohtaan. Kostiko hän jotenkin tiedostamattaan Saralle Sinikkaa kohtaan tuntemaansa kaunaa?

Kirja napattiin miitissä. Hyviä lukuhetkiä.

Sain tämän työkaveriltani, joka oli mukanani elokuisessa miitissä (hän siis luki tämän ensin). Mielenkiinnolla odotan kirjan lukemista:)

Sain tästä kirjasta rekkaamattoman yksilön eli päästän tämän jatkamaan matkaansa:) Käyn sitten myöhemmin (kun olen saanut luettua ja rekattua sen toisen) lisäämässä linkin journaliini...

Tämä kirja siirtyy seuraavalle lukijalle kuriirin avustuksella (Kiitos!)... Lukemisen iloa!:)

Kiitos kuriireille ja Soozreaderille! Kirja turvallisesti Raisiossa.

Pidin kirjasta, vaikka se olikin paikoin aika ahdistava. En voi ymmärtää, miten aikuiset ihmiset voivat ottaa lapset eron välikappaleiksi. Joukon käytös oli aivan pöyristyttävää.

Miittiin tarjolle.

Palasi hyllyyni.

Onnittelut! Olet löytänyt ilmaisen kirjan. Olisi kiva, jos kertoisit, mitä kirjasta pidit. Luettuasi voit pitää kirjan tai antaa sen eteenpäin.