Äidin hyllystä saatu kirja. Kovakantinen, 329 sivua.

Otava kertoo kirjasta näin:
"Baltimoren lentokentällä on juhlat. Donaldsonit odottavat adoptiotytärtä Koreas­ta, ja koko suku on paikalla lahjoineen. Vasta kun pikkuinen on päässyt vanhempiensa syliin, juhlaväki havahtuu toiseenkin perhetapahtumaan: samalla lennolla saapuu Yazdanien iranilaistaustaisen perheen adoptiotytär.
Donaldsonit ovat periamerikkalaisia ihmisiä, kun taas kaikki Yazdanit eivät edes osaa englantia. Siitä huolimatta he ystävystyvät tytärtensä kautta. Mutta vasta konfliktit opettavat heidät kunnioittamaan erilaisuuttaan."

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kuriirikyydillä Kiksulle Tampereelle, lukuiloa!

Kirja tuli perille. Kiitos paljon, lottuli ja lottulin äiti!

Kirjasta jäi "ihan ok" -olo. Siinä ei ollut erityisesti mikään "vialla", mut ei nyt mitään huippuakaan. Päällimmäiseksi jäi mieleen se, että kirja ei oikein tuntunut etenevän mihinkään. Taikka etenihän se ajallisesti, mutta sisällön puolesta kirjailija ei mielestäni päässyt oikein mihinkään. Tai no tarkemmin ajatellen ehkä johonkin, mutta tuo etenemättömyys (kamala sana) jäi mieleen.

Kirjassa seurataan kahden pienen tytön, Jin-Hon ja Susanin perheitä useamman vuoden ajan eri perheenjäsenten näkökulmasta. En oikein onnistunut luomaan mitään suhdetta kehenkään henkilöistä, vaikka jotkut heistä saivat oman puheenvuoronsa useammankin kerran. Kuitenkin tykkäsin lukea kirjaa, koska se oli jotenkin sellaista mukavan arkista kuvausta amerikkalaisesta ja iranilaisesta elämänmenosta Yhdysvalloissa. Jostain syystä minun valitsemissani kirjoissa harvemmin on tällaista, enkä ole tainnut kovin usein viime aikoina edes lukea yhdysvaltalaista kirjallisuutta.

**
1.1.2011
Toimitan kirjan huomenissa eräälle sitä toivoneelle! Paljon hyviä kirjoja tällekin vuodelle!

Kiitos kirjoista! Taisivatpa olla ne ekat tälle vuodelle saapuneet. Olen nyt tykästynyt Anne Tylerin kirjoihin, ja niitä tulviikin joka suunnasta!
Lapset (ja koirat) hälyttivät, että postilaatikolla on auto. Vedin kengät jalkaan ja takin niskaan, mutta en ehtinyt moikkaamaan, farmariauton perävalot vain näkyivät :)
Kiitokset, ja hyvää alkanutta vuotta!

Tarina alkoi, kun amerikkalaiseen ja iranilaistaustaiseen perheeseen tuli adoptiolapset Koreasta. Kuvittelin, että kertomus keskittyy vain tähän teemaan, mutta kyllähän se laajeni kovasti. Miten perheet toimivat suhteessa sukuun, perinteisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Donaldsonien isoisä jää leskeksi, löytääkö hän uuden parisuhteen? Pääteemana kuitenkin koin nämä erilaiset kulttuurit ja niiden törmäykset. Tykkäsin.

Nappasin tämän kirjan mukaani Oulun miitistä :)

Kirjanvaihtohyllyyn viety