Joulupukin tuomisia vuonna 2009!

Esittelyteksti Tammen nettisivuilla:

"Kun Katja saa hiekkalaatikon äärellä ystävältään luettavaksi nipun lehtiä, joissa kerrotaan terveydestä ja hyvästä olosta, hänen elämänsä alkaa muuttua. Tai pikemminkin hän alkaa muuttaa sitä. Jo pitkään Katja on kokenut polkevansa paikallaan; koulutusta vastaavaa työtä ei löydyt, eikä perhe enää tarjoa uusia elämyksiä. Jokin on vialla, mutta mikä, siitä Katja päättää ottaa selvää.

Ensimmäiseksi hän aloittaa ruokaremontin, tiskikaappi täyttyy itupurkeista, hyväntuoksuinen mutta maidoton ja rasvaton pannukakkutaikina paistuu uunissa. Katjan täytyy puhdistua ja saada lapsensa vakuuttuneiksi elintarvikeväreistä, myrkyistä, kaikesta. Nuorissa kasvoissa lautasten takana välkehtii terveen punan sijaan apeus, eikä aviomies jätä hörppimättä maidon loppuja tölkistä, vaikka se ahdistaa Katjaa. Itse asiassa ahdistus tuntuu vain kasvavan, vaikka Katja kuinka käy hoidoissa: iridiologilla, enkeliterapiassa, meditoi ja etsii voimaa kivistä, kristalleista ja viherjauheesta. Eikä ahdistus hellitä, vaikka elämään astuu uusi ihminen, mies ja henkinen opas, aivan kuten ennustaja oli luvannut

Kuu huoneessa on koskettavan inhimillinen kertomus Katjasta, joka ei aikuisena löydä paikkaa elämässään, ja hänen itsensä etsinnästään vaihtoehtohoitojen viidakossa. Annamari Marttinen kuvaa jälleen riemastuttavan tarkkanäköisesti lasten ja vanhempien, perheen, kosketuspintoja ja kasvua ymmärtämään toistensa kummallisuuksia. "

Tämä oli aika erilainen kirja kuin Marttisen kirjoittama Veljeni vartija, jonka olen aiemmin lukenut. Vähemmän vakava, vähemmän henkilökohtaisen oloinen. Kirja imaisi kuitenkin otteeseensa niin, että luin sen lopulta yhden päivän aikana loppuun. Välillä tunsin uppoavani täyteen hömppään - Marttinen kuvasi laaja-alaisesti kaikenlaisten vaihtoehtohoitojen viidakkoa, joissa pyörivät naiset tuntuivat lähes aivottomilta. Toisaalta päähenkilön, Katjan, kautta tuli ymmärrystä siihen, miksi erilaisille vaihtoehtohoidoille onkaan niin suuri tilaus. Katjaa kohtaan saattoi lopulta tuntea jopa sympatiaa, vaikka sormet syyhysivät päästä järjestämään Katjan elämää kuntoon ihan toisia reittejä pitkin! Murrosikäisen pojan äitinä sympatiseerasin myös Panua - ihana murkku! Aviomiehen hahmo jäi turhan kapeasti kuvatuksi jörrikäksi ja naishahmot jäivät pinnallisiksi raapaisuiksi hekin.
Tykkäsin lukea tätä kirjaa, mutta odotin lopun jotenkin tiivistyvän, mitä ei sitten tapahtunutkaan - jäi vähän pettynyt maku.

#2 for Doveilibri's Reduce Mount TBR 2010 Challenge.

CONTROLLED RELEASE NOTES:


Kirja jatkaa matkaansa toivelistayllätyksenä. Oikein hyvää uutta vuotta!

Palasin eilen rentouttavalta aurinkolomalta, ja olin iloisesti yllättynyt kun tämä kirja löytyi postipinosta. Kiitos lukutuoli taas yhden kirjatoiveeni täyttämisestä!!! Mainiota tosiaan miten samannäköiset toivelistamme ovat :)

Minä pidin tästä kirjasta. Katjan suhde aviomieheensä oli mennyt jotenkin niin arkiseksi, eivätkä lapsetkaan enää tarvinneet häntä. Oli helppo käsittää miksi hän meni mukaan vaihtoehtohömppään. Katja kuvitteli löytävänsä siitä sen jonkun epämääräisen mitä hän etsi, ja vielä siinä sivussa tekevänsä hyvää perheelleen. "Mä olisin halunnut nähdä, kun te syötte makeaa ilman että se on tuhoisaa. Olisin halunnut nähdä, miten te hotkitte ja ojennatte lautasianne silmät nälästä pyöreinä ja rasva, terveellinen öljy, suupielissä kiiltäen, ja olisin voinut ajatella miten terveellinen soijamaito ja speltti ja intiaanien käyttämä ruokosokeri valuvat meidän elimistöön ja tekevät siellä ihmeellisiä tekoja." Sääli vaan että hän joutui pettymään; perhe ei arvostanut hänen keitoksiaan, vaihtoehtopiireistä ei löytynyt rakkautta eikä edes oikeita ystäviä - itse asiassa koko porukka taisi olla sokerijogurttia popsivia, toisiaan selkään puukottavia ulkokultaisia huijareita!?

Tarina oli uskottava, alussa minäkin pystyin samaistumaan Katjaan. Kastematojen vapauttaminen ja puiden halailu menikin sitten jo överiksi - eikä minulla varmaan ole Kuu missään Huoneessa, arvelen :)

Kirja jatkaa taas matkaansa toivelistayllärinä. Hyviä lukuhetkiä Annimannille!

Oi mikä ihana yllätys, kiitoksia!

Minäkin tykkäsin! Ja tunnustan samastuneeni Katjaan ;) Minullekin tulee säännöllisin väliajoin kausia, jolloin tyhjennän Ruohonjuuren hyllyt ja yritän muutenkin kehittää itseäni kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin - ja aina siinä on taustalla jotain muuta, jokin ongelma, jonka yritän ratkaista. Puita en kyllä ole halaillut enkä kastematoja vapautellut enkä edes astrologista analyysia tilannut :D

Pienen pojan äitinä tykästyin minäkin myös Panun hahmoon ja mietin jo sydän sykkyrällä, millainen teini Antonista kasvaa ja millaisia myrskyjä hän joutuu käymään läpi murrosiässä ja elämässä yleensä. Onneksi siihen on vielä jokunen vuosi :)

Seuraavaksi kirjan saa sitä TBR-hyllystäni toivonut Duffeli. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta :) Olen tykännyt sekä Annamari että Tittamari Marttisen kirjoista, enkä koskaan muista, kumpi on kumpi :D

Katja hurahtaa vaihtoehtoelämään etsiessään itseään ja sisältöä elämäänsä. Tässä porukassa hän tuntee kuuluvansa joukkoon ja olevansa tärkeä. Tykkäsin kirjasta kovasti, ja vaikka en ihan tällaisiin kuvioihin olekaan koskaan höyrähtänyt, voin jotenkin ymmärtää Katjaa. Minä pidin myös lopusta, se oli jotenkin lohdullinen ja onnellinenkin.

Hyviä lukuhetkiä toivelistakirjan parissa! :)

Kiitos duffeli! Ihanaa saada toivelistakirja räpäkkinä miitissä. Vaikuttaa mielenkiintoiselle, joten tuskin kauaa saa maata TBR-pinossa.

Otin kirjan mukaan viimeiselle kesälomaviikolle, jonka vietin mökillä keskellä ei mitään. Eilen sieltä kotiutuneena vain tämän yhden kirjan kokonaan lukeneena, voin sanoa tämän olleen onnistunut valinta laiskaan oleiluun.

Tykkäsin myös kirjasta. Tämä oli tarpeeksi kevyttä hömppää vallitseviin hormonihuuruihin kun mihinkään syvempään ei osaa keskittyä, mutta kuitenkin oikein mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä kaikkine vaihtoehtohömpötyksineen. Joskus muinoin mietin hierojanimikkeen kaipaavan jotain täydennystä ja selailin Rosen-instituutin (?) tarjontaan suurella mielenkiinnolla. Sittemmin hierojan työ jäi puoleen vuoteen ja jälkikäteen ajatellen reiki ei olisi ollut kakskymppisen juttu sitten ollenkaan.

Suurkiitoksen duffelille toiveeni täyttämisestä!

Alelle lukemista!

Kiitos Niksu yllärikirjasta ja superhienosta viikonlopusta!