Takakannesta:
"Yli kolmikymppisenä Tuulia huomaa olevansa kahden lapsen äiti ja kaiken lisäksi kotiäiti, joka on saanut kehityspsykologisen herätyksen: lapsen on hyvä olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi asti. Mutta millaisen äidin hoidossa? Millainen äiti Tuulia on? Se selviää vain kokeilemalla, ja ottamalla oppia naapuruston viisaista naisista.
Lasten puhe ja kysymykset täyttävät päivät ja vaimenevat vasta myöhään illalla, kuin etääntyvän moottoriveneen prutkutus hiljaisella järvellä.
Koskaan aiemmin Tuulia ei ole tuntenut itseään ja ratkaisujaan näin poliittisiksi. Hoiovapaalla hän kohtaa myös uudella tavalla ympäröivän yhteiskunnan ja oman uratietoisuutensa. Kuin varkain Tuulia kaivaa tutkijan työpaperit esiin heti kun päiväuniaika koittaa."

Olen lukenut kirjan kahteen otteeseen, ja pidän paljon kirjan tunnelmasta. Katajavuori kirjoittaa taidokkaasti, lyhyet kappaleet ovat kuin runoja. Tarinassa on käsittämättömän hyviä oivalluksia lapsiperheen arjesta. Haluan, että kirja saa muitakin lukijoita, joten kirjan on aika jatkaa matkaa.

Lukuiloa!

Poimin tämän Hervannan neuvolasta, mutten ole ehtinyt lukea vielä.