Joulutarina

by Marko Leino | Literature & Fiction |
ISBN: 3499248468 Global Overview for this book
Registered by Tarna of Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on 11/10/2009
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
6 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by Tarna from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, November 10, 2009

Toinen painos. Gummerus 2007. Sidottu, 286 sivua + valokuvaliite.



Takakansi:

”On tapahtunut onnettomuus.
Löysimme vanhempiesi veneen tänään
kaatuneena läheltä rantaa. Olen pahoillani.”
Mies laski kätensä Nikolaksen päälaelle ja
taputti kömpelösti. Nikolas ei heti ymmärtänyt
mitä mies tarkoitti. Missä isä ja äiti sitten
ovat jos he kerran ovat löytyneet, hän ajatteli.
”Entä Aada?” hän sanoi huomaamatta ääneen.
”Siskoasi emme löytäneet.”


Joulutarina on koko perheen lukuromaani.
Se on kertomus orpopojan tiestä joulun sankariksi —
siitä, miten joulupukista tuli joulupukki.

Kirja sisältää Joulutarina-elokuvasta kootun kuvaliitteen.


Elokuvasta lienee kansikuvakin.

Marko Leino Gummeruksen sivuilla
Marko Leino Wikipediassa

Journal Entry 2 by Tarna from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, December 01, 2009
Joulutarinassa todella on kaikki lukuromaanin ainekset. On itkettävyyteen asti murheellisia kohtauksia, katkeruutta, ristiriitoja, rakkautta, autuaan onnellista perhe-elämää ja luonnonkuvauksia. Ihmisiä syntyy ja ihmisiä kuolee, ajassa kuljetaan vuosikymmenten matka. Eipä siitä puutu ihmeitäkään. Siinä mielessä kaikki on kohdallaan.
Idea tehdä kertomus siitä, miten joulupukista oikein tuli joulupukki, on loistava. Toteutus on sitten lähestulkoon tragikoominen. Lähtökohta on kyllä hyvä; äkkiarvaamatta täysorvoksi ja totaalisen yksin jäänyt nuori poika, lapsi vielä, pääsee tai joutuu koko kylän kasvatiksi, asumaan vuodeksi kerrallaan eli joulusta jouluun kuhunkin kylän taloista. Kiitoksena saamastaan kodista hän veistelee sijaisperheidensä lapsille leluja joululahjoiksi.
Ensimmäiseksi minua äimistytti idyllinen perhe-elämän kuvaus. Vanha sananlasku rakkauden karkaamisesta ikkunasta ulos köyhyyden astuessa ovesta sisään ei tässä kertomuksessa päde hetkeäkään. Oli perhe miten köyhä ja nälkäinen hyvänsä, rakkautta ja hellyyttä riittää vanhemmilta niin toisilleen kuin lapsilleenkin, jopa sille orpoparalle. Ensimmäisen orpovuotensa saunakamarissa yksin nyhjöttävälle Nikolakselle riittää ymmärrystä ja empatiaa päivästä toiseen vaikka toimeentulohuolet ja väsymys kuinka raastaisivat. Nikolas puolestaan on tavattoman hyvinkasvatettu ja kohtelias vaikka haluaakin olla yksikseen. Ja muuttuuhan hänkin lopulta sosiaalisemmaksi ja saa ystävän, jopa useampia.
Kirjan henkilöhahmot ovat siis järjestään kilttejä, pelottavaa puuseppä Iisakkia lukuun ottamatta. Ja Iisakin luoksehan Nikolas tietenkin päätyy. Eikä satu olisi satu, ellei Iisakkikin siitä muuttuisi iloisemmaksi ja sosiaalisemmaksi, suorastaan onnelliseksi mieheksi.
Joulutarinan rinnalla luin erästäkin Lapin maisemiin sijoittuvaa kirjaa, jossa erämies tarinoi omista ja muiden kokemuksista pohjoisen metsissä. Sen luonnonkuvaukset ovat maalailevia (eikä ihme; kirjailija kertoo harrastavansa myös kuvien tekoa) ja ennen kaikkea aidontuntuisia. Luontoa kuvailee Leinokin kirjassaan. Valitettavasti hänen tekstinsä vain tuntuu siihen toiseen kirjaan verrattuna kovin kankealta, väkisin puserretulta.
Kaikkein eniten minua kuitenkin kaiversi se kuva, jonka kirjassa annetaan joulupukin henkilöstä, pukiksi kasvamisesta. Minulle joulupukki kun on aina ollut iloinen, ihmisistä pitävä pappa. Johan hänen suuri tonttulaumansa on tae pukin sosiaalisuudesta. Marko Leinon pukki syntyy katkeruudesta sekä kiintymyksen ja läheisen menettämisen pelosta, ja sitä minun on vaikea niellä. Vaikka pukin kehitystarinaa kerrotaankin, hahmo jää pinnalliseksi. Enemmän uskottavuutta olisi syntynyt, jos Leino olisi vaivautunut syventämään Nikolaksen luonnekuvaa esimerkiksi kertomalla enemmän Iisakin luona vietetyistä vuosista. Nyt ne huitaistaan vain maininnalla keskenkasvuisen pojan muuttumisesta mieheksi, jonka kasvoilla jo näkyvät ikääntymisen merkit. Ja lopulta Nikolas muuttuu lasten pelkäämäksi iisakiksi itsekin röhönauruineen kaikkineen.
Joulutarinan joulupukki on minusta siis väärä pukki: sellainen joka voi kyllä seistä amerikkalaisen tavaratalon nurkalla kelloa kilistämässä tai istuksia kuvattavana asiakkaiden lapsoset sylissään mutta ei puuhastella Korvatunturilla tonttujensa kanssa. Vaan ehkäpä niin on tarkoitettukin. Elokuvan lailla kirja on haluttu myydä ja myytykin myös ulkomaille, ja kai siksi päähenkilössä on suomalaispukille vieraita piirteitä. Nikolaksen nimellä kosiskellaan Keski- ja Etelä-Eurooppaa, lentävillä poroilla taas Pohjois-Amerikkaa. (Eikä tässä kirjassa tietenkään edes ajatella poroja riistana, johan siitä pohjoisamerikkalaiset markkinat pöyristyisivät. Mutta eihän niin totta puhuen tehdä muissakaan joulutarinoissa. Puuroahan tontut syövät.) Ja kuvaliitteen aikuinen Nikolas tuo ainakin minun mieleeni venäläisen Pakkasukon... Aasian ostovoimaiset markkinat, Kiina ja etenkin Japani, on otettu huomioon — tietoisesti tai tiedostamatta — muistamalla vähän väliä puhua revontulista. Tottahan ne kuuluvat Lappiin, en minä sitä kiellä, mutta vähän epäilen, että Joulutarinan markkinointikin on saattanut käydä kirjailijan mielessä. Onko kyse sitten globalisaatiosta vai heikosta suomalaisesta itsetunnosta, en tiedä. Ajatus kuitenkin lienee se, ettei pelkällä suomalaisuudella voi maailmalla pärjätä. Eksotiikkaa pitää muokata muiden mielikuvien mukaiseksi.
Kirjan kansikuva on muistaakseni sama kuin elokuvajulisteessa. Markkinointikikka sekin. Kuvan pukki on jonkinlainen suomalaisen ja amerikkalaisversion sekasikiö: leveä isosolkinen vyö on lännen mallia, ja takkikin on perinteisen suomalaispukin kaapua lyhyempi. — Muistatteko muuten, että kauppa- ja teollisuusministeriö julkaisi vuonna 1998 Sinikka Salokorven kirjoittaman ohjekokoelman Joulupukin aapinen : joulupukkiin liittyviä määritelmiä. Siinä mm. määrättiin, ettei aidon pukin palttoo saa olla lyhyttä amerikkalaismallia vaan sen pitää olla oikein kunnollinen pitkä joulupukin takki. No, periksi markkinavoimille taisi ministeriökin antaa, kun se suurin piirtein viime töikseen jouluna 2007 vapautti pukin asun sääntelystä. Siis samana vuonna, kun Joulutarina-elokuva ja -kirja ilmestyvät. Hmm...
Haaveissa oli ilman muuta kirjan englanninkielinen käännös, siitä kielii esim. pohjoisamerikkalaiseen tyyliin laaditut kiitokset kirjan lopussa. Suomalaisessa kaunokirjallisuudessahan niitä ei yleensä näe, enkä muista niitä pahemmin olleen muissakaan (manner)eurooppalaisissa opuksissa. Englanniksi Joulutarinaa ei kuitenkaan tietääkseni ole käännetty, saksankielinen käännös siitä on sen sijaan tehty.
Kuvaliitettä pidän täysin turhana, vaikken sitä markkinointikikkana ajattelisikaan. (Sitä se silti on.) Kirjoitetun tekstin ja myös radion eduiksi kuvalliseen mediaan nähden koen ehdottomasti sen, että lukija/kuuntelija saa itse muodostaa mielikuvansa siitä, miltä ihmiset, interiöörit ja maisemat näyttävät. Minun Mikkoni esimerkiksi näytti Antti Tuiskulta vasta kun katsoin kuvaliitettä. ”Omasta” Mikostani pidin enemmän, olihan hän osin minun luomukseni. Eritoten valokuvat siis kahlitsevat lukijan mielikuvitusta, siksi valitan. Myönnän kyllä, että elokuvan nähneelle lukijalle kuvat voivat olla hyvinkin mieleisiä, muistuttavathan ne toivottavasti myönteisestä katsomiskokemuksesta.

Jupinoistani huolimatta tunnustan Joulutarinan helppolukuiseksi ja ”ihan kivaksi” kirjaksi, joka varmasti soveltuu hyvin koko perheen joulunajan lukemistoksi. Ja onhan se nyt hauska tietää, miten joulupukista oikein tuli joulupukki. (Se Oula-juttu on muuten mainio oivallus!) :-)

Journal Entry 3 by Tarna from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, December 01, 2009
Joulutarina on varattu susa88:lle, joka voitti sen Suomi-foorumin tämänvuotisen BC-Joulukalenterin 1. luukusta. Luukussahan esitetään aina vain pieni ote kirjasta. Joulutarinasta luukkuun oli lainattu seuraavanlainen kohta (ja tällä kertaa X:n paikalla on ihan oikea henkilönimi):

”Kerro jo!” veljekset parahtivat kuin yhdestä suusta.
”Hyvä on”, ukki lopulta nyökki. ”Kerron sen niin kuin isoisäni kertoi sen minulle. Joulutarinaa oli tosiaan tapana kertoa ennen joulua. Joulukuun alusta joka ilta kappaleen matkaa eteenpäin, kunnes tarina viimein jouluaattoiltana saavutti lopullisen pisteensä.”
”Vähän kuin joulukalenteri!” Ossi äkkäsi.


ONNITTELUT JA ILOISTA JOULUNODOTUSTA, SUSA88!


Journal Entry 4 by susa88 from Kotka, Kymenlaakso / Kymmenedalen Finland on Friday, December 04, 2009
Voitin kirjan bookcrossing joululukalenterin ensimmäisestä luukusta. Paljon olen tästä kirjasta kuullut mutten ole aiemmin lukenut enkä ole nähnyt elokuvaakaan. Tänä jouluna lukemiseen on loistava tilaisuus.

Kiitokset Tarnalle kirjasta!

Journal Entry 5 by susa88 from Kotka, Kymenlaakso / Kymmenedalen Finland on Monday, December 21, 2009
Ei vissiin näin joulun alla pitäisi lukea mitään surullisia tarinoita, sen verran herkäksi veti mielen tämä orpotarina. Muuten kirja oli kyllä aivan loistava, henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja tarina eteni jouhevasti. Olen Tarnan kanssa samaa mieltä siitä, että tässä tarinassa kuvailtu joulupukki ei ole se "aito oikea pukki". Ihan alkoi savu nousta korvista, kun kirjassa kuvattiin, miten porot lensivät taivaalla. Sitäkin mietin, että minusta Joulutarina ei suoranaisesti ole mikään lastenkirja tai ainakaan minä en olisi sitä lapsena välittänyt lukea. Minusta kirjassa korostettiin vähän liiaksi rakkautta ja perheidylliä. Mutta sopiihan se toki loistavasti joulutunnelmaan. Tänään on muuten ihan pakko katsoa telkkarista Joulutarinan leffaversio, vaikka pahoin pelkäänkin, että se pilaa lukunautinnon.

*****

Äitini on himoinnut kirjaa luettavakseen, joten annan sen nyt hänelle.

Journal Entry 6 by susa88 from Kotka, Kymenlaakso / Kymmenedalen Finland on Wednesday, December 30, 2009
Kirja on takaisin minulla. Äitini kehui kirjaa erikoiseksi, mutta hyväksi. Eikä ollut kuulemma niin surullinen kuin oli luullut.

Jätän kirjan odottamaan seuraavaa joulua joulukalenteria silmällä pitäen.

Journal Entry 7 by susa88 at -- Jossain Joensuussa in Joensuu, Pohjois-Karjala / Norra Karelen Finland on Tuesday, December 07, 2010

Released 8 yrs ago (12/7/2010 UTC) at -- Jossain Joensuussa in Joensuu, Pohjois-Karjala / Norra Karelen Finland

WILD RELEASE NOTES:

Kirja vapautuu tämän päivän aikana johonkin päin Joensuuta.

Tämä kirja on Joensuun joulukalenterin 7. luukku, joten löytäjälle lukuiloa ja ihanaa joulun odotusta!

Journal Entry 8 by wingAnonymousFinderwing at Joensuu, Pohjois-Karjala / Norra Karelen Finland on Tuesday, December 07, 2010
Nappasin mukaani yliopistolta. Taidan lukaista tämän näin joulun alla, vaikka en ole elokuvaakaan nähnyt.

Kiitos ja samoin hyvän joulun toivotuksista! :)

Journal Entry 9 by wingSoozreaderwing at Joensuu, Pohjois-Karjala / Norra Karelen Finland on Wednesday, January 12, 2011
Kirja löytyi pääkirjaston vaihtohyllystä, joten nappasin sen mukaani vaikka ensi joulua varten:)

Journal Entry 10 by wingSoozreaderwing at Joensuu, Pohjois-Karjala / Norra Karelen Finland on Friday, July 04, 2014
Kirja oli ihan hyvä, kaunis, surullinen, iloinen ja vaikka mitä... En ole elokuvaa nähnyt, mutta välillä tuntui siltä, että kirja oli kirjoitettu vain sitä varten...esimerkiksi aika pitkiä listoja siitä mitä tavaroita jossakin huoneessa oli. Kiva oivallus mielestäni oli se, että kappaleet oli jaettu 24. luukkuun. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä ja vaivaton luettava näin jouluisessa kesäsäässä:D

Journal Entry 11 by wingSoozreaderwing at by mail, a fellow bookcrosser -- Controlled Releases on Friday, July 04, 2014

Released 4 yrs ago (7/4/2014 UTC) at by mail, a fellow bookcrosser -- Controlled Releases

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Seitsemän vuotta Bookcrossausta-kirja 4/7! Lukemisen iloa!:)

Journal Entry 12 by Vinya at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Saturday, January 16, 2016
8.7.2014:

Kiitos paljon toivelistakirjasta! Hyinen tuulahdus helteiseen heinäkuuhun. Säästän tämän kuitenkin joulun alle tunnelmaa luomaan.



16.1.2016:

Luin tämän luku kerrallaan joulua odotellessa. Oikein sopiva kalenterikirja. Tarina oli koskettava ja viihdyttävä, ja olin halunnut lukea tämän jo useamman vuoden.



20.1.2016:

Varattu Tmarjulle. Jos ei kuriirikyytiä ilmaannu, niin postitan myöhemmin.

Journal Entry 13 by Vinya at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Wednesday, March 09, 2016

Released 2 yrs ago (3/9/2016 UTC) at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja matkaa Tmarjulle.

Journal Entry 14 by Tmarju at Rovaniemi, Lappi / Lappland Finland on Thursday, March 10, 2016
Kirja siirtyi minulle Kuopion rautatieasemalla Vinyan kanssa tavatessamme. Oli kiva tavata, ja kuten kerroinkin, kirja tulee käyttöön, jonka vuoksi laitan sen toistaiseksi pysyvään kokoelmaani.
Kiitos kirjasta Vinyan lisäksi rekisterijälle Tarnalle, sekä muille sitä kuljettaneille.

Edit. Luin kirjan (taas) joulun aikaan, ja onhan se vaan hyvä tarina. Ja Marko Leino on sympaattinen tyyppi. Minkä lisäksi Joulutarinasta oli upea näyttömösovitus Rovaniemen Teatterissa joulun 2016 aikaan.

Journal Entry 15 by Tmarju at Rovaniemi, Lappi / Lappland Finland on Monday, January 07, 2019
Tämä kuuluu mun jouluun, eli pitihän se joulun 2018 allakin lukea. Ja katsoa teatteriesitys kahteen kertaan. Elokuva jäikin nyt näkemättä.

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.