Lahjaksi saatu Loen kirja. Jatko-osa Dobblerille, jota en ole lukenut. Tämä kirja oli tavallaan mielenkiintoinen, mutta myös varsin sekava ja omituinen. En erityisemmin pitänyt yhdestäkään kirjan hahmosta, mikä ei erityisemmin parantanut lukukokemusta.

Nappasin kirjan mukaani Turun miitistä, kiitos Rakuna.

Pidin kirjasta, ehkä juuri siksi että se oli sekava ja omituinen. Pidin myös sen absurdeista hahmoista, erityisesti Maj Britt oli hauska arkipäivän anarkistimummo. Erlend Loe näyttäytyi kirjassa aika itseensä tyytyväisenä, mutta mitä se haittaa kun hän loi kirjalle niin hienon elokuvalopun.

Olisin käyttänyt huutomerkkejä tässä je:ssä, mutta tämän kirjan myötä havahduin huomaamaan että olen tainnut ylittää kiintiöni jo aikoja sitten ;)

Pakko napata, kun en Loen kirjoja ole lukenut. Kiitos yhteisestä miitistä kaikille!

Sattui käteeni ja kuulosti niin ihmeelliseltä, että pakko oli välipalakirjana lukea. Niin omintakeinen ja ihmeellinen kirja, että tästä oli pakko tykätä.

Mitään tämän vakavampaa en olisi jaksanut lukeakaan, joten osui ja uppos. Ehkä tällaista ei jaksaisi kovin montaa lukea peräkkäin, mutta nyt juuri oli sellainen mielentila, että mitään parempaa ei olisi voinut olla. Ihana löytää oikea kirja oikeaan aikaan.

Ehkä nyt uskallan tarttua Loen nuortenkirjoihinkin.

Oi, mikä ihana palkinto minua odottikaan eilen, kun oli tooosi pieni porilaisten lokakuun miitti (minä ja Ankukka). Tämän palkinto on osa Arjan "Multa räjähtää pälli"-arvonnasta. Jos oikein muistan, niin mulla on tuo Loen Doppler jemmassa ja ajattelinkin lukea sen ensin, kun ne näköjään ovat sarjaa. Luulin myös, että tämä olisi toivelistallani, mutta e-hei. Myöskin se toive on hävinnyt kuin pieru Saharaan.
Mutta, mutta, eihän tässä vielä kaikki! Mukana on erittäin tärkeää pällinkorjaamiskalustoa eli tummaa suklaata ja nessuja. Jos näillä ei pällinjomotus helpota niin ei millään. :)

Kiitos oikein paljon ihanasta palkinnosta, arja!

Tällä kertaa Loe yllätti jälleen positiivisesti. Tästä kirjasta pidin. Tarinassa oli niin paljon absurdia huumoria, mustaakin, ja kaiken kaikkiaan niin paljon aivan mahdottomia tapahtumia ja dialogeja, että en vain voinut olla pitämättä kirjasta. Ja kuten Piiku jo mainitsi, minullakaan ei ole enää mitään toivoa huutomerkkikäyttelyjeni suhteen... ;)

En tiedä, antoiko se jotain enemmän, jos oli lukenut Dopplerin ennen tätä, mutta minusta oli mukava kuulla, miten tuolle kolmikolle kävi. Ihan ääneen täytyi tyrskiä tuota Greguksen vuodatusta isälleen. Eihän noin voi pieni lapsi puhua! (huom. huutomerkki). Vaikka kehunkin kirjasta pitäväni, niin tätä Loen tyyliä ei toista kirjaa heti perään jaksa. Ne kun muistuttavat tyylillisesti niin paljon toisiaan. Jäi vain miettimään, että olisiko Maj Britt rauhoittunut heti, jos Doppler olisi hankkinut hänelle uudet undulaatit. Toisaalta, eipä siinä sitten enää paljoa olisi kirjailijan tarvinnut kirjoittaa. Aivan överiksi menneestä elokuvalopustakin pidin.

Kirja oli siis kaikessa pimeydessään todella hauska, ihan mun kirja. Kiitos kaikille kierrättäjille! (taas huutomerkki! Ja taas...). Osallistun kirjalla myrtilluksen Aakkoshaasteeseen.

Porilaisten ekstramiitissä sain ylipuhuttua Huumorton ja kirja siirtyi kera Geisha-patukan luettavaksi. Osallistun siis kirjalla Liinuskaisen Roosa-nauha -haasteeseen.
Oli mukava nähdä ihka ensimmäistä kertaa. Tervetuloa takaisin mielenkiintoisiin miitteihimme! ;)

Kun kaksikin ihmistä totesi, että kirja on ihan hyvä, niin piti se nyt sitten ottaa. Ja suklaakin kyllä maistui :D