V. 2002.

Takakansi:
"Taidehistorioitsija ja kirjailija Anna Kortelainen kiinnostui Albert Edelfeltin Virginieksi nimeämästä eroottisesti säkenöivästä nuoresta mallista, joka poseeraa lukuisissa Edelfeltin 1800-luvun teoksissa. Kuka oli tämä kiehtova nainen, jota Edelfelt niin aistikkaasti kuvaa?

Tietoja Virginiestä on vähän, sillä Edelfeltin pikkusisko Berta hävitti kirjeet, jotka eivät tuntuneet sopivan kansallissankarin kuvaan. Virginien henkilöllisyyden peittelemiseen osallistuivat myös Edelfelt itse ja hänen ystävänsä. Suuri rakkaus ei kuitenkaan katoa jälkiä jättämättä. Edelfeltin ja hänen ystäviensä jälkeenjääneistä papereista löytyy johtolanganpätkiä, joista punoutuu tarina järisyttävästä intohimosta, taiteilijaa inspiroivasta rakkaudesta, köyhän tytön hylkäämisestä sekä tunnustamatta jääneiden lasten ja prostituutioon ajautuvan naisen traagisesta kohtalosta.

Virginie! on matkakertomus, historiallinen essee ja arvoitusdekkari. Ympäri Eurooppaa tiedonsirpaleiden jäljillä matkusteleva Anna Kortelainen kirjoittaa itsensä rohkeasti mukaan tähän unohtumattomaan tarinaan."

*
Luettu maaliskuussa 2021.

Kirja perustui spekulaatioille ja vastausta vaille jääneille kysymyksille. "Saattoi olla..." "Voisiko olla...?" Kenties, ehkä, mahdollisesti jne, jne. Yleensä sellainen teksti ärsyttää, mutta tässä ei niinkään. Kirja Virginiestä olisi jäänyt kirjoittamatta, jos olisi pitänyt pysyä faktoissa, koska niitä ei ollut. Odotin jotain konkreettisempaa, mutta kaikki arvoitukset eivät vaan selviä. Välillä kyllä oli kohtia, jossa oli puuduttavasti melkein pelkkää nimilistaa tms.

Kortelainen pohtii myös omaa suhdettaan tutkimuskohteisiinsa. Myös sitä, että käyttääkö hän aikalaismiesten tavoin Virginietä vain välineenä. Välineenä Albert Edelfeltin tarkastelussa.

Kirjassa tuli myös oikein hyvää ajankuvaa sen ajan Suomesta ja Ranskasta. Esim. hyvin yllättävää oli, kuinka ranskalaiset opettajat maaseudulla 1800-luvulla olivat todella heikossa asemassa. Ei todellakaan mikään arvostettu ammatti ja leipäkin oli niukassa. Opettajana saattoi toimia työtön maatyöläinen, joka muiden sekalaisten hommiensa ohessa tarjosi opetusta. "Hänellä oli hatussaan yhdestä kolmeen sulkaan, jotka ilmoittivat hänen kykynsä opettaa lukemista, kirjoittamista ja aritmetiikkaa - harvat kykenivät kaikkiin kolmeen." (s. 97)

Taidemuseon rapuilla. Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!