Takakannesta:

"Romaani ihmisistä ja elämästä tämän päivän suomalaisessa suurkaupungissa. Kaunistelematon kertomus pelin säännöistä: itsekkyydestä, hyväksikäytöstä ja niin sanotusta auttamisesta; ihmisen ostamisesta ja myymisestä.

Raisa Lassila ja Kalervo Kervinen ovat tutkijoita. Kilpailu yliopistolla on kovaa, mutta se ei pelota Raisaa. Hän on päättänyt päästä pitkälle. Häntä eivät pidättele edes kolme pientä lasta eikä tavanomaiseen tyytyvä aviomies.

Kalervo ei ole niin varma suunnastaan. Hän on perheetön, elämisen rehellisyyttä tutkaileva ihminen. Rohkeutta häneen ei vala myöskään tutkimuksen aihe: ihmisten käyttäytyminen suljetussa tilassa - esimerkiksi väestösuojassa.

Kolmas kirjan päähenkilöistä on Kalervon sisar Kukka-Maaria. Maalta kaupunkiin muuttaneelle pankkitytölle tarjoaa asuntoa miellyttävästi käyttäytyvä suomenruotsalainen liikemies. Siitä alkaa Kukka-Maarian tarina."

***

Kirpparilöytö.

Kirjan ensimmäinen painos on julkaistu vuonna 1983, mutta jotenkin 70-lukulainen fiilis tässä on: Neuvostoliitto-yhteistyötä ja ankeutta. En oikein syttynyt. Lisäksi ihmetyttää esim. Raisan yhtäkkinen katoaminen kuvioista - lukija toki tietää, mihin Raisa lähtee, mutta silti se hoidetaan minusta jotenkin oudosti.

Jalonen on myöhemmin kirjoittanut kehuttuja, palkittujakin kirjoja. Täytyisi varmaan tutustua niihin, sillä tämä ei tosiaan vielä vakuuttanut. Finlandia-palkittu Isäksi ja tyttäreksi on minulla hyllyssäkin.

***
Seuraavaksi tätä kirjaa pääsee testaamaan MINKULA, joka valitsi sen Sanasta miestä -kuoresta.

ETA 18.10.2013: Hah, en ole enää itsekään varma, onko tämä mies vai mansikka, mutta onko sillä niin väliäkään? :D

Tämä taisikin olla Oma maa mansikka -kirja ;). On tullut oltua mukana niin monessa yllätyspussissa, ettei näitä kunnolla itsekään muista. Kiitos, Annimanni!

Otin tämän lukuun Helmet-haasteen kohtaa 45 (Kirjassa pelataan) ajatellen, kun muistelin, että alussa pelattiin jotain peliä. Rämmittyäni sivulle 13 asti, olin totaalisen kyllästynyt vuoropuhelujen tavaamiseen, sillä en ymmärtänyt keskusteluista mitään ensi lukemalla. Kukka-Maariasta kertova kappale sinetöi lopulta päätöksen: harvoin jätän kirjoja kesken, mutta minulla on liian vähän lukuaikaa tällaisen kärsimyksen tahkoamiseen. Pitää etsiä Helmetiin joku toinen pelikirja. Toki vähän harmittaa, että hillosin tätä hyllyssäni yli 10 vuotta. :(

Miitissä seuraavalle. :)

Säästin viime hetkellä Minkulan kantamasta tätä takaisin miitistä... Olisi kai aika tutustua Olli Jalosen tuotantoon, mutta saa nähdä päätyykö tämä vain toisen hillokellarin alahyllyn uumeniin ;-)