Ranskankielinen alkuteos Stupeur et tremblements (1999), suomentanut Annikki Suni (2001).

Takakannesta:
"Opin pian kunkin tavat: herra Saitolle puoli yhdeksältä mustaa kahvia. Herra Unajille maitokahvia ja kaksi sokeripalaa kymmeneltä. Herra Mizunolle mukillinen Coca-Colaa tunnissa. Herra Okadalle viideltä englantilaista teetä maitotilkan kera. Fubukille vihreää teetä yhdeksältä, mustaa kahvia kahdeltatoista, vihreää teetä kolmelta ja viimeinen musta kahvi seitsemältä - hän kiitti minua aina ihastuttavan kohteliaasti.
Tämä vaatimaton tehtävä suisti urani alamäkeen."
Nuori, akateemisesti koulutettu belgialainen Amélie on saanut työpaikan suuryrityksestä Japanissa, varhaislapsuutensa idyllissä. Hän hallitsee täydellisesti japanin kielen, mutta kulttuurien kuilu on ylittämätön. Väärinkäsitykset takaavat, että ura on jyrkästi laskujohteinen...

***
Hauska tarina.

Kirja vapautuu lähiaikoina.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja lähtee postin mukana marraskuun kirja-arvonnan voittajalle. Onnea!

Uuuuh, sihteerikön kokemuksia toimistosta! Jopas kuulostaa tutulta... Lähtökohta vaikuttaa jo mielettömän herkulliselta ja kirjakin olisi houkuttelevan ohut..ei, luen tenttikirjani ensin. Tai ainakin yritän. Kiitos halonhakkaaja!

Tämäkö se on se maailma, jota tämän päivän teinixxit ihannoivat ja matkivat, minkä ehtivät? Jeepjepjepjep. Ärsytyskynnykseni ylittyi minkä kerkesi, joten parempi etten sen kummemmin sano asiasta mitään. Mutta heti kättelyssä mieleeni tuli, että mitenköhän länsimaisiin organisaatioihin töihin tulevat japanilaiset kokevat täkäläisen työkulttuurin? Siinä sitä vasta olisikin mielenkiintoista luettavaa.

WILD RELEASE NOTES:

Kirja löytyy Omituisten opusten BC-hyllystä!

Oli niin ohut kirja ja mielenkiintoisesta aiheesta, että oli pakko ottaa mukaan. Lähti sieltä sitten vähän muutakin mukaan...

Jotenkin lohduttaa, että vieläkin hullumpia työpaikkoja löytyy jostakin kuin mitä saa kuulla ja kokea Suomessa. Tarina oli muuten älyttömän sujuva ja siksi nopealukuinen. Pieni kirja, mutta siihen oli saatu hyvin mahtumaan tärkeä tarina.

Erityisesti pidin aivan lopusta, se yllätti ja herätti kysymyksiä. Tällaista soljuvan kerronnan iloa saa niin harvoin lukea, että kirjaa tulee suorastaan ikävä!

Heppasin kirjan ja nyt huomasin, että se onkin Halonhakkaajan rekisteröimä. Kirja palasi siis Kuopioon.

Japani on kiehtova maa ja kulttuuri. Kirja vahvisti käsitystäni, etten todellakaan halua japanilaista työpaikkaa.

Tarjolle miittiin. Lukuiloa!

Lähti miitistä minulle.

Eipä ihme, että japanilaisten työpäivät pitkittyvät, kun aikaa käytetään vaikkapa paperipinon kopioimiseen kymmeneen kertaan... hauska ja kamala tarina yhtä aikaa.

Kirja löytyy Pääkirjaston vaihtohyllystä. Mukavia lukuhetkiä nappaajalle!