Aika samantapaisia nämä Elsa Anttilan kirjat, en ole kaikkia edes jaksanut loppuun. Yleensä kirjoissa on joku nuori, nätti, miehetön nainen, jota kylän komein/rikkain poikamies kirtää. Mukana on myös naisen suvun katkeroituineita vanhapiikatätejä, tyrkkyjä, kateelisia ja kieroja ihmisiä. ei jaksa kiinnostaa.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

lähetetty toukokuun kirja-arvonnan voittajalle kesälukemiseksi!

Kiitoksia toukokuun arvontavoitosta!

Luin kirjan kesäloman alkajaiseksi... Elsa Anttila eli Jorma Kurvinen kuvaa tässä teoksessaan minusta hyvin kuntapolitiikan kiemuroita - hieman liiankin tutun tuntuisesti, sillä olen itsekin ollut pienen kunnan palkkalistoilla. Romanttinen puoli jää hieman taustalle.

Voi olla, että otan kirjan vapautettavaksi kesälomareissulla...

Niinpä, itsekin olen pienen kunnan palkkalistoilla, ainakin toistaiseksi ja siksi ehkä nämä jutut tuntuvat liiankin "kotoisilta"! Ärsyttää aika usein ne poliittiset ja muutkin kiemurat varsinkin kun ollaan "kriisikunnassa".

Raahen miitistä otin tämän kirjan ja nyt se pääsi mukaan junareissulle. Sunnuntai-iltana väsyneenä viikonlopun helteisistä päivistä tämä kirja oli juuri sopivan kevyt luettava.

Olen lukenut joskus aikaisemminkin näitä kirjoja. Kuntakiemurat ovat kyllä aivan omaa luokkaansa, mutta sitä se taitaa olla jokaisessa pienessä kunnassa, löytyy omat Rapolat joka kylästä.

heeleriltä luettavaksi. Joskus nuorempana olen jonkun Anttilan lukenut, muistaakseni en juuri tätä.

Muistan lukeneeni ainakin yhden Elsa Anttilan kirjan joskus 90-luvulla, kun olin kirjastossa töissä. Taisinpa lukea jonkun silloisen uutuuskirjan – tämä kirja se ei ollut. Kirja oli kepeä ja nopea rakkaushömppä, sellainen ainakin on muistikuvani.

Tämän kirjan etuliepeessä mainostetaan ”Elsa Anttilan vetävää, vauhdikasta takuuviihdettä!” kirjoissa Hoituri ei haukottele, Mitäs maineesta, neiti emäntä, Muovirahamiehiä ja perijättäriä sekä Karjalanneito kimpaantuu. Mielestäni tämä kirja ei kuitenkaan ollut odotusten mukaista vetävää takuuviihdettä.

Heti alkuunsa minua ärsytti Tytin äidin ja tädin vanhanaikainen (50-luvulta??) asenne pariutumiseen ja avioliittoon. ”- Ymmärräthän sinä lapsikulta, että tuolla menolla sinä jäät vanhaksipiiaksi niin kuin Veera-tätisi. Naisen pitää oppia vaikenemaan ja antamaan periksi, myötäilemään miehen ajatuksia. Pankinjohtajan rouva ei voi olla mikään Peppi Pitkätossu. Sinun täytyy oppia arvokkaampi käytös, hillitsemään itsesi. ” Noh, ehkä kirjailija on tarkoituksella laittanut heille tällaista asennetta, Tytti kuitenkin on eri maata.

Lähetettyään kihlattunsa vuodeksi Amerikkaan Tytti selvittelee Siikalahden kunnan ongelmia. Miksi rakennushanke on jumissa? Miksei ohitustietä saada linjattua? Kuka päättää ja kuka jarruttaa, ketkä tietävät mistä on kyse? En pitänyt kuntajuonittelua viihdyttävänä enkä vauhdikkaana luettavana. Henkilöhahmoja oli paljon ja monella oli kytköstä suuntaan jos toiseenkiin, niitä oli välillä vaikea muistaa ja seurata. En kyllä paljoa epäile, etteikö päätökset pahimmillaan pikkukunnassa menisi juuri näin. Tuttavuudet ja oma etu painavat paljon.

Seuraavaksi tarjoan kirjaa työkaverilleni.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Työkaveri luki ja palautti. Vein kirjan Revonlahden miittiin yllätyskirjaksi paketoituna.

Tällainen naistenkirja ilmeistyi yllätyspaketista Revonlahden BC-miitissä. En olekaan lukenut Elsa Anttilaa moneen moneen vuoteen. Kiitokset Taavinalle!