Takakannesta:

"Leena Vaahtera ja Antti Salokoski. Suomen suurimman rocktähden, Summer Maplen, ristimänimeltään Suvi Vaahteran, äiti ja entinen poikaystävä. Molemmilla heillä on, tahtoivat tai eivät, osansa Summer Maplen yhä mielikuvituksellisemmaksi kääntyvässä tarinassa. Sivuosa, kenties - tarinassa, jota kumpikaan ei pysty hallitsemaan.

Ja pystyykö kukaan? Summer Maple itse on nimittäin kadonnut Afrikan-matkallaan kuin tuhka tuuleen. Molemmat omalla tavallaan Leena ja Antti kerivät auki elämäänsä, suhdettaan rakastamaansa ihmiseen, joka muuttui joksikin toiseksi. Mutta miten kohdata hänet, jonka olemus juuri on olla haaveita ja kuvitelmaa, kuulua kaikille eikä kenellekään?"

Itkonen jakaa lukijoita, myös bookcrossareita (keskustelimme tästä taannoin miitissä). Mitä enemmän hänen kirjojaan luen, sitä vankemmin liityn Itkos-fanien puolueeseen. Minua viehättää tavattomasti hänen jotenkin hyvin perehtynyt tapansa kirjoittaa, hän todella paneutuu kulloiseenkin aiheeseensa. Itkonen on myös erittäin taitava kielenkäyttäjä ja tarinanrakentaja. Tämäkin teos pysyi kasassa, vaikka metsään olisi voinut mennä, sen verran monia aikatasoja kahden tasavahvan kertojan rinnalla oli – pikkuhiljaa paljastuvasta ja lopussa silmille lävähtävästä yllätyksestä nyt puhumattakaan. Pidin myös autenttisen oloisista, kokonaisista, epätäydellisistä henkilöhahmoista. Ehdottomaksi suosikikseni nousi Leena, jonka osuuksista otan joitakin talteen kirjallisuusterapiakäyttöön.

Nyt haluan mahdollisimman pian lukea myös tarinaa jatkavan Palatkaa perhoset. Onneksi se jo odottaa TBR-hyllyssä.