Tähän kirjaan tartuin divarissa. Kiinnostava. Pääsee kuitenkin ny lukupinoon.

Kirja olikin tosi nopea luettava. Aloitin sen lukemisen, kun odotin sateen loppuvan ja siitä olikin mennyt jo puolet.

Eniten kirjassa minua kosketti lapsuusajan kirjoitukset. Kuinka lapsia kasvatetaan heti eri tavalla, riippuen siitä ovatko he tyttöjä vai poikia. Olen miettinyt tätä itsekin ennen kirjan lukemista ja ajatellut, että tulevat lapseni saavat kasvaa miten haluaa. Noh, ei se tietenkään ole niin yksinkertaista. Vaikka minä kasvattaisin heitä miten, niin koulussa ja päiväkodissa heiltä odotetaan sukupuolen perusteella jotakin ja varmasti jo ennen sitä. Toisaalta minuakin on moneen otteeseen luultu pojaksi käytökseni takia ja kun ulkomuodosta ei ole voinut päätellä, mikä olen. Esim. laskettelurinteessä.

Toisaalta ei kai se ole pelkästään huono asia, että lapsi tietää olevansa tyttö tai poika. Vain poikamaiset tai tyttömäiset ominaisuudet voisi jättää pois.

Kirjan loppuosa taas ei koskettanut minua niin kovasti. Ensinnäkin se oli suunnattu mielestäni toimistotyötä tekeville naisille. Toki hyviä pointteja oli paljon, kuitenkin ne jäivät vähän etäisiksi. Myös tällähetkellä olen työpaikassa, missä kaikki pomot ovat naisia, ja en pysty näkemään niitä tilanteita. Ehkä toisentyyppisessä työpaikassa sitten loputkin pointit avautuvat.

Minulla riittäisi tästä kirjasta paljonkin kerrottavaa. Se oli kuitenkin oikein hyvää luettavaa ja minäkin olen sitä mieltä, että kaikki saisivat lukea tämän kirjan. Sukupuoleen tai asemaan katsomatta.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Hyviä lukuhetkiä kirjan parissa Triamylle!

Postisetä toi niin että kolahti. Kiitos Pinni. Hienon kirja-aiheisen kortin voisin kierrättää jonkin tuunattavan kirjan kanteen. Kiitos kortistakin. :)
Melkein unohduin lukemaan kirjan kannesta kanteen jo heti kuoren avattuani, mutta pakkohan se oli kuitenkin jättää myöhemmäksi. Harmi että töiden tekeminen haittaa harrastuksia.

Kate Reddy - Täydellä teholla yötä päivää kirjan jälkeen tuli suorastaan pakottava tarve lukea tämä kirja. Parempi lukea peräkkäin kaksi kirjaa lähes samasta aiheesta ja kihistä sitten kiukusta sekä tuhahdella ääneen kaikki turhaumat samalla kertaa ulos. Loistava kirja! Kyllä tunnistin monta työelämästä tuttua kohtausta, onneksi en kuitenkaan enää tarvitse kirjan neuvoja, koska saan autuaasti olla töissä paikassa missä ei tarvitse juonitella saadakseen mitä haluaa tai sen puoleen muutenkaan pähkäillä mielenkiintoisten asioiden eteen, vaan voi vain osoittaa haluamaansa kohdetta ja tokaista: "Toi mulle, tahtoo, saaks mä?" :D

Vielä tarkemmin (kuin se miten päädyin tähän edellisestä kirjasta) tämä kirja määritteli sen mitä luen seuraavaksi lainaamalla esimerkin kirjasta mikä sattui olemaan TBR -hyllyssäni. Ensin kerrotaan miten lähes joka kolmas työkykyinen norrbottenilainen mies elää pelkästään yhteiskunnan tuilla vaikka hoitoalalla riittäisi töitä. Ne työt eivät kelpaa koska ovat on akkojen hommia. "Meänkielessä on epämiehekkyydelle oma sana, joka on levinnyt maailmalle Mikael Niemen menestyromaanin Populaarimusiikkia Vittulajänkältä ansiosta: knapsu."

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Sanatarkkaan -haasteen palkintokirja. Lähtee huomenna postiin. Olehyvä! :)

Kiitos, kiitos, kirja perillä. Ja yllätyksenä pakettikortteja, aivan ihastuttavia. Miten niitä voi muka käyttää? Ei malta. Ja kiitos myös suloisesta saatekortistasi, loistavaa! ...nauraa hiprakassa... =)
Tattis sanatarkkaan-haasteesta, hyvistä palkinnoista ja lämmintä kesää!

Luettu ja hyväksi todettu. Verenpaine vaan kohoaa turhan korkeisiin lukemiin, kun lukee tiukkaa faktaa tasa-arvosta, jota ei sitten kuitenkaan ole. Kyllä minäkin olen päätäni hakannut noihin miesmuureihin ja nyt kun oikein ajattelen, olen jostain syystä ollut aina "miesten ja poikien" puuhissa. Pienenä inhosin nukkeja ja leikin autoilla ja eläimillä, harrastuksina ei olleet tanssi ja voimistelu vaan jousiammunta ja taekwondo, kaikki koulut kävin poikien seassa tekniikan alalla, kaikki työpaikat ovat olleet miesten keskellä. Ääääk! Mikä mua vaivaa???
Ei lienee sitten ihme, että oma pirpanaisenikin on antinukkeilija, ikuinen eläinleikkien vankka kannattaja ja on haaveillut neljävuotiaasta lähtien biologin tai jonkin muun tutkijan urasta... Tulee raukalle 'tasa-arvo' tutuksi, mutta eipä ole häntä tungettu tyttömuottiin.
Asiaa naiset ovat kirjoittaneet ja toivottavasti joskus edes olemme samalla viivalla vastakkaisen sukupuolen kanssa. Pihinää...puhinaa...

Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan, mutta Petra's Cafeessa on erityinen paikka kirjoille jotka on luettu. Otan mukaani Porin syyskuun miittiin.

Miitistä tarttui mukaani.

Hyvä ja erittäin nopealukuinen kirja. Itse en kokenut lopun toimintastrategioita kovin tärkeiksi oman työni kannalta, mielestäni ne oli suunnattu toisenlaista työtä tekeville kuin sosiaalialalla puurtavalle. Erityisesti kolahti kirjan lapsi-osuus. Oli järkyttävää lukea miten pienet tytöt palvelivat poikia päiväkodin ruokahetkinä! Olen itse kai ollut ihan "perustyttö" mutta mielestäni minua ei ole erikseen tytöksi kasvatettu. Minua ja pikkuveljeänikin on kuljetettu samoihin harrastuksiin eli tanhuun, sählyyn ja partioon =)

Porin miitistä oli ihan vaan pakko napata lukupinoon. Siihen todella korkeaan sellaiseen. Kiitoksia!

Varattu: Tuittupeppi