"Annamari Marttisen kolmas romaani Veljeni vartija on kertomus sisaruudesta, vahvasta yhteydestä ja sen katkeamisesta. Se on kertomus sisaresta, jota ajaa halu selvittää veljen elämän ongelmat ja veljestä, jonka elämässä ei tunnu olevan mitään hyvää.
Marttisen romaanissa sukelletaan sykypäivästä 1970-luvun suureen huumeaaltoon, joka rantautui myös romaanin tapahtumapaikan kaltaisiin pikkukaupunkeihin ja keskiluokkaisten perheiden olohuoneisiin.
Veljeni vartija kuvaa viiltävästi rakkauden raskautta ja luopumisen pakkoa. Romaani pohtii ihmisen vastuun rajoja ja sitä, kuinka suuria taakkoja meillä on mahdollisuus kantaa ilman, että jotain tippuu väistämättä matkan varrelle. Veljeni vartija on lappeenrantalaisen Annamari Marttisen kolmas romaani."

Koskettava kertomus Tarusta, joka yrittää hyväksyä sen, että oma veli on narkomaani. Taru yrittää löytää kaiken taustalta vastusta siihen, miten kaikki oikein on päässyt tapahtumaan, mutta turhutuu kun sellaista ei ole. Monissa kohdin oli helppo samastua Taruun, omista sisaruksistaan kun haluaa aina pitää huolta. Kuinka paljon aikuisesta sisaruksestaan pitää huolehtia, kun hän ei itse siihen pysty? Kuinka paljon hänestä olisi pitänyt huolehtia menneisyydessä?

Kirjaviestistä nappaamani kirja on nyt täällä - kiitos, Astargatis! Mielenkiintoisen näköinen kirjatuttavuus, jonka taidan lukea ohi TBR-vuoren...

Pidin kovasti! Kirja oli aika ahdistava, mutta tosi aidon ja omakohtaisen oloinen kuvaus elämästä narkomaanin sisarena. Hyvin rehellisen oloista tekstiä, tarkkaa psykologista havainnointia liittyen oman lapsuuskodin ihmissuhteisiin ja puhumattomuuden ilmapiiriin.
Kirjailija herätti kiinnostustani niin paljon, että kävin googlettamassa hänen taustojaan. Selvisi, että tämän kirjan aihepiiri on tosiaankin hänelle henkilökohtaisesti tuttu kokemus. Sain myös selville, että Marttinen on kirjoittanut pari kirjaa jo tätä aiemmin, toinen kuvaa äidin sairastumista Alzheimerin tautiin. Lisäänpäs nuo toisetkin kirjat toivelistalleni...

Laitan kirjan heti matkalle etsimään uusia lukijoita. Kiitokset vielä tästä lukukokemuksesta, Astargatis!

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Ihanaa kesän jatkoa ja mukavia lukuhetkiä!

Kirja oli odottamassa kun palasin mukavalta Savonlinnan reissulta. Kiitos lukutuolille toiveeni täyttämisestä!

Taru on kuin minä: meillä oli pienenä samanlaiset hammasmukit ja T-paita jonka rinnassa oli numero 35. Me molemmat haluamme olla täydellisiä; syöttää lapselle kotitekoista ruokaa (minäkin pakastin niitä parsakaalimössöjä kun tyttäreni oli vauva...) ja pitää huolta koko perheestä. Kaiken minkä tekee pitää tehdä hyvin. Minun isoveljeni ei onneksi ole narkomaani, todennäköisesti minä olisin suhtautunut asiaan aivan kuin Taru. Pelännyt, paennut, mutta loppujen lopuksi kuitenkin yrittänyt pitää huolta halusi toinen sitä tai ei, ja ainakin alitajuisesti etsinyt itsestäni syitä veljen tilanteeseen.

Tämä oli otteessaan pitävä ja todentuntuinen kirja.

Kalliolan klinikka on ainakin täälläpäin Suomea ollut tänä syksynä esillä; Helsinki on vähentänyt ostositoumuksiaan rajusti. Tämän myötä klinikka on lopettamisuhan alla. Olen muualtakin kuin tästä kirjasta lukenut että se todella on monelle narkomaanille se viimeinen oljenkorsi. Hoidon loppuun suorittaneista valtaosa on pystynyt jättämään huume-elämän lopullisesti taakseen. Sääli jos klinikka suljetaan, huumenuorille kun ei ole liikaa apua tarjolla.

WILD RELEASE NOTES:

Jätin kirjan Artukaisten Mehiläisen odotustilaan, esitehyllykön päälle.

Hyviä lukuhetkiä kirjan löytäjälle!

Kirja löytyi tänään sieltä minne Piiku sen jätti - kiitos! Tartun tähän heti seuraavaksi...

Ja nyt on luettu. Ei tätä malttanut käsistään päästää!

Jätin kirjan odottamaan seuraavaa löytäjää ostoskeskus Skanssiin.

WILD RELEASE NOTES:

Hyviä lukuhetkiä!

SPR:n Kontista takaisin kiertoon.

Onpas tämä kirja ollut pitkään matkalla. Mahtavaa, että palautit kiertoon, Piiku! Ja kiitos kirjasta ja miittiseurasta!

Jotenkin tätä oli tosi raskas lukea, minusta teksti ei tuntunut etenevän. Havainnointi oli kyllä tarkkaa ja häpeä kovin tuttua.

Heppasit tämän, mukavia lukuhetkiä!

Tätä kirjaa en pystynyt ohittamaan. Kiitos, kun tarjosit ja postitin!