Ajattelin ensin katsoaleffan, mutta kun täällä periferiassa ei ihan kaikki elokuvataivaan tähdet näyttäydy, niin on jäänyt katsomatta. Sais kait sen dvd;n kirjastosta, mutta tässä tää kirja nyt on!! Ja lukea pitäis kun ehtii. Kontsin divarista

Tämä oli hyvä! Nyt vain odottelemaan sateisia kelejä(ei vaiskaan!), että saan katsoa tästä tehdyn leffan ja verrata niitä.Kuvaus siitä mitä ihminen on valmis tekemään saadakaseen haluamansa työpaikan. Kohtalaisen fiksun oloinen Aaan-dre-A, sinnittelee liki vuoden varsinaisen paholais-pomon riepoteltavana, kunnes tajuaa ettei kaikki raataminen ja pomon hullujen päähänpistojen täyttäminen ehkä tuokkaan hänelle onnea elämässä. Yllätys, yllätys,kirja ei päätykkään onnelliseen jälleenpalaamiseen vanhan poikaystävän luo, muttei myöskään tuo uutta orhia kuvioihin vaikka sellainen onkin tyrkyllä.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

lähetetty "taavinalle" toivelista kirjana. toivottavasti pidät :).

Luin saman tekijän kirjan Vip-ihmisiä ja kun moni lukija kehui tätä kirjaa paremmaksi, laitoin toivelistalle.
Kirja tavoitti minut reissusta, kun postilaatikon tyhjentänyt ystäväni toi postit minulle vieraillessaan samalla paikkakunnalla :)
Kiitos kirjasta, trainer65!

Kun tämä kirja odotti vuoroaan hyllyssä minäkin odotin kovasti, että pääsisin sitä lukemaan. Luen kirjoja jonkinlaisessa epämääräisessä järjestyksessä, ja joulun alla oli viimein aika tarttua tähän pokkariin. Mutta enää se ei houkutellutkaan lukemaan. Olin juuri lukenut joitakin loistavia ja ”vakavamielisiä” kirjoja kuten Helvi Hämäläisen Karkuri ja Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Niiden jälkeen tällainen amerikkalainen pintaliitokirja tuntui aivan turhuudelta.

Pikkuhiljaa luin kevyttä turhuuskirjaa. Vaikken vasta olisi lukenutkaan yllä mainitsemiani kirjoja, on tämän kirjan kuvaama laihoja, kauniita ja trendikkäitä ihmisiä ihannoiva pinnallinen amerikkalainen kulttuuri todella kaukana minusta. En seuraa muotia enkä varsinkaan noudata sitä omassa pukeutumisessani. Mieluiten ostan farkkuni kirpputorilta eikä merkilläkään ole niin väliä :)
Aivan kuin kaiken tämän tietäen, minulle soitti lehtimyyjä. Hän keskeytti tämän kirjan lukemisen ja tarjosi ”maailman suurinta muotilehteä” Elleä :D No joo, en kuitenkaan tilannut, torjuin myyjän mielestäni ihan nätisti. Mutta harvinaisen ”oikeaan” aikaan puhelinmyyjä osasi soittaa!

Kirjassa vastavalmistunut Andrea saa työpaikan muotilehti Runwayn päätoimittaja Mirandan assistenttina. ”Miljoonat tytöt olisivat valmiita kuolemaan tällaisen työn vuoksi.” Sivusta katsottuna työ onkin hohdokasta, työsuhde-etuna on mm. Autonkuljettaja ja huippusuunnittelijoiden vaatteita ja asusteita omaan käyttöön. Oikeasti työ aivan kauheaa. Työpäivät ovat neljätoistatuntisia, yöunet jäävät vähiin, pomo saattaa soittaa ja vaatia palveluksiaan milloin vain eikä muulle elämälle oikein jää aikaa. Lisäksi Miranda on varsinainen paholainen, oikein kunnon ku*ipää. ”Koska mikään ruoka ei pysynyt lämpimänä pidempään kuin kymmenen minuuttia, tilailin aamiaisia ja heittelin niitä roskikseen kunnes hän ilmaantui paikalle. Olisin ehkä voinut lämmittää aterian mikrossa, mutta säästin sillä tavoin vain viisi minuuttia, ja yleensä hän huomasi eron. (”Aan-dre-A, tämä on jäähtynyt. Tilaa minulle heti uusi aamiainen.”) Tilasin uuden suunnilleen kahdenkymmenen minutin välein kunnes hän soitti kännykästään ja käski minun tilata itselleen aamiaista. (”Aan-dre-A, tulen pian toimistolle. Tilaa minulle aamiainen.”) Tämä tapahtui tietysti yleensä vain kahden tai kolmen minuutin varoitusajalla, joten minun piti tilata etukäteen paitsi lyhyen varoitusajan vuoksi myös siinä melko tavallisessa tapauksessa, ettei hän vaivautunut soittamaan. Jos olin tehnyt työni kunnolla, matkalla oli kaksi tai kolme aamiaista siihen mennessä kun hän soitti. ” (s. 186)

Alkupuolella kirjan pinnallisuus ärsytti ja ällötti. Sitten siihen turtui ja tottui. Ja mikäpä siinä; voinhan lukea monista sellaisista asioista joita en omassa elämässäni tule koskaan kokemaan. Tämä kirja kertoo yhden sellaisen tarinan. Ja toisaalta: kyllähän siellä New Yorkissa voisi olla ihan kiva käydä joskus...

Kirjassa oli mielestäni ihastuttavaa Andrean pienet hiljaiset kapinoinnit Mirandaa vastaan, esimerkiksi työnantajan maksamien kalliiden kahvien jakaminen kadulla vähäosaisille. Vaikka ihmeen pitkään Andea jaksoikin olla Mirandan pompoteltavana. Motiivina hänellä oli toive paremmasta työpaikasta; kun on työskennellyt menestyksekkästi vuoden Mirandan assistenttina, Miranda yleensä auttaa uraa alaisen toivomaan suuntaan – Mirandalla on vaikutusvaltaa muoti- ja lehtialalla. Andra sinnitteli saavuttaakseen unelmiensa työpaikan New York Timesissa.

Pidin myös kirjan loppuratkaisuista – niistä ei kuitenkaan sen enempää. Ihan mielelläni katsoisin tämän myös elokuvana jos vaikka kirjastossa tulisi DVD vastaan. Ei kaiken aina tarvi olla niin vakavaa, kyllä hyväntuulista hömppääkin tarvitaan! Ihan kelpo kirja siis. Tarjoan sitä seuraavaksi ystävälle.

Kirja palautui ystävältä lainasta ja vien sen tänään Revonlahden miittiin heelerille.
heeleri on jo pari kertaa hiplaillut miiteissä tätä kirjaa (mutta eri kappaletta) :)

Revonlahden miitistä, lukupinoon.

Luin tämän kirjan viime vuonna ja olen joskus tainnut katsoa elokuvasta osan. Hauska kertomus muotimaailmasta ja sen raadollisuudesta. Ollakseen IN täytyy olla käytettävissä ympäri vuorokauden. Lopulta Andrea tajuaa, että on muutakin elämää ja oman polkunsa löytämiseksi ei tarvitse olla muiden pompotettavana.

Kirja on nyt vapaalla jalalla.

Hiirenkorvan BC-hyllyyn.