Alkuteos: The Time Traveler's Wife
Suomentaja Paula Korhonen

Takakansi:

Räiskyvä romaani kuolemattomasta rakkaudesta

Tämä on tarina Claresta, punatukkaisesta taideopiskelijasta, ja Henrystä, seikkailunhaluisesta kirjastonhoitajasta, jotka ovat rakastaneet toisiaan koko elämänsä. Kun he tapasivat ensimmäisen kerran, Clare oli kuuden vanha, Henry 36-vuotias. Naimisiin mennessään heillä on ikäeroa alle kymmenen vuotta. Yhtälö ei ole mahdoton, sillä Henry kärsii aikasiirtymähäiriöstä: hän tempautuu tahtomattaan nykyhetkestä menneisyyteen tai tulevaisuuteen, varsinkin kokiessaan tunnemyrskyjä.

Kaikki katoamistemput eivät suju yhtä mallikkaasti. Syntyy sekä hillittömän hauskoja että sydäntä raastavia tilanteita. Clarella ja Henryllä on kestämistä, mutta heidän rakkautensa kantaa heitä yli aikarajojen ja saa heidät lopulta uhmaamaan kohtaloa.

"Hassu, seksikäs, uskomaton."
- The Times

Pokkari
Gummerus 2007, alkuteos 2003

Varattu Triamylle. Olen JO sivulla 83 ja jäljellä ENÄÄ 564 =)
Mutta tuntuu olevan mehukas kirja, hyvä ja vetävä. Ei tässä kyllä mee viikkoakaan.

Nonni. Nyt se on luettu. Tämä oli niitä kirjoja, joita ei malta päästää käsistään vaan yömyöhään tihrustaa vielä muutaman sivun ja yrittää nopeasti päästä eteenpäin, ahmimalla. Ja kun käsillä on viitisenkymmentä viimeistä sivua, huolestuneena vilkuilee yhä ohenevaa sivumäärää eikä haluasi vielä kirjan loppuvan.

Hyvä kirja, suorastaan loistava. Omituinen ja vangitseva. Ei nyt oikein löydy sanoja. Nyt on hieman ontto olo, kun sai kirjan luettua. Vähän samanlainen fiilis, jos käy leffassa katsomassa oikein tajuttoman hyvän filmin ja kun parin tunnin jälkeen hoipertelee ulos pimeästä, on aivan epätodellinen olo.

Kyllä voin hyvillä mielin luovuttaa kirjan seuraavalle. Suosittelen, mutta varaa aikaa. Et kuitenkaan laske kirjaa käsistäsi ;)

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja on postissa ja suuntaa kohti Triamya. On se (kirja) vaan AIKA MATKUSTAJA!
(piste, piste!!!)

Osallistun kirjalla Triamyn Sanatarkkaan -haasteeeseen (-->Mikä sika, maasika, mikä maa, isänmaa...)
(http://www.bookcrossing.com/forum/30/6227202/13)

Nautinnollisia lukuhetkiä, Triamy!

Toi posti perille ihan omalla, tutulla tyylillään: kuulin kuinka oven takana ähellettiin ja tungettiin ja ängettiin. Ajattelin että kyllä se kohta varmaan soittaa ovikelloa ja kokeilee josko joku olisi kotona kun on postilootareikään niin naftinkokoinen paketti ängettävänä. Ja vielä mitä!! Väkisin vaan pakkaus sisään ja toiset perään ja pois paikalta. Missäs vaiheessa tuo käytäntö on muuttunut niin että ei enää melkein mahtuvien pakettien kohdalla soitellakaan ovikelloa, kokeilla vielä varovasti kerran ja sitten jätetä lappua että paketti haettavissa postista, ei mahtunutkaan luukusta helposti?

Noh, onneksi vain paketti vaurioitui, kirjaan ei tullut naarmuakaan. Menisin ja valittaisin valokuvien kera, mutta vanhasta kokemuksesta viisastuneena tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä. Joten en viitsi. (Kirjakerhon peruuttamatta jäänyt kuukaudenkirja oli kerran jätetty puoliksi postiluukusta ulos mistä sen olisi voinut ottaa kuka vain. Sisältää siis kirjan ja laskun.)

Kirja on edelleen yhtä mielenkiintoisen oloinen, sivumäärästään huolimatta, (apua, en saa luettua tätä ikinä!!) ehkä jopa vieläkin mielenkiintoisempi. Varsinkin luettuani aiemmat journalentryt on pakko todeta että kirja taitaa tosiaan olla AIKA MATKUSTAJA!!! :D :D Ties vaikka postisetäkin olisi lukenut kirjan rappusia ylös kävellessään eikä repeämä todellakaan olisi ollut mikään vahinko.

Kiitos!! :) Siis kirjasta.

Osallistun tällä journal entryllä VariC:n Luki-haasteeseen.
VAROITUS: SAATTAA SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA! :)
Kirjan sain luettua loppuun jo joulukuussa viimevuoden puolella ja pidin siitä todella paljon. Jostain syystä kuitenkin siitä kirjoittaminen on tähän asti tuntunut aivan ylivoimaiselta tehtävältä ja tähän asti kirja onkin odottanut syyttävästi journalointia näppiksen edessä.

Aikamatkaajan vaimo kertoo Clairesta ja tämän miehestä Henrystä. Henry kärsii aikasiirtymähäiriöstä. Toisin sanoen Henry siis hyppelee nykyajasta menneeseen ja tulevaan lyhyiksi tai pidemmiksi ajoiksi pystymättä sitä itse mitenkään kontrolloimaan. Henryn matkat alkavat aina lähes yllättäen, ennakkovaroituksena vain pahoinvointi. Henry ei voi koskaan tietää mihin aikaan ja paikkaan joutuu seuraavaksi tai koska se edes tapahtuu. Omaan aikaan Henry jättää vain vaatemytyn. Uuteen aikaan Henry tupsahtaa aina ilkialasti! Asia mikä väistämättä aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia viuhahtelun ollessa niistä kaikkein pienin.

Henry tapaa tulevan vaimonsa Clairen tämän ollessa vasta kuusi. Vuosien mittaan Henry tulee tälle tutuksi ja hämmästyttävästi kumpikin jaksaa odottaa sitä hetkeä jolloin he tapaavat "oikeasti". Eli silloin kun Henry on paikallaan omassa ajassaan ja vaihteeksi Claire on se joka tietää Henrystä paljon eikä toisinpäin.

Kokoajan odottaa sitä päivää jolloin aikahyppy johtaakin johonkin dramaattisempaan tapahtumaan. Tätä samaa pelkää myös Henry ja onkin opetellut ison kasan kyseenalaisia avuja millä pärjätä joka paikassa ja –ajassa minne ikinä matkoillaan joutuukin. Henry myös opettaa matkoillaan omaa nuorempaa itseään varastamaan vaatteita ja rahaa sekä tiirikoimaan lukkoja elossa pysyäkseen. Tästä kaikesta epävarmuudesta huolimatta Henry ja Claire yrittävät lasta. Vaikka lääkäri onkin selvittänyt aikasiirtymähäiriön johtuvan geeneistä ja olevan periytyvää. Ja vaikka Claire kärsii monta keskenmenoa sikiön aikasiirtyillessä kohdusta ulos. Claire toivoo, lääkäri jatkaa hiirikokeitaan ja Henry vaikenee kohtalostaan.

Läpi vuosien pysyvä ja kasvava rakkaus saa odottamaan ihmettä, eli sitä että tulevaisuus ei olisi jo tapahtunut ja että jokin oikeasti voisi muuttaa tapahtumien kulun. Samalla kuitenkin kirjan kertoessa ihanasta rakastavaisten onnesta, koomisista sekä seksiä tihkuvista hetkistä, se muistuttaa myös siitä että kaikki on jo tapahtunut, eikä mennyttä voi muuttaa.

Henry siirtyy ajassa hetkellisesti ensimmäisen kerran lapsena jolloin hän pelastuu juuri tämän omituisen ominaisuutensa ansiosta auto-onnettomuudesta. Samasta jossa menettää äitinsä. Tähän hetkeen Henry palaa yhä uudelleen vuosien myötä nähden onnettomuuden kymmeniä kertoja monesta eri suunnasta. Monet kerrat Henry yrittää estää onnettomuuden, muttei siihen kuitenkaan pysty ja joutuu lopuksi toteamaan ettei voi muuttaa mennyttä. Samoin tulevan suhteen Henry ei voi mitään, koska se on tulevaisuudessa elävälle Henrylle menneisyyttä ja menneisyyttähän ei voi muuttaa.

Kerronta on hyvin selkeää. Uusi kappale aloitetaan kertomalla päivämäärä, kummankin senhetkinen ikä sekä se kumpi on tällä kertaa kertojana. Ilman näitä erittäin aikahyppelevä tarina olisikin liian sekavaa. Nyt se on juuri riittävän selkeää, niin ettei tekstiä tarvitse tavata ja ihmetellä moneen kertaan pysyäkseen mukana tapahtumien kulussa, muttei kuitenkaan liian yksinkertaista tai tylsää. Silti huomasin lukevani (varsinkin loppupuolella) tekstiä kahteen kertaan koska tarina oli niin hyvä etten voinut uskoa silmiäni. Piti palata lukemaan pari viimeistä sivua takaraivossa se pieni toive että oli lukenut väärin eikä tuota äsken lukemaa asiaa olisikaan oikeasti kirjoitettu. Mutta mennyttä ei tosiaan voi muuttaa.

Juoni hakkaa mennen tullen tällä hetkellä tv:ssä esitettävän sarjan Journeymanin, missä aikahyppääjä saa mukaan matkoilleen siveään amerikkalaiseen tapaan kaikki muut vaatteensa paitsi kengät. (Mistä vaimo muuten voi tietää että mies lähti taas kesken lauseen, ellei tämä jättäisi kenkiä jälkeensä?) Ja menee sitten käsittämättömästi aina uudestaan ja uudestaan samaan aikaan, missä pelastaa ihmisiä ja muuttaa mennyttä. Kirja ei sorru liikaan siirappimaisuuteen tai häveliäisyyteen lukijaa viihdyttääkseen.

Lopputuloksena on todellakin tiukasti otteessaan pitävä kirja alusta loppuun asti!

Vapautuu klo 13-15 välillä kavereidensa kanssa jonnekin Yliopistolle. Todennäköisesti aulaan.