Safari Club on hyvä kirja raivostuttavista ja surettavista asioista. Kirjan päähenkilön Helenan pieni polttarihuvi johtaa ikäviin asioihin, jotka jatkuvat ja vaikuttavat pitkälle hänen elämäänsä.
Anja Snellmanin (ent. Kaurasen) kirjoissa ei juuri ole myönteisiä mieshahmoja. Ei tässäkään teoksessa. Kirjan keskeinen mieshenkilö on todella vastenmielinen tyyppi, luultavasti aivan tarkoituksella sellaiseksi kärjistetty. Tällä geeni- ja evoluutiouskovaisella maskuliinista uhoa tihkuvalla niljakkeella on pakkomielle Helenasta. Mies on naisvihamielisyydessään ja kostonhimossaan sairas ja lapsellinen. Säälittäisi, ellei hän olisi myös ahdistava ja vaarallinen tyyppi, itse asiassa rikollinen. Kirjassa esiintyy myös varsin typeriä naisia, tosin ei kovin merkittävissä osissa. Helena ei kuitenkaan ole sellainen. Hän on hyvä työssään ja hänellä on mukava perhe. Hän osaa myös nauttia elämästään työpaikkakiusaamisesta ja vanhoista traumoista huolimatta. Hänestä itse asiassa pidin aika tavalla henkilönä, samoin kuin hänen työtoveristaan Lotasta ja ylipäätään eläinlääkärin työn ja Korkeasaaren eläintarhan kuvailusta.
Palatakseni ikäviin aiheisiin, kirjassa esiintyy paljon sukupuolista ja seksuaalista häirintää ja ahdistelua, naisten vähättelyä ja miesten keskeistä ylisolidaarisuutta. Lisäksi ns. geeniuskovaisuus ärsyttää. Tarkoitan tuolla näkemystä, jossa geeneillä ja evoluutiolla pyritään selittämään ihmisten ja eläinten koko olemus ja käyttäytyminen. Minä pidän biologiasta ja toki geenitkin vaikuttavat moneen asiaan, mutta eivät yksistään! Kirjassa pääsevät muuten esiin myös eläinsuojelukysymykset.
Kirjassa on Helenan kannalta vapauttava, melko onnellinen loppu, mutta surullisinta ja raivostuttavinta on, että kirjan kuvaamia juttuja tapahtuu yhä oikeassa elämässä, eikä näissä tapauksissa loppu ole aina onnellinen. Esimerkiksi monet pahoinpitelijät pääsevät kuin koira veräjästä sillä välin uhrit saavat traumoja tai vammoja loppuiäkseen. Geeniuskovaisuuttakin esiintyy. Siitä todisteena on Snellmaninkin kirjansa lähdeluettelossa mainitsema teos Geenien tulo yhteiskuntaan, jonka muuten totesimme muutama vuosi sitten antropologian teoriaseminaarissa rasistiseksi roskaksi ja ihmettelimme, miten tuollaista voidaan edes hyväksyä julkaistavaksi nykyaikana.
Joka tapauksessa...
Kaiken kaikkiaan tämä on kyllä oikein hyvä, ajatuksia herättävä kirja, jossa esiintyvistä monista asioista voisi kirjoittaa paljon enemmänkin. Suosittelen, mutten kovin herkkätunteisille tai ahdistuneille ihmisille.

Tämä kirja on kovakantinen, löysin Tampereen Messukylän kirjaston kirjanvaihtokärrystä. Otin tämän ihan bookcrossattavaksi, olen lukenut teoksen jo aiemmin ja toinenkin kappale sitä löytyy bc-hyllystäni.

WILD RELEASE NOTES:

Bookcrossing-hyllyyn

Nappasin tämänkin eilen Hertan hyllystä luettavakseni, koska vaikutti sisäkannen kuvauksen perusteella mielenkiintoiselta aiheelta.