Otavan sivuilta:

"Sillä aikaa kun pianistidiiva Tea Arola-Pozzuoli on purjehtinut­ maailman konserttilavoilla, hänen tyttärestään Johanna Halmeesta on tullut näyttelijä ja pojastaan Joakim Beckistä sitoutumiskyvytön, kriisialueita kiertävä ulkomaantoimittaja.
Isovanhempien huostassa kasvaneille lapsille läheisin on kuitenkin äidin entinen miesystävä Ilkka Nevalainen, muuttolintuja tutkiva herkkä biologi.
Huikea tapahtumasarja lähtee vyörymään, kun Joakim saa yllättäviä terveisiä ulkomailta: hänelle tuodaan Tshetsheniasta lapsi, hänen omansa, jolle hänen olisi nyt ryhdyttävä isäksi.

Virpi Hämeen-Anttilan esikoisromaani Suden vuosi (2003) oli kriitikoiden ja lukijoiden ylistämä menestys. Myös Alaston­kuvia (2004) pidettiin ”harvinaisuutena, jolle ei suoma­laisessa aikalaiskirjallisuudessa ole vastinetta.” – Aamulehti."

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Rantakassin sisältöä. Lukuiloa!

Kiitos, Elina! Enpä ole tainnut Hämeen-Anttilaa vielä lukeakaan, joten tulee sekin asia jossain vaiheessa korjattua. Takakannen perusteella vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta tarinalta.

Pidin kirjasta. En ollut aiemmin Hämeen-Anttilaa lukenut enkä siksi ollut ihan varma, mitä odottaa. Suoraan sanottuna en odottanut näin kevyttä ja viihdyttävää tarinaa. Varsinaisesti tarina ei ollut kevyt sanan varsinaisessa merkityksessä, koska kirjassa käsiteltiin vaikeitakin asioita. Teksti oli kuitenkin helppolukuista. Osa kirjan hahmoista oli rasittavia (Tea) ja osa jäi muuten vain epäilyttäviksi. Mikä mies se Tiit loppujen lopuksi mahtoi olla? Kaikesta huolimatta, tämä tuskin jää ainoaksi Hämeen-Anttilaksi.

Kiitos, Elina, kun sain kirjan lukea!

Kirja jäi hotellin kirjahyllyyn.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä ja aurinkoisia päiviä kirjan löytäjälle!