Sain kirjan lahjaksi. Luin sen heti.

Kirjan saa lainaksi, mutta haluan sen takaisin.

Ihana erpax yllätti BC-tapaamisessa tänään tuomalla tämän kirjan lainaan, se löytyi toivelistaltani :) Ei varmaankaan jää pitkäksi aikaa TBR-pinoon... KIITOS!

Vaikuttava, upea kirja, joka imaisi mukaansa niin, etten olisi millään halunnut lukemistani keskeytettävän. Todella hienosti koottu tarina, joka onnistui herättämään minussa kiinnostuksen Viron lähihistoriaa kohtaan -siitä olen tähän saakka tiennyt suorastaan hävettävän vähän. Tämä kirja on totisesti Finlandia-palkintonsa ansainnut! Luulen, että jossain vaiheessa hankin oman kappaleen PC-hyllyyn, mutta tämä kirja palautuu erpaxille, kun seuraavan kerran nähdään.

EDIT: Sain erpaxilta viestin, että seuraavaksi kirja onkin jatkamassa matkaansa Bookgeolle -toimitan BC-miitissä perille!

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Huomisessa BC-tapaamisessa jatkaa matkaansa Bookgeolle!

Sain Puhdistuksen illan miitissä, kiitokset lukutuoli ja erpax. Minäkin haluan yrittää lukea tämän pian. Palautan sitten taas erpaxille, kun miitissä nähdään.

Lukutuolinkin käyttämä adjektiivi vaikuttava on juuri se, joka tästä Finlandia-voittajasta on ensinnä mainittava. Tarina imeytyy lukijaansa ja jää vahvasti paikalleen. Kuvaus on äärimmäisen todentuntuista ja tunteisiin vaikuttavaa, herkkää ja haurastakin. Omatkin ihokarvat lähes nousevat pystyyn Oksasen kuvatessa ihmisen julmuutta. Tämä on minusta myös naisen sitkeyden esilletuova teos, molemmat päähenkilöt ovat omalla tavallaan vahvoja. Toisaalta Aliide on myös katkera siskolleen ja tämä ohjaa vahvasti hänen elämänvalintojaan. Joka tapauksessa nuoren Zaran ja vanhan Aliiden yhteyttä on myös kuvattu hienosti. Juonensa ansiosta tämä kelpaisi myös trilleriluokkaan, uhkaa ja jännitystä ei puuttunut. Historiallisesti merkittävä ja opettavainenkin teos.

Kiitos Bookgeo. Kovin äkkiä luitte kirjan.

Jee, toivelistakirja pitkäaikaislainaan. Kiitos, erpax! Tykkään Oksasen kirjoitustyylistä — ihastuin aikanaan suunnattomasti jo Stalinin lehmiin — ja Puhdistuksessa on vielä huippukiinnostava aihekin. Tämän on pakko olla hyvä; kirja on jo ilmestymisvuonnaan ehtinyt peräti 11. painokseensa. Odotan lukutilaisuutta jotta tietäisin, pitääkö tämä hankkia ihan omaankin hyllyyn.
Varmuuden vuoksi sijoitan tämän varattu-osastolle, ettei kukaan vaan toivo tätä kirjaa haastevoitokseen.

Tarna tässä, hei. Kirjauduin sivustolta ulos ihan tarkoituksella, koska kirjoitan äitini puolesta. Hän tutustui Sofi Oksasen tuotantoon nyt ensimmäisen kerran, ja vaikuttaa siltä että hän löysi uuden suosikkikirjailijan. Ainakin hän lupasi lukea Oksasta lisääkin.
Hän siis piti kirjasta: ihminen, joka yleensä menee nukkumaan viimeistään iltakymmeneltä, singahti viime yönä yhden aikaan selittämään, ettei ollut voinut laskea kirjaa käsistään ennen kuin oli saanut sen loppuun. Puhdistus on hänen mielestään paitsi hyvä, myös erittäin tärkeä kirja. Ainoa kielteinen komentti tuli lopun kuulustelupöytäkirjoista: ”Katso nyt, näin paljon turhaa tavaraa mukana.” — Tähtien määrää en huomannut häneltä kysyä, mutta paljon hän niitä olisi taatusti antanut.
Iso kiitos äitini puolesta, erpax!



CAUGHT IN PIRKKALA PIRKANMAA FINLAND

Minä täällä taas. :) Kirja on edelleen varattuna lukupinossani.

Unohdin tuossa AF-entryssäni mainita, että äitini kertoi Puhdistuksen tulleen uniinsakin. Ja taisipa niin käydä minullekin. Huh.
Rankka kirja. Mutta rankka on Viron lähihistoriakin. On se kumma, miten fiktiivinen kirjallisuus voi toimia: vaikka mielestäni olen aika paljon tiennyt niin Viron kuin Suomenkin tapahtumista viimeisen sadan vuoden aikana, niin silti Puhdistus henkilöimällä Viron historiaa sai aikaan melkoisen oivalluksen. Tuntui kuin vasta nyt olisin oikeasti tajunnut, miten onnellisessa asemassa me suomalaiset olemme ja miten paljolta pahalta säästyneet.
Vaikka Puhdistus käsittelee ensisijaisesti Viron historiaa, se kertoo samalla universaalia tarinaa; näin voi tapahtua ja on varmasti tapahtunut monessa muussakin maassa. Zaran kokemukset esimerkiksi toivat väistämättä mieleen muutaman vuoden takaisen (dokumentaariseksi sanotun?) tv-sarjan, jossa muistaakseni latvialaisia tyttöjä houkuteltiin muka tanssijoiksi ja pakotettiin sitten strippaamaan & huoraamaan Belgiassa. Tarinan tuttuus ei kuitenkaan haitannut; niin kauan kuin sellaista tapahtuu, siitä pitää myös kertoa.
Ja vaikka Puhdistus on kertomus yhdestä perheestä, se on samalla paljon enemmän. Kirjailija tekee hienosti yksityisestä yleistä — ja tekee niin muutenkin kuin naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla.
Sofi Oksanen on sitä paitsi niin kertojana kuin kielenkäyttäjänäkin ihan omanlaisensa, vertaansa vailla. Olen lukenut kaikki hänen kolme romaaniaan ja pitänyt jokaisesta. Kielellisesti Puhdistus ei kuitenkaan mielestäni yllä aivan Stalinin lehmien tasolle; esikoisessa ihastuin Oksasen vallattomaan tapaan tehdä vironkielisistä sanoista suomalaisia. Voihan lehmäkirjaintoiluni tosin johtua yksinkertaisesti siitäkin, että se nyt sattui olemaan ensitutustumiseni Oksasen teksteihin.
Puhdistuksen voi tietyssä mielessä nähdä Stalinin lehmien jatkoksi; esikoiskirja kertoo suomenvirolaisista (Talvi ja hänen tyttärensä), tämä kolmonen taas ensisijaisesti paikalleen jääneistä, ensisijaisesti tietysti Aliidesta mutta myös muista. Toivottavasti Oksanen jatkaa sarjaa kirjoittamalla vielä vaikka Siperiaan kyyditetyistä ja Viroon sittemmin palanneista (esim. Ingel, Linda ja Zara). Aiheita Viron lähihistoriassa varmasti riittää.
Tämä kirja yllätti minut symboliikallaan. Sitä näin melkoisesti aina henkilönimistä alkaen. Nimien käyttö siten ei käsittääkseni ole suomalaisessa kirjallisuudessa vallan yleistä mutta sitäkin kiinnostavampaa. Se avaa kertomukseen aivan uusia tasoja.
Ymmärrän äitini mielipiteen viimeisen osan raporteista (eiväthän ne kuulustelupöytäkirjoja olleetkaan); ne eivät juuri tuoneet mitään uutta henkilökuviin. Silti pidän niitä tarpeellisina: kuvittelen niiden tyylillisesti noudattavan aitoja asiakirjoja, ja jos niin on, ne totisesti etäännyttävät todelliset ihmiset ja tapahtumat jonnekin kauas sanojen taakse. Eihän niissä mitenkään edes mainittu, millä konstein tunnustuksia hankittiin. Kyllä tuonkaltaisiin papereihin on helppo läiskiä hyväksymisleimoja ja olla polleana tehokkaasta toiminnasta. Yök.
Huolimatta siitä, että Puhdistuksen henkilöhahmot ovat kokolailla tyypiteltyjä, Oksanen onnistuu kuvaamaan keskeiset henkilöt niin, että lukija pääsee heidän ihonsa alle. Aikamoinen suoritus nuorelta kirjailijalta. Eivät siihen pysty monet kokeneemmatkaan. Minä muuten lainasin Metsosta Puhdistus-näytelmän silloin, kun se oli tuore tapaus. Ja jostain syystä palautin sen lukemattomana. Vähän se jäi kaivelemaan, mutta nyt olen itse asiassa tyytyväinen; ei näytelmässä voi näin syvälle henkilöiden sielunelämään ja mielenliikkeisiin päästä. Tämän jälkeen voisin kyllä lukea sen näytelmänkin.
Upea kirja tämä Puhdistus on. Mutta sen verran raju, etten usko haluavani lukea sitä ainakaan kokonaan enää toistamiseen. (1940-luku oli todella kamalaa luettavaa, ja kuitenkin monilla on samanlaisia kokemuksia — ja monet ovat jopa selvinneet niistä hengissä.) Taidan siis jättää kirjan ostamatta, vaikka sen taitaisi eräästäkin kirjakerhokaupasta saada nyt suhteellisen edullisesti.
KIITOS, ERPAX! Tämän kirjan lukeminen tuotti oikean elämyksen. Palautan kirjan miitissä.


Sofi Oksanen WSOY:n sivuilla (Linkin takaa löytyy mm. video, jolla Sofi Oksanen kertoo kirjastaan ja Puhdistuksen takaa esim. Viron lyhyt historia)
Sofi Oksanen: Puhdistus Ylen Elävässä arkistossa (video ja radiohaastattelu)
Sofi Oksasen puhe Finlandia-palkinnon julkistamistilaisuudessa 4.12.2008


2009 KTMC #22

Sain kirjan tänään takaisin miitissä Tarnalta.

Kuten oli puhetta, voit pitää pitkäaikaislainana, MsTytti. Tämä on muutaman kerran ollutkin lainassa BC:n ulkopuolellakin, että hyvin voi olla lainassa. Hyvää joulun aikaa!

Toivelistakirja pikkujoulumiitissä, kiitos Erpax! Uskaltaisinkohan laittaa itselleni tavoitteeksi lukea ja palauttaa tämä juhannukseen mennessä...

Kyllähän tämä oli juuri niin vaikea kirja luettavaksi kuin vähän epäilinkin elokuvan nähneenä ja varsin paljon Viron historiastakin tietävänä. Sattui ehkä sikäli huono aikakin, että usein valitsi sitten mieluummin jonkin toisen kirjan, kuin että olisi jatkanut tätä. Mutta olihan se hyvä, tosin vaikea arvosteltava, kaikki lienee jossain jo sanottu. Nuo lopun raportit antoivat minusta kuitenkin vielä yhden tason tarinalle, sillä eihän Aliide kai missään vaiheessa oikein myöntänyt olleensa agentti. Tästä sitten häntä muistutti alati häiritsevä kärpänen. Mutta kuka oli hänet värvännyt agentti?

Palautunee seuraavassa miitissä omistajalleen. Kiitos lainasta!

Hauskaa, että kirja sai käydä tuulettumassa. Kiitokset miittiseurasta!

Vapautui Duffelin pyöreiden vuosien haasteen merkeissä Redin Olohuoneen hyllyyn. Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!

Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi! Teethän tähän vielä löytömerkinnän. Olisi mukavaa, jos kävisit myöhemmin kertomassa, mitä kirjasta pidettiin ja miten sen matka jatkuu. • Bookcrossingista Wikipediassa • Suomenkielinen foorumi • Liity mukaan

Hei. Haen Olohuoneesta kirjoja lainaan kuin kirjastosta. Bookcrossing kirjoja näkyy siellä usein paljon. Tämä on niistä ensimmäinen jonka otin lainaan. Kiitos viikonloppuni lainakirjasta. -TK, Hki