Italiankielinen alkuteos Le Cosmicomiche (1965). Suomentanut Liisa Ryömä. Toinen painos. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1969. Tammi, Helsinki 2006. Pokkari, 161 sivua.

Takakansi:

Calvino rakentaa Kosmokomiikkaa -teoksen päähenkilöt matemaattisista yhtälöistä ja yksinkertaisista solurakenteista. Kokoelman 12 tarinan kertojana on yksinoikeutetusti Qfwfq eli ”se”. Qfwfq muuttaa muotoaan alituisesti: milloin se on kala, milloin viimeinen dinosaurus. Sillä on ihmisen tapoja, se on puhelias ja kerskuu, ja sijoittaa rahansa Sveitsin pankkiin. Hupaisa ja älykös Qfwfq matkaa ystävineen galaksien välillä, kokee planeettojen synnyn ja elämän siirtymisen vedestä maalle, se jopa leikkii vetyatomien kanssa ja — mikä tärkeintä — löytää aina aikaa rakkaudelle. Lukija ei voi muuta kuin laskea aseensa ja antautua taas kerran Calvinon fantasian vietäväksi.

Italian maineikkaimpiin kirjailijoihin kuuluvan Italo Calvinon (1923—1985) teoksen Kosmokomiikkaa on ansioituneesti suomentanut Liisä Ryömä ja se julkaistiin Suomessa ensi kertaa vuonna 1969, Tammen Keltainen kirjasto -sarjassa.



Italo Calvino Tammen sivuilla
Italo Calvino Risingshadow.net:issä
Italo Calvino Wikipediassa

Joskus teini-iässä ja kai vanhempanakin rakastin Calvinoa. Enää 2000-luvulla eivät herran tekstit useimmiten ole maittaneet. Vaikeasti minulta sujui myös Kosmokomiikan lukeminen. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, rähjäännyin suomenkielisen, 160-sivuisen pokkarin parissa kokonaisen viikon. Enkä edes lukenut toista kirjaa siinä sivussa.
Kirjoitustyyli ei ihastuttanut jos ei vihastuttanutkaan, tarinat eivät järin kiinnostaneet, enkä ylipäätään saanut tekstistä otetta. Matemaattiset henkilönimet (Qfwfq, Xlthlx, Bb'b ym.) eivät lisänneet lukunautintoa. Kaiken kaikkiaan huomasin mahdottomaksi kuvitella Qfwfqn kuvailemaa olotilaa ja ympäristöä: valottomuutta, muodottomuutta, aivottomuutta, ties-mitättömyyttä.
Lopetettuani vihdoin lukemisen vilkaisin sisällysluetteloa. Huomasin, etteivät joidenkin novellien nimet sano minulle enää mitään; olin tyystin unohtanut, mitä tarinat käsittelivät. Parhaiten muistan Päivän synnyn, Dinosaurit, Valovuodet ja Spiraalin. Valovuosista pidin eniten; se kertoi hauskasti ajasta, jolloin chattailtiin nykyistä hieman hitaammin. Se oli oikea nostalgiapala, sillä aloin kiivaasti kaivata aikaa, jolloin kaikkeen ei tarvinnut reagoida liki valon nopeudella. Myös Dinosaurit miellytti.
Aavistelen, että näissä teksteissä voi piillä pureksittavaa pinnan alla. Minä en vain kyennyt porautumaan sinne, eikä kirja siksi herättänyt ajatuksia. Kosmokomiikkaa taitaa vaatia minua fiksumman lukijan. Onneksi se on sellaisen käsiin menossa.

Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos, Tarna! Paljon olen tästäkin kirjasta kuullut, mutten ole yrittänyt lukea sitä tätä ennen.

Tämä kirja oli aika erilainen kuin oikeastaan mikään kirja, minkä olen lukenut. Tämä oli myös yksi niistä kirjoista, joka on lyhyt, mutta ei suinkaan nopealukuinen. Jotta tarinoista olisi saanut jotain irti, kirjaa piti lukea kaikessa rauhassa ja ajatuksen kanssa. Läheskään kaikki jutut eivät erityisesti sykähdyttäneet, mutta muutamasta pidin paljonkin. Etäisyys kuusta-tarinan miellyttävyys meni ehkä osittain uutuudenviehätyksen piikkiin, sillä se oli kirjan ensimmäinen tarina. Tykkäsin aika lailla. Pidin vielä toisestakin kertomuksesta nimeltä Päivän synty. Vesisedässä ja Dinosauriissa oli molemmissa myös hyviä aineksia. Minunkin mielestäni Valovuodet oli kuitenkin tarinoista kaikkein paras, sehän oli suorastaan hulvaton galaktisen itserakkaan vainoharhaisuuden kuvaus! Onkohan Mikael Niemi lukenut tämän kirjan ennen kuin kirjoitti avaruustarinakokoelmansa Nahkakolo? Samankaltaista huumoria ja tyyliä olin havaitsevinani.
Kaiken kaikkiaan tämä oli taas aivan uudenlainen lukukokemus minulle. Kiitos siitä, Tarna!

Varattu MiuM:ille.

Postissa matkalla MiuM:ille!

Kiitos tästä toivelistakirjasta. Moni on kehunut Calvinoa, joten piti kokeilla. Yhden teoksen olen häneltä joskus lukenut, eikä se ollut muistaakseni kovin mieleenpainuva, mutta ihan kätevää filosofissatiirista tarinointia (?).

Tässäpä kirja, joka on piilotellut kauan hyllyssäni. Calvinon sanoilla ja ajatuksilla leikittelystä oli vähän vaikea saada otetta. En jaksanut nyt syväpohdiskella kaikkia merkityksiä, kuten nuorempana olisin jaksanut. Ruuhkavuodet vievät tenhon.
Dinosaurit oli kyllä mieleenjäävin. Jostakin syystä tuli tarinoista vähän Douglas Adams mieleen.

"Linnunradan mukana maailmamme purjehti etäisimpien avaruuksien tuolle puolen, ja merkki oli siellä, minne sen olin jättänyt merkitsemään yhtä pistettä."