Sähköpostia Sambiasta on hämmentynyt, ärsyyntynyt ja iloinen ajankuva tämän kulttuurituotannon opiskelijan ensimmäisestä matkasta Afrikkaan. Se kertoo alkuperäisten sähköpostieni kautta sensuroimatonta kieltä kolmikuukautisen Tili Tonse -vaihto-ohjelman draamaopiskelusta, maaseutumatkoista, mellakoista, tanssikammosta, kulttuurikolahduksista, rikkaista ja köyhistä ja kaikesta muusta, mikä jää virallisen kehitysyhteistyö- ja kulttuurivaihto-ohjelmien raporttien ulkopuolelle.
Kirja sisältää kaikki sähköpostini, jotka lähetin kavereille, ystäville ja opettajille Sambiasta Suomeen. Niiden tarkoitus oli toimia terapiana itselle ja tiedonvälityksenä muille, ei kirjan käsikirjoituksena. Vaiherikas matka Sambiassa synnytti kuitenkin liian monta herkullista tarinaa. Ne oli pakko koota kansien väliin, sellaisinaan, minimaalisesti jälkikorjattuina.
Tässä siis matkareitti omaan Afrikan tähteeni, länsimaalaisen miehen kasvuprosessiin Nshiman, minibussien, itkun ja naurun keskelle, kevään 2005 Sambiaan.

Tili Tonse
Tili tonse - tehdään teatteria yhdessä!
Sambia

Tämän päivän löytö Metson kirjanvaihtohyllystä. Tulikin sitten luettua heti samana päivänä.
Kirjoittaja sanoo korjanneensa "vain pahimmat asia- ja äidinkielivirheet". Hyvin paljon on silti jäänyt jäljelle yhdys sana virheitä ja muita vastaavia, jotka varsinkin kirjan alkupuolella (kun sähköpostityyliin oli muutenkin vasta tottumassa) aiheuttivat lukemisessa tökkimistä.
Muuten matkakertomusta seurasikin oikein mielellään. Teatteriprojektin totetuttamisessa ja opiskelussa on omat mutkansa matkassa - ja niin on myös ihan normaalielämän asioiden järjestelyssä. Kirjoittaja pohtii myös ennakkoluuloja, köyhyyttä, kulttuurien kohtaamista ja sitä, millaisessa roolissa valkoihoinen Sambiassa esiintyy (esim. eläintarhaeläin, mediatapaus, kolonialisti ja ystävä). Yllättävän paljon oli kaikenlaista saatu mahtumaan näinkin ohueen kirjaan. Kannatti lukea.

We wanna see you dance!

***

Taidan tehdä tästä säteen.

Osallistujat
* Aspen72
* Cinnamon234
* CandyDarling
* dotdot
* maijuli

Säde lähtee liikenteeseen kesäpäivillä. Vielä ehtii mukaan.

Kiitos. Katsotaan tuleeko tämä nopealukuisen näköinen rinkikirja luettua kotimatkalla junassa :)

Oli kiva lukukokemus tämä kooste muutaman kuukauden Afrikka-projektin tunnelmista. Samalla mukava jatke Ebenpuulle, jossa oli samankaltaista Afrikka-analyysiä eri vuosikymmeneltä. Kirja jatkaa matkaansa pikapuoliin.
Tulin tällä kuitanneeksi Sambian maahaasteessani

#37 release in Keep them moving challenge 2008

Kiitokset Myntille säteen järjestämisestä ja Aspenille kirjan toimittamisesta työhuoneeseeni saakka :)

Kirja oli tapahtumarikas ja hauska. Hauskuus johtui kyllä pitkälti siitä, että kirjoittaja oli törmännyt samanlaisiin eroavaisuuksiin suomalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin välillä kuin itsekin mm. ajankäytön suhteen. Aika on afrikkalaisille selkeästi erilainen kuin länsimaisille ja tämä on omiaan aiheuttamaan konflikteja.

Epäilin alunperinkin, että voisin ehkä oppia jotain uutta afrikkalaisesta kulttuurista tämän kirjan avulla ja se piti kyllä paikkansa. Töissä aamukahvilla tämä kirja herätti jopa niin paljon kiinnostusta, että parikin työkaveria uhkasivat mennä lainaamaan kirjan kirjastosta.

Siitä en ollut täysin varma, keitä kirjoittaja oli ajatellut kirjan lukijakunnaksi. Hän käytti mm. Helsingin ammattikorkeakoulusta tuttavallisesti nimeä Stadia, joka ei ole ehkä kaikille kirjan mahdollisille lukijoille täysin tuttu nimi. Ja muuttuu vieraammaksi 1.8.08, kun Helsingin ammattikorkeakoulu yhdistyy toisen pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulun kanssa ja muuttaa nimensä Metropoliaksi (tai Metropolia ammattikorkeakouluksi).

(Pari aamua sitten (olisiko ollut 1. tai 2.7.08) kerrottiin aamu-tv:ssä, että nyt Sambiassa kuvataan ensimmäistä täyspitkää elokuvaa ja kuvauksissa on mukana myös suomalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Kulttuuriyhteistyö siis kukoistaa maidemme välillä.)

Kirja jatkaa pian matkaansa eteenpäin.

Kirja tuli postissa menneellä viikolla, kiitos!

EDIT 9.9.2008: En pystynyt lukemaan kirjaa loppuun. Ajatus siihen tarttumisesta tuntui sen verran tylsältä, että totesin että on parempi jättää kesken.

Kirja tuli perille. Kiitos CandyDarling!

Tämä kirja oli aivan kamalaa luettavaa, anteeksi vain. Kulttuurituottajamme viestintäopinnoissa ei kai ole korostettu tarpeeksi sitä, että puhekieli ei yleensä sovi painettavaksi. Ei yleensä, eikä tässäkään mukakirjassa. Päällimmäiseksi jää tunne, että tekijän teki mieli tehdä kirja, mutta ilman tarvittavia taitoja. "Hei, tehdään niin, että otetaan mun sähköpostit ja sitten niistä on koottu tää kirja! Mä saan mun CV:seen yhden julkaisun ja te halvalla kirjan julkaistavaksi. Ei tarvi tehdä mitään. "

Takakansi lupaa viedä lukijan mm. länsimaalaisen miehen kasvuprosessin keskelle. Teos ei ainakaan minulle onnistunut välittämään mitään kasvua. Se välitti kyllä suomalaisten arjen täysin toisenlaisessa kulttuurissa ja onnistui siinä hyvin. Sambia näyttäytyi kirjoittajan silmin samanlaisena kuin Afrikka yleensä tiedotusvälineissä näyttäytyy: köyhyyttä, aidsia, outoa byrokratiaa, jatkuvaa neuvottelua, aivan kamalan mukavia ja sydämellisiä ihmisiä ja toisaalta valkoisiin vihamielisesti suhtautuvia huutelijoita, varkaita, loputtomasti venyviä aikatauluja ja mielenilmaukset tylysti lopettava hallitus. Sambia jäi kuitenkin hiukan suomalaisen kulttuurituotannonopiskelijamiehen kulissiksi.

Loppumetreillä lukija sai muistutuksen siitä, että kolme kuukautta vieraassa maassa ei ihmistä paranna. Stereotypioistaan ei kolmessa kuukaudessa pääse, ei ainakaan stereotypioistaan suomalaisista. Viimeisillä sivuilla tekijä pääsee jo asian ytimeen. Hän esittää oikein hyviä kysymyksiä: "Kuinka paljon asioita pitää ymmärtää kulttuurin kohtaamisina? Kuinka paljon asioita pitää laittaa kulttuurin piikkiin? Milloin persoonat kohtaavat, eivät aina vain ne abstraktit kulttuurikehdot." Ikävä kyllä hän ei pohdi vastauksia ollenkaan.

Tunnen itseni aina epäkohtelaaiksi ja roistoksi, jos en olekaan yhtään tykännyt rinki- tai sädekirjasta, jonka joku ystävällisesti on laittanut liikkeelle ja toiset yhtä ystävällisesti pitäneet liikkeessä. Tekee mieli aina sanoa, että kyllä se hyvä oli. Mutta nyt en voi. Kunnolla kirjoittamalla ja työstämällä noista kolmen kuukauden kokemuksista olisi varmasti saanut kunnollisen kirjan. Sehän tässä jotenkin eniten ärsyttää, laiskuus.

Sädekirja saapui tänään dotdotilta. Pitäisiköhän lukea ennen vai jälkeen Tansanian...?

Ihan mukavahan tämä kirja oli lukaista. Kirjoitus oli kyllä melkoista tajunnanvirtaa, kun hypeltiin aiheesta toiseen. Ehkäpä juuri se matka Sambiassa olikin tavallaan juuri sellainen:paljon uutta ja erilaista tapahtui koko ajan. Kirjaan ne tuotiin sellaisenaan, sen kummempia suodattamatta. Kirjan lopussa oli enemmänkin pohdintaa esim. köyhyydestä. Se tuntui jo hieman laskelmoidulta - olikohan ihan totta, että alun perin näitä juttuja ei oltu ajateltu kirjaksi?!-tosin mielenkiintoiselta.

Kiitos maijuli - " kerjäsin " tämän kirjan itselleni kun huomasin sen ja tarvitsin erääseen haasteeseen Afrikka-aiheista kirjaa. Luen lähikuukausina ja vapautan sitten tai jatkan sädettä. Kiitos!

Hmmm. En kovin paljon pitänyt tästä kirjasta. Alussa mielenkiinto säilyi ja kulttuurieroista oli mukava lukea mutta odotin jotain enemmän. Haluan lainata tähän Tarnan tekstistä tätä kohtaa:"Sambia jäi kuitenkin hiukan suomalaisen kulttuurituotannonopiskelijamiehen kulissiksi" - se oli osuvasti sanottu!

WILD RELEASE NOTES:

Vien kirjaston hyllylle odottamaan seuraavaa lukijaa.

Otin mukaani. Vaikuttaa lupaavalta. Kunpa olisi vain aikaa lukea.

WILD RELEASE NOTES:

Jätän jonnekin virastotalolle.

En saanut kirjaa luettua, enkä myöskään pitänyt kirjoitustyylistä.