Löytö kirjaston poistomyynnistä. Loisto-pokkari, 270 sivua.

Takakannesta:

"Andalusian karkea suola kertoo Espanjasta ja espanjalaisista, vihreästä, utuisesta ja graniitinharmaasta Galiciasta, rannikon karuista kalastajakylistä, Baskimaan vihreistä laaksoista, kiihkeän Madridin neonvaloista, elokuvateattereista ja muovisista kahviloista, La Manchan loppumattomista, tummanpuhuvista ylängöistä - mutta ennen kaikkea lounaisesta Càdizista, valosta ja merestä, Guadalquivirin avoimista tasangoista.

Vivi-Ann Sjögren kirjoittaa leiripaikoista ja avotulista nostalgisesti ja hauskasti, mutta toisinaan - etenkin kertoessaan Francon ajasta - surun ja vihankin vallassa. Kuten tekijän edellisessä suomennetussa teoksessa Mustaa kahvia, keksinmuruja (1998) on tässäkin kirjassa keskeistä ruoka. Rosmariini, timjami, leipä ja öljy, tuore kala, vihannekset ja hedelmät tuoksuvat, mutta suola on kaikkein tärkeintä. Silti on mahdotonta olla huomaamatta syrjäisten kylien lähes käsittämätöntä köyhyyttä. Jokaisen luvun päätteeksi on lukijan iloksi kerätty aitoja espanjalaisia reseptejä."

Poimin tämän kirjan lukuvuoroon hiljattain varaamieni Espanjan lentojen siivittämänä. Nyt kirjan luettuani tuntuu kuin olisin kyllästetty valkosipulilla ja oliiviöljyllä. En osannut odottaa kirjan sisältävän niin valtavaa määrää välillä aika eksoottisenkin kuuloisia ruokaohjeita. Kuvaukseen pääsivät myös useat kokkaustuokiot, ruokavinkit ja herkkuateriat. Ruoka ja ihmisten välinen vuorovaikutus ruoan kautta nousivat tässä kirjassa ehdottomasti keskeiselle sijalle. Odotin ehkä vähän enemmän myös sellaista ns. yleismatkailullista antia, mutta ihan hurmaava kokonaisuus tämä oli silti.

Varaan nyt kirjan eräälle sitä toivoneelle eli toimitan herkkuhetkiä eteenpäin.

Kirja siirtyy toimitettavaksi eteenpäin toivojalleen Niksulle porilaisten, turkulaisten ja tamperelaisten yhteisessä syysmiitissä. Värikästä ja herkullista syksyä!

Tämä oli yllätys:) Ymmärsin viestistäsi että kuriroin jotain yllätystä eteenpäin Helsinkiin. Tämä olikin wishlist-kirja minulle. Ihanaa, kiitos!

Pidin kirjasta kovasti. Jotenkin olen aina pitänyt Vivi-Ann Sjögreniä kiinnostavana persoonana ja tämä kirja vahvistaa käsitettä. En ole koskaan aktiivisesti etsinyt tietoa hänestä, joskus hän kirjoitti Hesarin Kuukausiliitteeseen ruokaohjeita ja niiden oheen pieniä juttuja, joita luin, mutta en ole aikaisemmin hänen kirjojaan edes lukenut. (Tämä oli ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen.)Mutta silti minulla on hänestä erittäin positiivinen mielikuva.

Haluaisin tietää hänestä enemmän mutta toisaalta taas en, nykyajan trendi tunkea kirjailijaa esiin liian kanssa syö mielestäni mielenkiintoa kirjaan itseensä. Haluan nauttia kirjasta, en miettiä kirjaa lukiessa liikaa itse kirjailijan persoonaa, mistä hän ostikaan maitonsa ja mikä on hänen lempivärinsä. No, Andalusian karkea suola on tietenkin kirjailijan oman persoonan esiintuomisen kanssa vähän eri kun kyseessä on omaelämäkerrallinen teos ja oman itsensä esiintuominen on Sjögrenin omaa käsialaa mutta kuitenkin.

Pakko tunnustaa joskus koittaneeni lukea tätä kirjaa, vai olisiko ollut Mustaa kahvia, keksinmuruja, se osui siihen aikaan kun harrastin enemmän kirjoja "ostetaan talo Ranskasta, rempataan se ja kuvaillaan hassusti kulttuurien yhteentörmäyksistä", mutta koska Sjögrenin kirjat eivät ole sellaisia (onneksi), jäi kirja kesken. Mutta silti hyvällä tavalla kesken, sillä se jäi kaihertamaan sen verran mieltäni että tiesin vielä palaavani niihin kun aika on oikea.

Kadehdin Sjögrenin elämänasennettaan, varsinkin kohdassa jossa he Pacon (ja ilmeisesti Marían kanssa) asettuivat rakennukseen joka oli jääkylmä ja ilman juoksevaa vettä, ruoka raapaistiin esiin lähes tyhjästä ja silti he olivat äärettömän onnellisia. Viime aikoina olen erityisesti miettinyt sitä jonka jo tiesinkin hänestä ennestään; hän eli avioliitossa mutta kumpikin osapuoli omissa kotimaissaan. Tästä olisi tosi mielenkiintoista lukea lisää, tässä kirjassa siitä mainitaan ainoastaan tämän verran: Sinä kesänä minä kohtasin Pacon, ja vaikka minä avioliittomme aikana asuin Suomessa ja hän Puertossa, pääsin hänen kauttaa keskelle sen maan, sen seudun historiaa.

Tykkäsin lukea häpeän suupalasta, leijuvasta laivasta, keskeytyneestä kokouksesta ja siitä kuinka Vivi-Ann ja Paco keplottelevat itsensä elokuvajuhliin Pacon veljen jäädessä siksi aikaa majapaikkaan. Majapaikkana pikkuinen auto tietenkin. Tykkäsin kaikesta muustakin. Ihana kirja!

Ainoana miinuksena kirjasta voisi sanoa, että jäin kaipaamaan Espanjan karttaa, olisi ollut helpompaa hahmottaa kirjan tarinat kun olisi voinut seurata juttuja kartan kanssa. No okei toinenkin miinus, haluaisin tällä hetkellä istua jossain Espanjan rähjäisistä kahviloista Cafe con leche edessäni ja vain katsella ihmisvirtaa, siitä on liian pitkä aika kun olen viimeksi käynyt Barcelonassa. Ja kolmas miinus myös... sanomattakin on selvää että kirjaa lukiessa tulee nälkä! Pitäisi varautua ainakin leivän, oliiviöljyn ja viinietikan lähettyvillä oloon jos muuta ei ole saatavilla. Yksinkertainen ruokakin voi olla mahtava makuelämys.

Kiitos Bookgeo ihanasta kirjasta ja siitä että ajattelit minua, tykkäsin tästä tosi paljon. Vapautuspussille on muuten myös ollut jo käyttöä, kiitos siitäkin!

Otan mukaan illan miittiin.

En voinut vastustaa kirjaa kun näin sen miitissä. Tiedän kyllä että nälkä tulee kirjaa lukiessa ja jääkaappi kutsuu vaikka ei sieltä mitään espanjan eksotiikkaa löydykään.
Kiitos kirjasta kierrättäjät!

Harvoin jos koskaan nälkä vaivaa kirjaa lukiessa niin pahasti kuin tämän kirjan parissa. Olihan siellä sellaistakin sapuskaa johon en elävässä elämässä kovin suurta vetoa tunne kuten lampaan aivot ja sian korvat yms. Ennen oli pakko käyttää hyväksi kaikki osat elukoista, kun ruoasta oli pula. Ja syödä sitten kevyttä kesäkeittoa (eli maustettua vettä salaatinsuikaleineen) kun ei eläinproteiinia ollut saatavilla. Sitäpaitsi, onhan esimerkiksi paistettu lohen tai sian nahkakin oikeasti herkullisen makuista. Silti meillä saa koira kuppiinsa kaikki tuollaiset - tosin paistamattomina.

Minä en Vivi-Ann Sjögrenistä ennestään mitään tiennyt. Nimen kai olen joskus kuullut.
Tuo nomadielämä kyllä viehättäisi minuakin.
Taidanpa lukea muitakin Sjögrenin kirjoja, jos vastaan tulee.

This is my # 31 (100) in
"REDUCE MOUNT TBR 2011" Challenge arranged by Dove-i-Libri.

Postitettu Hesassa helposti-kuoressa. Matkalla kohti Poria.

This is my # 35 in
"KEEP THEM MOVING 2011" Challenge arranged by Booklady331.

Voi, olen unohtanut journaloida tämän "rantakassi-kirjan"! Se saapui jo viime viikolla. En olekaan lukenut aikaisemmin mitään ks. kirjailijalta. Mielenkiintoista! Kiitos!

Luin kirjaa nautinnolla. En kuitenkaan niinkään ruoka-ohjeiden takia, koska olen kasvissyöjä, vaan mielenkiintoisen matkakuvauksen ja henkilökuvauksen vuoksi. Kirjaa lukiessa teki mieli heti lähteä Espanjaan tutustumaan kirjassa kuvattuihin maisemiin. Onpa mielenkiintoinen ja rohkea mimmi tuo Vivi-Ann! Oli mukavaa tutustua hänen tuotantoonsa.

Vien kirjan Porin miittiin. Jospa joku kiinnostuisi.

Nappasin Sjögrenin kirjan eilisestä Petras Cafén bc-miitistä pk-seudun miittiin vietäväksi - ellen sitten kuitenkin lue sitä itse, sillä minulla on vielä lukematta ruoasta kertova kirja Alejandan Helmet-lukuhaasteessa.. Kiitos kirjasta sekä miittiseurasta!

Edit 24.5.2017: Varattu toukokuulle Toivelistahipassa (hippasin LiskoMiettisen kaveria).

Toukokuu saa kirjan huomisessa BC-miitissä Sanomatalolla. Hyviä lukuhetkiä!

Niksun kanssa sama kokemus, että en välttämättä halua tietää kirjailijoista paljon, ettei lukukokemus mene pilalle. No, jotkut persoonat kiehtovat kyllä. Olen lukenut kirjan, jossa Vivi-Ann ja Paco asustelivat beduiinien parissa Saharassa, vai mitenkäs se nyt meni? Tykkäsin heidän asenteestaan. Espanja kiinnostaa myös. Kiitos toivelistakirjasta, Tarya!

Sivulauseissa mainittiin, että Paco oli kuollut, kun näitä muisteloita kirjoitettiin. Osa paikannimistä oli tuttuja Espanjassa ja etenkin Andalusiassa pari kertaa käyneenä.
Miellyttävää luettavaa, sellaista rupattelevaa tarinointia kohtaamisista ja kokkailuista, tämän myötä pääsi kurkistamaan espanjalaiseen elämänmenoon ja eri alueiden erityispiirteisiin.
Täytynee lisätä toivelistalle lisää Sjögreniä.

Onnea maaliskuun kirja-arvonnan voittajalle ja hyviä lukuhetkiä!

Tämän olen jo pitkään halunnut lukea. Kiitos kirjasta!

Olipa kerrassaan ihana nojatuolimatka Espanjaan. Tuntui kuin olisi itse ollut Espanjassa ihanien ruokien äärellä. No ihan kaikista ruoista ei kyllä vesi herahtanut kielelle, mutta olen kyllä Pacon kanssa täysin samaa mieltä, että "Espoon vedestä tulee hyvää teetä." Pidin myös mielenkiintoisena ajatusta, voisiko oikeasti harjaannuttaa makuaistiaan niin, että huomaa eron tietyillä seuduilla kasvaneiden marjojen, sienien tms. välillä. Tästä tuli kyllä mieleen, ettei suomalainen hanavesikään maistu joka paikassa samalta. Ensimmäinen elävä muisto tästä on 1990-luvulta, kun huomasin, että vesi Vaasassa maistuu erilaiselta kuin Tampereen seudulla. En ole tätäkään kokemusta muistanut yli kahteenkymmeneen vuoteen. Ja täytyy kyllä myöntää, etten ole nyt viime vuosina kiinnittänyt asiaan huomiota. Olisikohan veden laatu parantunut ja yhtenäistynyt? Vai oliko makuaistini silloin niin rajoittunutta, että ainoa oikea juomavesi tuli Pirkanmaan hanoista? Tämähän nyt ei liittynyt enää mitenkään Espanjaan eikä kirjaan, mutta onhan tämä hyvä kirja, kun se saa ajatukset juoksemaan.

Haluaisikohan joku miittiin tulija makumatkalle Espanjaan?

Napattu Deliberin miitistä. Kotkan Kesäpäiviltä mennäviikonloppuna sain mukaani niin ikään bookgeon rekkaaman Vivi-Annin Sahara-kirjan, joten pääsen ma(t)kustelemaan oikein urakalla. Vieläkö jostain löytyy Mustaa kahvia, keksinmuruja?
En ole Sjögreniä lukenut ennen, mutta vuosia sitten näin hänet jossain haastatteluohjelmassa ja ajattelin, että tuossapa mielenkiintoinen ihminen. Aiemmista journaaleista päätellen en ollut ihan väärässä.