Laura Lumikon ympärille syntyneen kirjailijaryhmän jäsenistä tulee kaikista tunnettuja kirjailijoita. Miten ihmeessä pienestä Jäniksenselän kylästä löytyy niin monta lahjakasta lasta Lumikon koulutettavaksi? Enempää en taida juonesta kertoakaan.

Jääskeläisen kirja on täynnä salaperäisiä ja selittämättömiä tapahtumia, eikä loppukaan anna kaikkeen tyjentävää vastausta. Ainakin minun mielikuvitukseni kirja sysäsi liikkeelle. Lisäksi löysin kirjasta monta herkullista ajatusta kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta. Ehdottomasti parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja. Heräsin yöllä lukemaan kirjan loppuun, kun en malttanut nukkua, ja kun viimein nukahdin, näin melkoisen levottomia unia, joissa kirjan juoni jatkui ja muuntui... Hah! Takakannessakin on lainaus Ilta-Sanomien Essi Henriksonin arvostelusta: "Haluatko lukea kirjan, joka pitää sinut hereillä koko yön?"

Aloitan kirjasta ringin.

Ringissä mukana:
Jaakko196 Helsinki
Silkki Helsinki
Aspen72 Turku Tintti Jyväskylä
Louhi Oulu
Erpax Tampere
Kemppu Tampere
kiksu Tampere <-- kirja on täällä
Sammaltassu/chirel Tampere

Lukijoita on paljon ja vielä liittymistä harkitseviakin löytyy. Ajattelinkin, että kuukauden lukuaika on varmasti tarpeeksi (kirjan lukemiseen ei mene kuin pari päivää). Lisään uudet rinkiläiset listaan ja ilmoitan muutoksista ainakin sille, jolla kirja sillä hetkellä on.

Sain kirjan tänään. Kiitos, chirel, ringistä, olenkin jo jonkin aikaa halunnut lukea tämän.

Aivan loistava kirja! Aloitin lukemisen tappaakseni parikymmentä minuuttia odotusaikaa, ja tuskin pystyin kirjaa käsistäni laskemaan ennen loppua. Jo muutaman sivun jälkeen kumma Dostojevski-tapaus imi minut sisään ihan kokonaan. (Minun Rikos ja rangaistukseni on muuten sama versio, mutta uudempi painos, minkä hupaisana yksityiskohtana huomasin.) Koirateema oli myös taitavasti tuotu mukaan alusta asti: ainakin minulle oli ilmeistä heti ensimmäisen koira-aiheen ilmestyessä, että tämä on nyt jotain merkittävää.

Kirja herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Tapahtumille ei tosiaan löydy aina selityksiä, mutta tässä tapauksessa se on vain positiivinen asia. Voisin hyvin kutsua tätä kirjaa maagiseksi realismiksi, mutta en niin hyvin ole ko. tyylilajista perillä, että osaisin varmasti sanoa.

Ainakin päällisin puolin kirjan selkeimpänä teemana on kirjallisuus tai ennemmin kirjailijat. Miten kirjailija saa ideansa, miten idea muotoutuu tarinaksi? Liian monilta lipsahtaa tällainen teema puhtaaksi narsismiksi, mutta ei Jääskeläiseltä. On sinänsä mielenkiintoista, kuinka kirjailijan luovuutta tyypillisesti mitataan ideoiden pohjalta eikä tekstin, kun ideoita on kuitenkin maailma täynnä, mutta niiden tuottaminen tarinaksi on oikeastaan se vaikea osuus (lue esim. Lawrence Watt-Evansin essee Where Do You Get Your Ideas?). Perusideoitakaan ei hirveästi ole, kuten ei perusjuoniakaan, mutta niitä varioimalla pystyy luomaan koko ajan jotain uutta.

Onko olemassa objektiivista todellisuutta? Tätä kysymystä käsitellään monelta kannalta. Näkeminen eri näkökulmista, tunnustaminen, että yhdestä näkökulmasta ei voi saada riittävän hyvää kuvaa, pyrkimys tarkastella asioita kaikista mahdollisista näkökulmista niiden todellisen luonteen selvittämiseksi. Kirjan Pelissä on pohjimmiltaan tästä kysymys, mutta sekään ei lopulta tuota objektiivisia vastauksia: ihmisten muistikuvat muokkautuvat heidän persoonallisuutensa mukaan, heidän tulkintansa tapahtumista voivat olla täysin erilaisia.

Tutkijan näkökulma tuo tähänkin kysymykseen kiinnostavia lisätasoja. Tutkija pyrkii objektiivisuuteen keräämällä useita erilaisia subjektiivisia näkemyksiä ja eriyttämällä näistä yhteiset osat objektiivisiksi väitteiksi. Mutta toimiiko tämäkään? Entä jos jonkun subjektiivisuus on niin syvällä, että hänen näkemyksistään ei voi eriyttää mitään objektiivista? Miten tällaisen voi tunnistaa ja miten tutkijan pitää sitä käsitellä?

Saapa nähdä, pitääkö kirja hereillä koko yön, kun en ole vielä kunnon unia sen luettuani ottanut. Hyvä toisaalta, etten kotonani lukenut: olisin varmaan pelännyt liikaa edes katsoakseni ikkunaan.

Onneksi satuin olemaan viime vuonna kirjamessuilla ja näin, kuinka tämä kirja voitti Kuvastaja-palkinnon, koska muuten en varmaan olisi tajunnut rinkiin osallistua. Kiitos paljon, chirel, parhaasta lukukokemuksesta pitkään aikaan!

Sain kirjan kesäpäivillä. Olen kuullut kirjasta paljon hyvää, ja halusin siksi osallistua rinkiin. Aion lukea mahdollisimman pian!

Odotukseni kirjan suhteen olivat varsin korkealla kaiken kuulemani ja ylläolevien kehuvien arvostelujen takia. Siksipä kirjan alku olikin oikeastaan hiukan pettymys. Jostain syystä meni vähän aikaa, ennenkuin tempauduin kunnolla kirjaan mukaan, mutta sen jälkeen en olisi raaskinut laskea kirjaa käsistäni, oli se niin jännä. Meinasin jopa myöhästyä tänä aamuna töistä, kun piti ylimääräiseen viiteen minuuttiin mahduttaa lukutuokia, jota en sitten meinannut millään malttaa lopettaa.

Kirja ei tosiaan antanut vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta tämä ei jäänyt vaivaamaan, koska niitä vastauksia voi jollain lailla aavistaa ja arvailla kaiken sanotun perusteella. Tuli kyllä tunne, että pitäisi nyt lukea kirja uudelleen heti perään, huomaisi varmaan paljon asioita mihin ei alussa kiinnittänyt niin huomiota. Maltan kuitenkin mieleni ja lähetän kirjan mahdollisimman pian eteenpäin.

Kirja saapui eilen, kiitos!

Tämä kirja oli pitkästä aikaa sellainen, joka imaisi mukaansa heti ensi virkkeestä alkaen - huippua! - eikä kauhean pitkiä taukoja malttanut pitää. Ilmeisesti lukuvauhtia oli niin paljon, etten ehtinyt juonenkäänteitä liiemmin etukäteen pohdiskella, ja moni asia tuli yllätyksenä "puun takaa", mikä on vain hyvä juttu; pidän hauskoista yllätyksistä. Loppuhuipennus oli jännä sikäli, ettei ole kauaakaan kun luin Omituisesta murresta. Hyvä kun on tällaisia suomalaisia kirjoittajia!!!!

Suosittelin tätä myös tyttärelle (n. 13v), joka tarttui tällä kertaa syöttiin ja ahmaisi kirjan parissa päivässä!! Hän vertasi kirjaa Harry Pottereihin siinä mielessä, ettei malttanut kesken lopettaa, ja lopussa tapahtui enemmän kuin alussa :)

#38 release in Keep them moving challenge 2008

Edit: To be posted 30.6.2008

Kirja tuli tänään minulle. Kiitokset! Olen kuullut tästä niin paljon kehuja, että on varmaan pakko alkaa lukemaan heti, vaikka on toinenkin hyvä kirja kesken.

Kirja ei ollut ihan niin hyvä kuin odotin - olen kuullut tästä niin paljon kehuja ja hehkutusta että odotukseni olivat ehkä vähän turhan korkealla. Juoni sinänsä on kiinnostava ja mukaansatempaava, mutta minusta Jääskeläisen kirjoitustyyli ei ole kovin häävi. Lukiessa ei syntynyt sellaista nautinnollista "flow-tunnetta", kun tekstin rytmi välillä sekosi tai jotenkin sleebasi (tämän hienon termin kuulin joskus jonkun levy-yhtiöhenkilön haastattelussa). No, onneksi tarina oli sen verran hiukea ja mielikuvituksellinen, että sitä jaksoi lukea kielellisestä töksähtelystä huolimatta.

Tiesin jo ennen kirjan lukemista, että Jääskeläinen on asunut Korpilahdella, jossa minä olen käynyt yläasteen ja lukion. Niinpä minua huvitti suuresti tämä:

Jotkut oppivat inhoamaan kirjastoa lapsina. Jäniksenselkäläiset lapset joutuivat aamuisin ohittamaan kirjaston hikisinä ja puuskuttavina, koska pitkä ja jyrkkä koulunmäki kulki kirjaston ohi.

Olen eräänkin kerran kiivennyt sitä pitkää ja jyrkkää mäkeä kirjaston ohi kouluun. :) Tässä haastattelussa Jääskeläinen kertoo Korpilahden kirjaston olleen jonkinlainen esikuva Jäniksenselän kirjastolle.

Kirja tuli tänään postissa. Luen ensin toisen rinkikirjan loppuun.

No näin siinä käy, kun käy kesätöissä ja yrittää lukea rinkikirjaa. Meni vähän pitkään.
Tykkäsin kirjasta tosi paljon ja loppu veti maton täysin jalkojeni alta. Pitänee lukea joskus lisää Jääskeläistä. Jotkut asiat jäivät kirjassa auki, mutta mielestäni hyvä, että voi itse kuvitella ja miettiä. Kiitos ringin järjestäjälle!

Jee! Kirja oli saapunut tänään. Kiitos Louhi!

Aloitettuani kirjan lukemisen muu elämä vei mukanaan. Kirjan lukemiselle jäi harmittavan vähän aikaa, vaikka sieltä täältä aina vähän nipistinkin lukuhetkiä. Vähään aikaan mikään kirja ei ole tuntunut näin houkuttelevalta, että olisi ollut päästävä välttämättä lukemaan. Kun viimein oikein kunnolla sain aikaa matkata Jäniksenselälle, uppouduin niin kirjan juoneen, etten kiinnittänyt mitään huomiota tekstin muotoseikkoihin, lauserakenteisiin, yms.

Fantasiaa oli ujutettu reaalimaailmaan taitavasti ja juuri sopivasti. Pidin myös kirjailijan tavasta tuoda merkityksellisiä asioita esille hyvin vaivihkaa, kevyesti ohittaen ja myöhemmin yllättäenkin asioihin palaten. Nautin siitä, että lukijan omalle mielikuvitukselle oli jätetty tilaa. (Otuksela-kirjoja olisi silti ollut mukava päästä oikeasti lukemaan...)

Lopussa monet mysteerit saivat hyvin yllättäviä selityksiä. Vielä kirjan epilogissa odotteli ainakin tätä lukijaa ihan täydellinen yllätys! Vaikka kirjan loppu jäi osittain avoimeksi ja muutama asia jäi mietityttämään, sen enempää selityksiä tähän tarinaan en toisaalta haluaisikaan.

Luulen, että luen kirjan vielä joskus vähän rauhallisemmalla ajanjaksolla uudelleen. Lisäksi tulevaisuuden lukemistoon kiilaavat kyllä ehdottomasti Jääskeläisen novellit.

Kiitos chirel!

Edit: Sovimme Kempun kanssa, että vien kirjan miittiin 11.9.
Edit: Vein Kempulle kirjan vasta 23.9.

Kirja on nyt mulla. Alan lukea sitä hetimiten.

Olipa todella hieno, monitasoinen ja genrerajojen yli, ali ja ohi loikkiva kirja! Yhtään vähempää en kyllä Jääskeläiseltä odottanutkaan. Kirja lähti tosin minunkin mielestäni liikkeelle hieman hitaasti, mutta vei sitten pian kokonaan mennessään. Pidin siitä, ettei kirjassa voinut arvata mitään juonenkäännettä etukäteen, vaan vastaan tuli uusia yllätyksiä viimeiselle sivulle saakka. Kuten takakannessa ja kirjan sisälläkin todetaan, milloin tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Ei voi kuin ihailla kirjailijaa, joka onnistuu pitämään tällaisen kirjan juonen kaikki langat käsissään.
En pitänyt yhdestäkään kirjan keskeisestä henkilöstä, mutta se ei haitannut lukukokemusta. Sen sijaan minua huvitti suunnattomasti vain lyhyesti mainitut pienen sinnikkään eläimen ja vanhan proomun taktiikat. Lisäksi olen itsekin kavunnut kohti Korpilahden kirjastoa useamman kerran, sillä asuin Korpilahdella yhden vuoden aikanaan...

Annan kirjan kiksulle huomenna.

Näin tänään Kempun ja vaihdoimme rinkikirjoja. Kaikki ovat näköjään pitäneet kirjasta, toivottavasti minäkin :)

Kirja oli lievähkö pettymys, vaikka se olikin minusta tosi hyvä. Odotukset vain olivat niin kovin korkealla. Kyllä tmää siinä mielessä tempasi mukaansa, että halutti tietää mahdollisimman nopeasti mitä seuraa, mutta ei sentään niin etteikö olisi malttanut nukkua tai kädestään laskea. Kirjan loppuratkaisu selitti minusta hieman liikaakiin asioita. Joskushan jää kirjan jälkeen kuvittelemaan asioita ja miettimään miten ne asiat sitten menivätkään, niin tästä jäi vähän sellainen olo, että kirja piti lopettaa nätisti ja riittävän selvästi. Salaisuuksia olisi voinut jäädä mielestäni enemmänkin. Kannatti kuitenkin ehdottomasti lukea. Kiitos chirel ringistä!

Kirja on toimitettu chirelille ja sammaltassulle :)

Kirja on kulkeutunut hyllyyni jo aikapäiviä sitten, mutta jokin ihmeellinen voima on estänyt minua tekemästä merkintää ennen kuin Kipsu oikein kovasti sähköisesti potkaisi. Katse on vain lipunut kirjan ohi, vaikka kirja on nököttänyt hyllyssä edessäni. On kuin se olisi maastoutunut omiensa joukkoon ja estänyt minua näkemästä itseään. Katsotaan löytyykö sitä ollenkaan sitten kun Sammaltassu tahtoo sen lukea.

Vapautan kirjan tänään tamperelaisten miitissä.

Olipas mielenkiintoista lukea ihmisten kommentteja kirjasta 7 vuoden takaa. Ihan jo kämmenet rupesivat hikoilemaan.. Kai tämä nyt sitten kiilaa parin muun kirjan edelle. Hitsi..

Olen ennenkin pyöritellyt kirjaa käsissäni jossain miitissä, (joskaan en tätä kappaletta), mutta silloin jostain tuntemattomasta syystä jätin ottamatta sen. Nyt kun sain hyvää kommenttia Chireliltä ja lukutoukalta, ja taisin Annelikseltakin kuulla, niin nappasin kirjan mukaani. Katsotaan, kuinka huimaava lukukokemus tämä minulle on.

Voi harmi kun näin hyvä kirja aiheuttaa näin paljon ahdistusta. Mutta siitä en voi enkä saa syyttää muuta kuin itseäni. Ajattelen ihan liikaa.

Oli ihanaa lukea pitkästä aikaa suomalaista kirjallisuutta. Sitä luen liian harvoin. Ja tämän lukiessa tuntui, kuin olisi lukenut pari muutakin nerokasta suomalaista teosta, vaikkakin kaiken oli keksinyt vain yksi kirjailija.

Tarvitaan paljon ajatusta ja taitoa, jotta voidaan luoda kokonainen maailma, ihan todellisuuden pohjaltakin. Minä uskoin sivulta 7 sivulle 322, että Jäniksenselkä ja sen sekalainen kirjailijasakki ovat todellisia. Vasta epilogin lopetettuani, jonka lopetin muuten hymyillen, heräsin tajuamaan, ettei kirja ole totta. Se ei haittaa, kyllä keksitytkin jutut jäävät vaivaamaan päätä. Tai ehkä varsinkin keksityt.

Lumikkko olisi kyllä unelmaopettaja tällaiselle haaveilevalle tyttöpahaselle.


*Kirja matkaa seuraavaksi synttärilahjana (myöhäisenä sellaisena) eteenpäin.

Hyvää syntymäpäivää, Sannuli! :)

Oi kiitos!! :)

Toinen lukukerta sattui Lissaboniin elokuuhun 2017 kun sain flunssan juuri ennen matkaa ja kuumeissani makasin hostellin sängyssä, join teetä ja luin. Tykkäsin edelleenkin, nyt sain yksityiskohdista paremmin kiinni. Ingrid Kissala on edelleen paras hahmon nimi suomalaisessa kirjallisuudessa 😄

Jänniä lukuhetkiä!

Tätä niin kehuttiin, että nappasin matkaani.
Kiitos kirjasta, kiltit kierrättäjät!

Hiukan erilainen mysteeri tällä kertaa. Kirja jakaa mielipiteitäkin aika lailla. Eikös se ole hyvän kirjan merkki?

Ei ennättänyt possu jouluksi, mutta tuleehan se seuraavakin...

Kiitos possusta! Olen tämän lukenut aikaisemmin ja tykkäsin.