Partasuu leskimies Pete asuu yksinään korpimökissä jossain susirajan tuolla puolen ja piristää arkeaan iskemällä tarinaa. Erakon jutut ovat välillä levottomanpuoleisia, mutta väliäkö tuolla: tarinoiden yleisönä on ainoastaan Filip -niminen karhuntalja ja joukko seinällä roikkuvia hirvenpäitä.

Peten arkiset askareet kietoutuvat legendoihin Amerikan taatusti suurimmasta metsurista, vuoren korkuisesta Paul Bunyanista, joka ei olekaan ollenkaan niin tyytyväinen sankarin rooliinsa kuin voisi kuvitella. Isolle miehelle treffiseuran löytäminen on hankalaa, ja joskus legendaarisen metsurin tekisikin mieli jättää kaikki ja lampsia seitsemän peninkulman saappaillaan muille maille.

Yhdysvaltalaisen Lilli Carrén Korpi-Peten kootut oli taiteilijan kotimaassa Eisner-ehdokkaana vuonna 2007.

HuudaHuudan Bookcrossing-säteeksi lahjoittama kappale.

Taiteilijan haastattelu

---

1. Cazfi (Tre)
   
2. Myntti (Tre)
   

Metsämökissä asuu yrmeä partasuu Pete juttukumppaneinaan koinsyömä karhuntalja ja hirvenpäät. Peten elämä polkee tasaisia latuja; lakonisista toteamuksista paljastuu, miksi äijä on päättänyt eristäytyä yhteiskunnasta. Peten edesottamusten lomassa seikkailevat metsurijätti Paul Bunyan ja Babe-härkä. Vastaparina ykskantaiselle Petelle Paul on tässä muuttunut kirjallisesti sivistyneeksi korpimaiden ajattelijaksi.

Ytimekkäässä ja pelkistetyssä kuvassa pohjoisamerikkalaisuus ja vieraat kulttuuripiirteet korostuvat. Onneksi kirjan loppuun on lisätty selitystä oikeasta Paul Bunyanin legendasta. Siitä huolimatta kokonaisuus jää jotenkin vajaaksi: suomalainen metsäläisyys tuntuisi täällä paljon aidommalta. Eikä piirrosjälkikään poikkea nykytyylistä. Lilli Carrén (s. 1983) suosion ymmärtää silti: erakko-teema lienee uniikki ja kiinnostava Villin pohjolan kotimaassa Yhdysvalloissa.

Kyllä Toivo on enemmän poikaa.

***

[29/05/08] Myntille.

Sain sarjiksen CL:ltä Helmessä rokkalounaalla. Kiitos.

Eilen vihdoin tartuin tähän sarjakuvaan. Paul Bunyanista en tiennyt oikeastaan mitään muuta kuin nimen. Kuten CL tuossa ylempänä sanoo, jonkinlainen selitys tästä legendasta kirjan lopussa auttoi. Oikeastaan pidin juuri noista Paul Bunyan -osioista enemmän kuin itse Korpi-Peten jutuista. Koko sarjis oli minusta vähän tylsä. Sorry vaan, Lilli.

Tampereen miitistä otin mukaani. Asustan sarjakuvaihmisen kanssa ja häntä vähän ajattelin, tietysti itseäni myös kiinnostaa :)

Hmm, ei tämä nyt ihan onnistunut minun suosikikseni nousemaan... Eniten pidin kuitenkin siitä suolakukkula-jutusta, jota kertoi itse Korpi-Pete ja jossa seikkaili myös Paul Bunuyan.

Palauttelen Korpi-Peten cazfille, kunhan pääsen osallistumaan johonkin miittiin.

Tämähän on palannut kotihyllyyn jo kauan kauan sitten. Anteeksi että olen unohtanut asian ylös merkitä. Kiitos Myntille kuriroinnista.