Löysin tämän tänään Turun kirjakahvilan kierrätyskorista. Ajattelin rekisteröidä heti ja luettuani antaa "räbäkkinä" jollekulle suomalaisbookcrossaajalle.

Kirja kertoo toukokuun 10. päivän vuonna 1996 tragediasta, jossa menehtyi kahdeksan vuorikiipeilijää Mount Everestillä. Kirja on kuvaus katastrofin vaiheista ja siitä, kuinka luonnonvoimat saavat yliotteen ihmisestä.

Mieheni kehui, että tämä on tosi jännä ja mukaansatempaava (oli lainannut joskus kirjastosta) siksi olisi sääli jättää se pitkäksi ajaksi hyllyyn, kun joku muu on antanut hyvän kiertää. Siispä luenkin tämän lähiaikoina ja palautan nopeasti kiertoon.

Lähtee Ruzenalle räbäkkinä heti kun saan luettua!

Aloitettu on. Huh, onpa kirja! Kertoo todella koruttomasti ihmisen raadollisuudesta ja ylimielisyydestä luontoa ja toinen toistaan kohtaan. Itseäni olisi hirvittänyt lähteä maailman katolle jenkki-idioottikonservatiivien kanssa, jotka eivät osaa edes poliittisia näkemyksiään sanoa sivistyneesti ja toista kunnioittaen. Laskisitko henkesi sellaisten tyhjäpäitten varaan??

Mietin tässä lukiessani, että kyllä me ihmiset tosiaan ollaan ylpeitä ja itsevarmoja. Luonto kuitenkin sanoo aina viimeisen sanan, jopa Itämeren kaltaisessa lätäkössä, kuten Estoniasta muistamme. Kuinka sitten ei ääriolosuhteissa Himalajalla. Silti siellä täytyy käyttäytyä niin kuin koko maapallon omistaja...

Olipa erilainen lukukokemus. Eipä ole paljonkaan lisättävää aiempiin kommentteihini, sillä en halua tehdä liiaksi juonipaljastuksia. Erityisesti minua miellytti se, että kirjassa ei osoitella kärsimystä eikä kauhistella, vaan kerrotaan koruttomasti. Lukija voi mielessään muodostaa näkemyksensä ja hänelle annetaan tilaa kokea omia tunteita. Erittäin harvinaista silloin, kun kirjoitetaan murhenäytelmästä.

Into Thin Air 1997. Suom. Liisa Paakkanen, WSOY (1998), Loistopokkari 2001, 331 s.

Huu! Vaikuttaa koukuttavalta :) Yritän valloittaa vuoren mahd. pian jatkaakseni hyvän kierrätystä edelleen. Kiitos, Savotar!

Vaarallinen juhannus! Olen viettänyt sen Himalajalla pakkasessa ja myrskytuulessa joiden yhteisvaikutuksesta lämpötila on ollut ajoittain 75 pakkasastetta. Olen yhtenään tarkkaillut valjaiden ja köysien kiinnityksiä ja vahdannut jokaista jalansijaani vuorenseinämissä ja jäätikköpinnoilla, ja toivonut että kaverit samassa köydessä tekevät samoin.

Mikä saa ihmiset maksamaan jopa 65 000 dollaria osallistumisesta ja sen päälle omat varusteet sekä matkat sinne ja toivottavasti vielä takaisinkin? Tässä tapauksessa kiipeäjät sentään käyttivät lisähappea (sikäli kuin sitä riitti), mutta kirjassa mainitaan niitä erityisen glorifioituja kiipeäjiä jotka ovat menneet tuonnekin 8848 metriin ilman lisähappea. Siis kun happea ilmasta juurikin puuttuu ja kun elimistö juurikin tarvitsee lihastyöhön ja lämmöntuotantoon palamista, siis happea, puhumattakaan että hapenpuutteessa aivotoiminta on titityy...

Journalistina Krakauer kirjoittaa perusteellisesti; nimirimpsuja ja historiaa oli paikoin enemmän kuin omiin tarpeisiini, ja hyppelin niitä vähän ylikin. Varsinaiseen kertomukseen osalliset henkilöt on kuvattu melko syventämättä, mikä elävistä ja kuolleista puhuttaessa on tietysti oikein, mutta voi vain kuvitella miten koskettavina nämä kohtalot olisivat lähemmäs tuotuina piirtyneet.

Järkevää ihmistä lohduttaa, että kiipeilijät itse ottavat nimenomaisen ja tietoisen riskin. Kriittistä ihmistä huolettaa, että esimerkiksi tämän onnettomuusketjun osasyynä saattoi olla kahden palveluntuottajan kilpailu asiakkaista ja maineesta. Hommaa kuvaa hyvin, että eräskään retkue ei voinut keskeyttää nousuaan vaikka tässä naapurileirissä laskettiin ruumiita, koska noilla eräillä oli pelissä 5,5 miljoonan dollarin elokuvabudjetti.

Muistin tämän kirjan, kun näin aikakauslehdessä auvoisia kuvia aurinkoisilla Himalajan rinteillä kipuavista suomalaisista. Kiitos Savottaren, olen tutustunut maailmaan josta ennen en tiennyt mitään, ja josta tämä varmasti riitti. Kirja ja kuvatkin voivat jatkaa matkaa.

-ruzena

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Hep-RABCK Pinnille. Vilvoitusta helteeseen, tai kylmää hikeä...

Kiitos kirjasta! Anteeksi, että journalointi viivästyi, uudessa kodissa ei netti vielä toiminutkaan. Toivottavasti kohta toimii. :)

Kirja vaikuttaa kiinnostavalle, se olikin ensimmäinen kirja, joka pääsi uuteen kirjahyllyyn. Luen, kun kerkeän. Kiitos vielä kirjasta!

Hui, olihan kirja. Kun olin alkuun päässyt, niin en voinut lopettaa kirjan lukemista kesken. Sen verran mukaansatempaava se oli. Kauhistuttava ja ihastuttava.

En ole kiipeilystä tiennyt juuri mitään, ennenkuin ryhdyin tätä kirjaa lukemaan. Aluksi jotkut sanat tuottivatkin päänvaivaa, kunnes ne avautuivat vähän pidemmälle luettuani. Kiipeilysanaston lisäksi päänvaivaa aluksi tuotti myös henkilöiden nimet ja nimitykset. Kunnes nekin sitten aika alussa selitettiin lukijalle.

Kirja sai minut tajuamaan kunnolla, kuinka äärimmäisissä olosuhteissa vuorella eletään. Se ei olekaan niin, että viime hetkillä on vähän vaikeaa, muuten vuoren valloittajat saavat nauttia huikeista maisemista ja auringosta. Sellaien kuvan helposti saa, kun kuulee onnistuneita tarinoita kiipeämisestä Everestille.

Kirjassa minua aluksi askarrutti se, että kuolleet ihmiset jätettiin niille sijoilleen ja monen vuoden päästä ohi kiipeävät näkivät nämä ruumiit. Sitten tajusin, ettei ruumiiden kuljetus välttämättä ole mitenkään mahdollista alas. Saati sitten kuinka tarkoituksenmukaista.

Kirja oli kyllä erittäin hyvä. Suosittelen sitä kaikille, ketä tämä aihepiiri yhtään kiinnostaa. Kirja on hyvä kuvaus siitä, miten vuorikiipeily on kovista kovin laji ja miten vaikeaa se on. Kuinka kaikki voi mennä pieleen ja ihmiset ovat välittämättä toisistaan ja luonnosta. Kuitenkin se on myös hyvä kuvaus ystävyydestä ja siitä, kuinka toiset tekevät kaikkensa, että edes jotkut pelastuvat.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja jatkaa matkaansa hep!-kirjana. Hyviä lukuhetkiä kirjan parissa!

Kiitos Pinni hep-kirjasta. Kirja tulee lukuvuoroon parin kirjan päästä.

Kirja muutti täysin käsitykseni vuorikiipeilystä. Jotenkin olin pöhkösti ajatellut, että järjestetyt vuorikiipeilyretket ovat suht turvallisia, ja näin ei siis ilmeisestikään ole. Kirja on mielestäni hyvä kuvaus ihmisen pienuudesta ja suuruudesta.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja lähtee huomenna postitse Tammikuun kirja-arvonnan voittajalle. Onnea ja lukuiloa :)

Kiitos kirjasta, minavain! Olen lukenut kirjan jo tässä jokunen vuosi sitten.
Silloin kirjoittelin journal entryyn näin:

En ollut tätä ennen lukenut kiipeilystä oikeastaan juuri mitään. Tämä kirja ainakin paljasti sen, minkälaisissa olosuhteissa maailman korkeimmalle huipulle kiivetään. Eri asia sitten on se, keiden kaikkien sinne pitäisi yleensä yrittää kiivetä...
Kirjan alussa on luettelo, josta selviää, ketkä olivat Everestillä keväällä 1996. Väkimäärä yllätti. Jotenkin olen kuvitellut, että vuorella liikkuu paljon vähemmän ihmisiä.

Kirjasta käy hyvin ilmi se, miten pienetkin erehdykset voivat kasaantuessaan olla osasyynä tragediaan. Kokeneenkin kiipeilijän toiminta- ja käsityskyky voi pettää vaikeissa olosuhteissa. Ja kuten kirjassakin sanotaan, on taatusti vaikea kertoa 65 000 dollaria osallistumisestaan maksaneelle asiakkaalle, että hänen on käännyttävä takaisin alas hyvin lähellä huippua. Huipulle haluavat eivät todellakaan luovuta vähällä. Kyseessä täytyy olla jonkinlainen "vuoristohulluus" ja vimma, joka saa ihmisen yrittämään tuonkaltaista saavutusta. Luultavasti sitä ei ymmärrä kuin toinen saman vimman (tai oikeastaan pakkomielteen) saanut.

Tämä oli mielenkiintoinen kertomus, joka luultavasti saa minut etsimään käsiini vielä muitakin Everestin valloituksesta kertovia kirjoja.

***
Sittemmin luin myös G. Weston DeWaltin & Anatoli Bukreevin kirjan The Climb: Tragic Ambitions on Everest, jossa kerrottiin samasta tapahtumasta. Minun onkin pitänyt ottaa selvää, että onko tästä muitakin kirjoja vielä, mutta en ole muistanut. Jäätäviin korkeuksiin olisi ihan kiinnostava lukea uudestaan jossain vaiheessa, mutta taidan nyt kuitenkin vapauttaa tämän, koska TBR-pinossa tosiaan riittää muutenkin luettavaa. ;-) Kirja päätyy todennäköisesti Pikku Peikon BC-hyllyyn. Olenkin tässä harmitellut, kun en ole ehtinyt lukea mitään vapautettavaa viime aikoina. Tämä tuli nyt sopivasti siihen tarkoitukseen.

WILD RELEASE NOTES:

Jätin kirjan Peikon BC-hyllyyn joskus tuossa kahden maissa. Tänään sitä ei sieltä kannata enää lähteä metsästämään, jollei aivan keskustassa asu. Kahvila kun menee näin lauantaisin kiinni puoli kolmelta.

Bongasin jo muutama päivä sitten Myntin vapautusilmoituksen, mutta en silloin lähtenyt ihan asiakseni kirjaa metsästämään. Olin kuitenkin onnellinen, kun löysin kirjan tänään Pikku Peikon hyllystä BC-tapaamisen yhteydessä. Uskoisin, että kiinnostaa paitsi itseäni, myös perheen miespuolista väkeä.

Olipas aikamoinen lukukokemus! Krakauer kirjoittaa Mount Everestin valloittamisesta ja vuorikiipeilysta todella yksityiskohtaisesti ja tarkasti niin, että asiasta aiemmin tietämätönkin lukija saa siitä jonkinlaisen käsityksen. Aika hurjan käsityksen saakin - se päällimmäisin tunne tämän kirjan jälkeen olikin hämmennys, miksi ihmeessä joku haluaa uhmata luontoa ja vaarantaa henkensä kiipeämisen vuoksi? Itse olen niin perusturvallisuushakuinen ihminen, että mysteeri jää edelleen mysteeriksi.
Ruzenan kanssa olen samaa mieltä nimirimpsujen määrästä, hypin niitä sumeilematta yli samoin kuin erinäisten kiipeilijöiden kiipeilysuorituksia ja niiden ajankohtia.
Kokonaisuutena lukemisen arvoinen juttu.

#30 for Reduce Mount TBR 2011 Challenge by Dove-i-Libri


EDIT 200311
Kirja jatkaa seuraavaksi matkaansa Vinyalle.

Tämä kirja on lähtenyt liikkeelle Turusta ja näköjään sinne haluaa palautuakin... ainakin toistaiseksi :)
Matkaa Vinyalle, joka nappasi Hep!-ketjusta. Aurinkoista kevättä!

Kiitos paljon kirjasta, lukutuoli! Reissun vuoksi jounal entry viipyi, anteeksi siitä.

Kirja menee ystävälle lainaan.

Ensimmäinen bookcrossing-kirjani, saatu Vinyalta.

Vaikka tositarinoiden ystävä olenkin, niin tämä tuli luettua tapojeni vastaisesti melkeinpä yhdeltä istumalta. Mukaansatempaava ja sujuvasti etenevä kertomus, jossa ei liikaa keskitytä kiipeämiseen ja siihen liittyviin yksityiskohtiin, vaan enemmänkin ihmisiin ja ihmismielen toimintaan ääriolosuhteissa.

Kirja palautuu takaisin Vinyalle.

Kirja takaisin minulla. Kiitos. :)

Siis mitä?! Vitsi, mikä kirja! Ihan tosi jännittävä ja traaginen, ja loppua kohden ei meinannut voida laskea käsistään. Mieletön kuvaus Everestille nousemisesta, sen vaikeudesta ja ihmiskehon/-mielen heikkouksista.

Henkilöt tulivat jotenkin läheisiksi, koska sitten tiettyjen tyyppien menehtymistä suri. Kuinka rohkeita ja periksiantamattomia ihmiset olivat, ja toisaalta kuinka julmia ja piittaamattomia! Tosiaan, huikea lukukokemus.

Kirja on muhinut hyllyssäni aivan liian pitkään, ja nyt onneksi Säynävän suosituksesta ja TBR-haasteen vuoksi tämä tuli viimein luettua. Ihan hävettää, että näin hyvää kirjaa olen hillonnut hyllyssäni näin pitkään! Onneksi se pääsee jatkamaan matkaansa, kunhan korona hellittää. Kävi kirja sentään kahdella ystävälläni tässä välissä. Kirja on muhinut pääasiassa sen pienen fontin vuoksi. Toinen syy oli, että joskus aiemmin kun aloitin kirjaa, niin se ei vielä alkusivuilta tempaissut mukaansa, koska siinä oli selostusta, kuinka toimittaja Krakauer sai toimeksiannon Everestille, ja ehkä sekin, etten itse ollut kovin virittäytynyt juuri tämänaiheisen kirjan lukemiseen: kiipeily ei kiinnostanu juuri lainkaan.

Tekisi mieli jättää omaan hyllyyn, koska kirjaa on varmaan vähän vaikea saada enää käsiinsä, mutten usko, että ihan heti olisin lukemassa tätä uudestaan. Ja haluaisin tarjota tämän lukuelämyksen myös muille.

Osallistun kirjalla vuoden 2020 TBR-haasteeseen ja Suomi mainittu -haasteeseen.

Suomi mainittu -haasteen sepustus:
Veikka Gustafsson oli myös Everestillä tapahtumien aikaan (mitä en tiennyt ennen kirjan lukemista), ja Krakauer mainitseekin Veikan sekä osallistujaluettelossa sivulla 15 Kansainvälisen kaupallisen retkikunnan jäsenistössä sekä kirjan sivuilla pariinkin otteeseen. Etsin nämä sivut lähipäivien aikana ja tulen lisäämään ne tänne.

Edit. 9.4.2020:

No, nyt löytyi. Sivulla 118: "Vielä myöhemmin kohtasin Mal Duffin kaupallisen retkikunnan erään jäsenen, 28-vuotiaan suomalaisen nimeltä Veikka Gustafsson, jonka aiemmat saavutukset Himalajalla sisälsivät Everestin, Dhaulagirin, Makalun ja Lhotsen."
Ja sivulla 300: "-- Kolmosleirissä heitä auttoivat Breashears, Jim Williams, Veikka Gustafsson ja Araceli Segarra; nuo kahdeksan kunnossa olevaa kiipeilijää itse asiassa toivat vakavasti vammautuneen 'x:n' alas Lhotse-seinää huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin missä ryhmätoverini ja minä olimme onnistuneet laskeutumaan aiemmin saman päivän aamulla."

Kirja vapautuu Kuopion BC-tapaamisessa kahvila Ramissa noin klo 14.

Kiitos kirjasta! Sen verran silmäilin journaleita, että kommentteja kirjasta on PALJON!!! Kiitos kaikille kirjoittajille, odotan innolla että lukemisen jälkeen pääsen lukemaan teidän ajatuksianne :)
*
Edit 9.8.2020
Helteisen viikonlopun viilentävää lukemista, huh huh ;) Enpä minäkään vuorikiipeilystä ole tiennyt juurikaan mitään, enkä voinut mitenkään kuvitella että seikkailunnälkäisiä (vai ennemminkin kunniaa ja mainetta hakevia) "taviksia" olisi noissa merkeissä noinkin paljon heittäytymässä sattuman armoille. Uskomatonta ja surullista :( Taviksilla tarkoitan tässä siis muita kuin varsinaisia vuorikiipeilyn ammattilaisia. No, ihmetyttää sekin, että ne ammattilaiset jotka tietävät riskit ehkä paremmin, jatkavat kiipeilyä oloissa, joissa sattuman osuus on niin suuri.

Kiitos suosituksista Vinya ja kiitos myös kirjasta aiemmin journalointeja tehneille :)

Osallistun kirjalla Alejandan "Suomi mainittu" -haasteeseen. Vinya listasi jo tuossa aiemmin kohtia, missä on mainittu Veikka Gustafsson, lisäksi alun osallistujaluettelossa on mainittu toinen suomalainen, Jaakko Kurvinen.

Hippakirjana Saka74:lle. Hyytävän jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos toivekirjasta! On aina ilo saada käsiinsä näin monella ja näin monta vuotta kiertänyt kirja.

Kuuntelin hiljattain äänikirjana Jeffrey Archerin kirjan Matka maailman katolle, joka kertoi George Malloryn unelmasta valloittaa Mount Everest. Kirja oli hyvin mielenkiintoinen ja koukuttava, joten tartuin suurin odotuksin tähän saman aihepiirin kirjaan. En joutunut pettymään. Tämäkin kirja oli todella kiinnostava ja loppua kohden jännitin, kuka selviää vuorelle, kuka selviää sieltä alas ja millä tavalla.

Minua hämmästytti, miten valtavasti ihmisiä Mount Everestille pyrkii. Oletin myös, että tuollaisissa ääriolosuhteissa jopa moukkamaisimmat ihmiset osoittaisivat empatiaa, kykyä yhteistyöhön ja halua auttaa pulassa olevaa. Olinpa pahasti väärässä. Onneksi kirjassa kerrottiin myös monista hyvistä ihmisistä, jotka olivat valmiita auttamaan kaveria joka tilanteessa. Tämä kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Delennan maahaasteessa sijoitan tämän Antarktikselle. Useammassa kohdassa kerrotaan sinne sijoittuvista tapahtumista. Antarktis olisi mielenkiintoinen paikka, mutta tyydyn ihailemaan maisemia valokuvissa ja tv-ohjelmissa.

Hyviä lukuhetkiä toukokuun kirja-arvonnan voittajalle!

Kiitos kirjasta, vaikuttaa mielenkiintoiselta.