Satuhyrrä

Registered by Tarna of Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on 1/13/2008
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
This book is in the wild! This Book is Currently in the Wild!
13 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by Tarna from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Sunday, January 13, 2008
Kuvittanut Helga Sjöstedt. Seitsemäs painos. Valistus, Helsinki 1962. Sidottu, 156 sivua.

Tekijöiden Sananen Opettajalle on päivätty Hyvinkäällä, joulukuussa 1953, joten kirja lienee ilmestynyt ensimmäisen kerran v. 1953 tai -54.

Takakannesta:
Noin 6—9-vuotiaille soveltuva satulukemisto, joka varsinaisesti on kirjoitettu ympäristöoppiin rinnastuvaksi kansakoulun alaluokkien oheislukukirjaksi, mutta on samalla herttainen ja lapsenläheinen satukirja aivan tavalliseen kotikäyttöönkin. Sen aihepiiri on pienille lukijoille samalla kertaa sekä tuttu ja kotoinen että vaihtelevan monipuolinen. Aivan tavalliset, jokapäiväiset asiatkin ovat näissä saaneet mielikuvista liikkeelle panevan ja viehättävän asun, joten se opetuksellinen aines, joka niihin on koulukäyttöä ajatellen sisällytetty, tarjotaan lapsille hyvin miellyttävässä muodossa. Teoksen soveltumisesta tarkoitukseensa puhuvat selvästi ne 7 painosta ja yli 30.000 kpl, jotka muutamassa vuodessa ovat levinneet pääasiassa kouluihin.
»Kertomusten sisältö on joko opettava tai tietoa antava, mutta hauska, sadunomainen muoto tekee ne sangen viehättäviksi.» (Kirjastolehti.) — »Korkeat kirjaimet ja väljä ladelma sekä Helga Sjöstedtin täysipainoinen kuvitus tekevät kirjan miellyttäväksi käyttää.» (Uusi Suomi.)

***
Satuhyrrä on ns. Ä-kirja ja eittämättä lukutuolin aakkoshaasterinkiin tarjoaman Ö-kirjan Me luemme jo lähisukulainen, niin samankaltainen se on. Eroja tosin löytyy sen verran, että olisi mielenkiintoista tietää, miten kirjojen ensipainokset suhtautuvat toisiinsa ajallisesti.
Jo Satuhyrrän toinen ja neljäs juttu, Aapiskukon opetus ja Oravakoulussa, tarjoavat aimo järkytyksen: lasten ruumiillinen kuritus on paitsi sallittua myös suositeltavaa, harrastavathan sitä sekä Aapiskukko että opettaja. Kauaksi ei Aleksis Kiven lukkarinkoulusta ole vielä edetty. — Eläinten piiskaaminen ei ole yhtä hyväksyttävää mutta puolusteltavissa hyödyllisyytensä takia. Sisu nousee kotieläimelläkin, jos sille on annettu toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Katajainen kansa taipuu vaan ei taitu...
Uskonnollinen ulottuvuus Satuhyrrästä puuttuu, sen sijaan kirja keskittyy ympäristö- ja yhteiskuntaoppiin ja jälkimmäisen kautta aika yllättäen jopa päivänpolitiikkaan. Paasikiven linjan mukaista ulkopoliittista realismia opetetaan mm. rajaloukkauksesta johtuvan noottiaikeen (jota ei sittenkään rohjettu toteuttaa, hmm...) avulla. Mutta eivät historian poliittiset opit siihen jää: Kamikazemainen sodankäynti — pieni isoa vastassa taistelemassa olemassaolonsa oikeutuksesta — voi johtaa nopeaan häviöön, mutta kosto elää (talvi- ja jatkosota, mitäpä muuta), ja sodassa kärsivät myös viattomat siviilit. Pienen onkin siksi paras pysytellä hissuksiin kieli keskellä suuta ja olla törmäilemättä rajoilla, ettei vihollinen pääse yllättämään. (Miten ollakaan, pahin uhka on punalakkinen ja oikea jätti...) Jälleenrakennusaika, sotakorvaukset ja sotavankien työleirit ovat tietenkin mukana kuvassa. Eipä unohdeta sotien jälkeistä sisäpolitiikkaakaan: esiin nousevat niin työsopimusneuvottelut, lakko-oikeudet kuin sosiaalisen nousun tavoittelukin. Vaatteiden vapautuminen lian vallasta ja vaahdon diktatuuripyrkimykset toimivat puolestaan valtiollisen itsenäisyyden oivallisina metaforina. Esittääköhän Satuhyrrä jopa yhteiskuntakritiikkiä; herra Kukkuluuruun ponteva puhe muistuttaa kummasti poliitikkojen tyhjänpäiväistä jargonia... :)
Eihän Satuhyrrä pelkkään historianopetukseen tyydy. Osansa saavat niin korkeakulttuuri kuin roolimallitkin (pojat esim. urheilevat ja tytöt siivoavat). Naisen rooli onkin jatkuvaa työtä aina pikkutytöstä alkaen. Ängeslevät tuntuvat opettavan arjen realiteetteja enemmän työn kautta kuin Öljymäki Me luemme jo -kirjassaan. Satuhyrrän tarjoamia moraliteetteja ovat mm. ylpeys käy lankeemuksen edellä ja omakehu haisee; juoruilu on haitallista, arvon naiset; suvunjatkaminen on tärkeintä ja työ jokaisen kansalaisen elämäntehtävä; säästäväisyys on hyve mutta saituus pahe; nuorten tulee kunnioittaa vanhoja ja lasten totella vanhempiaan sekä tietenkin joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Arvojen muuttumisesta kertovat koulutuksen ja erityisesti lääketieteen ylistys sekä hienoinen (mahdollisesti tahaton?) vihjaus aristokraattisen eliitin degeneroitumiseen (koi syö emäntä Takki Villaisen, mutta itsetietoinen aatelisneiti Pusero Silkkinen ei vielä tajua, että silkki syö itse itseään). Elämä on raadollista, sen saavat tuta niin eläin-, kasvi- kuin kivikuntakin. — Kaikki tämä tarjoillaan lapsille puhuvien eläinten, kasvien, esineiden ja (luonnon)ilmiöiden avulla.
Nykysilmin luettuna Satuhyrrä on julma kirja eikä edes mikään grimminsatukarmea vaan ihan ankeaa arkea pullollaan. Luonnon kiertokulustahan siinä on kyse, mutta en silti voinut olla säälimättä mm. syytöntä Takki Villaista, viattomia halkoparkoja ja alastomuudessaan palelevaa koivuressukkaa. Kohderyhmään kuuluneena olisin saanut kirjasta painajaisia, jos olisin lukenut sen aikanaan. Oli siinä ehkä syynsäkin, ettei meillä luetettu sitä koulussa. Eikä kotona. Onneksi.
Katsauksessani Me luemme jo -kirjaan puhuin POPSista eli koulujen piilo-opetussuunnitelmasta. Satuhyrrä toteuttaa sitä täysin palkein. Samalla se todistaa, etteivät oppikirjat pelkästään heijastele olemassa olevaa yhteiskuntaa ja sen arvomaailmaa vaan pyrkivät säilyttämään ne sopeuttamalla lapset ja nuoret niihin. Harvemmin ne yrittävät muuttaa yhteiskuntaa ja siten ennakoida tulevaisuutta, ellei kyse sitten satu olemaan jostain Pirkkalan monisteesta. ;)

Sanoiko joku, että lapsuus on helppoa?

Journal Entry 2 by Tarna from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Monday, January 14, 2008
Tarjosin kirjaa foorumilla ringiksi. Tällä kerralla en ainakaan toistaiseksi tee mitään tiukkoja sääntöjä, mutta ei tämän kirjan kanssa kovin monta viikkoa pitäisi kenenkään tahista.

Mukaan mahtuu vielä. Heitä PM:llä, jos haluat tietää, miksi suuret ikäluokat ja 50-luvulla syntyneet ovat sellaisia kuin ovat; meitä valmennettiin Satuhyrrä-maailmaan... Tai jos muuten vain kaipaat Ä-kirjaa.


Hyrrää pyörittävät:

• lukutuoli, Tampere
• CatharinaL, Tampere
• myntti, Tampere
• Bookgeo, Tampere
• dotdot, Helsinki
• lottuli, Helsinki
• Annelis, Kerava
• Jaakko196, Helsinki
• hippolein, Helsinki
• Mergylien, Kokkola
• Liinuskainen, Lehmo
• Piiku, Parainen
• pyöräytys takaisin Tarnalle Tampereelle *** 23.7.08: Hyrrä pyörii taas täällä. KIITOS KAIKILLE PYÖRITTÄJILLE! ***

Rinkijärjestys saattaa vielä muuttua, tarkailkaa siis listaa täällä.

Satuhyrrä pyörähtää huomisessa tamperelaismiitissä lukutuolin hellään huomaan.

Journal Entry 3 by winglukutuoliwing from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, January 15, 2008
Palasin juuri illan rentouttavasta BC-miitistä, josta tämä kirja siirtyi minun kassiini. Mielenkiinnolla odotan lukukokemusta nyt, kun olen vanhojen lukemistojen vauhtiin päässyt! Ja jos kirjassa ei mitään muuta hyvää ole, niin ainakin tuo painovuosi (Raittiuskansan Kirjapainossa!)1962 on rautaa ;) Onkohan tuo kirjapainon nimikin jo valistusta sinänsä ?!
Alustavasti kuulosti BC-tapaamisessa sille, että muitakin tamperelaisia on liittymässä rinkiin - seuraan Tarnan journal entrystä rinkijärjestystä.

Journal Entry 4 by winglukutuoliwing from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, January 17, 2008
Tämä oli kyllä pöyristyttävän julma ja järkyttävä kirja!! Erityisesti alkuosassa oleva, Tarnan jo mainitsema, Aapiskukon opetus, oli minusta sellaista tekstiä, että meinasin jättää lukemisen kesken!
Luin tätä kirjaa lähinnä silmälläpitäen tarinoiden suhdetta työhön. Lähes jokaisessa jutussa, varsinkin kirjan alussa, korostettiin jatkuvan ahertamisen ja raatamisen tärkeyttä. Eipä siis tarvitse kaukaa hakea selitystä sille valtaisalle syyllisyydelle, jota moni masennukselle altis suomalainen potee, jos lepää tai rentoutuu. Tai jos jää joulun alla kaapit siivoamatta. Tai jos ostaa valmiita eineksiä.
Loppuosa ei ollut niin karvoja pystyyn nostattavaa tekstiä kuin kirjan alku, mutta tyyliltään minua ärsyttävää - jostain syystä. Tai sitten en päässyt alkuärtymyksestäni eroon kirjan edetessäkään.

Luulen, että ymmärrän astetta paremmin tämän aapisen jälkeen niitä reilusti keski-ikäisiä naisia, jotka kaiken aikaa ahertavat: pyykkäävät, siivoavat, leipovat, hilloavat ja survovat! Siihen heitä ainakin Ängeslevät ovat aikanansa koulineet. Hui! Eläköön laiskottelu!!!

Seuraavaksi CL:lle, kunhan nähdään.

Journal Entry 5 by CatharinaL from Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, February 01, 2008
Hyrrä oli minua odottamassa, kun saavuin miittiin eilen.

Journal Entry 6 by CatharinaL from Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, February 01, 2008
Historiallisena dokumenttina Hyrrä on paljastava. Se on muistuma ajan hengestä, joka 60-luvulle tultaessa kokisi perinpohjaisen murroksen. Täysin palkein kotia-uskontoa-isänmaata, hierarkkista kuuliaisuutta, nöyryyttä, "luonnonjärjestystä", meidän tehtäväämme yhteiskunnassa, luterilaista työmoraalia, tasapainoa ja kultaista keskitietä!

Jokaiseen tarinaan kätkeytyy helppotajuinen ideologinen opetus. Tarinat korostavat työteliäisyyttä ja työssä tyytyväisyyttä, yksittäisen ihmisen tai elollisen/elottoman olennon tehtävää maailmassa ja suhteissa muihin. Vastakohdat ja kaksoisvalotus kuuluvat kirjan perusmetodeihin. Näkemys on ehdottoman dualistinen ja utilitaristinen. Naiivissa tasapainoajattelussa kaikella on tarkoitus, joka riippuu vastakohtaparista: näin esim. sota ja viholliset, ihmiset ja tuhoeläimet. Lepo nähdään vain työn vastapainona: Levähtäkää tekin, että jaksatte tehdä työtä! Kaiken olevan siisti järjestys on kirjan syvällinen teema. Aikalaisarvosteluissa mainittu "herttaisuus" tarkoittanee veikistelevää satukieltä, jonka on ajateltu kauniisti kitkevän nuorten mielten kasvimaata...

Järjestyksenpitoon kuuluu kaiken lokeroiminen - tietysti myös stereotyyppinen, sukupuolittava lokeroiminen. Roolimallirajanvedon kulta-aikaan sijoittuvan Satuhyrrän kappaleista kovin harva on ns. "poikien tarina". Tarinoiden aihepiirit ovat koti- ja naiskeskeisiä: äiti kehrää lankaa, tytöt lukevat kotona läksyjä, hernetytöistä tulee herneäitejä, ruokailuvälineet seikkailevat öisessä keittiössä, neiti Miettinen keittää kahvia, äiti pesee pyykkiä ja ompelee paidannapin, Rouva Leninki ja Pusero Silkkinen keskustelevat vaatekaapissa, hiiriemo opettaa poikasiaan. Ei ihme, että kouluikäisiä poikia ei perinteisesti lukeminen kiinnosta: sehän näyttäytyy jo aiheiltaan tyttöjen työnä!

Dualismi näkyy räikeimmin kirjan sukupuoliroolimalleissa. Pojat ovat aktiivisia, tytöt passiivisia. Pojat leikkivät ulkona, tytöt auttavat äitiä sisällä. Tyttöjen arki on pysähtynyttä, pojat juoksevat tapahtumasta toiseen. Eino on isän kanssa autoajelulla, Pekka repii paitansa intiaanileikissä, Jukka laskee suksilla hurjasta mäestä, Mikko ja Matti vihtoa läiskyttävät saunassa. Toisaalla Leena kävelee sumutunnelmassa kouluun, Aili leipoo, Liisa itkee kipeätä varvastaan. Vain kahdessa tarinassa pojat ja tytöt leikkivät yhdessä: ensimmäisessä tytöt keinuvat siivosti ja laulavat paimenlaulua, pojat taas kisaavat pituushyppypaikalla. Toisessa tarinassa pojat polskuttelevat vettä toistensa päälle. Me tytöt olemme toisella puolella. Myöhemmin samassa tarinassa pikku Maija alkaa itkeä, sillä hän pelkää poikien antamia kovia vauhteja karusellissa.

Kaksoisvalotuksen kautta kirja ironisoi jopa koulua, opettajien statusta ja toimintaa. Opettajakin on vain ihminen, hänellä on oma paikkansa rehtorille ja koulun kellolle alisteisena: Opettajat luulevat, että oppilaat tottelevat heitä, mutta se on suuri erehdys. Minua [koulun kello] he tottelevat. Opettajatkin menevät minun käskystäni tunneille. Ammattiroolin takaa opettajasta paljastuu myös inhimillisiä heikkouksia: - Oikein! Sillä tavalla! Se poika se osaa laskea. Sinusta voi tulla kauppias. Muista sitten, että minä olen opettanut sinut niin hyväksi laskijaksi.

Opettaja on kuitenkin kirjan ainoa aikuinen, jonka toimintaa kaksoisvalotetaan. Sosiaalinen hierarkia otetaan kovin usein annettuna. Rivien välistä voi näin tehdä kiinnostavia havaintoja yhteiskunnasta: se mitä ei ole selitetty, ei selitystä kaipaa? Esimerkiksi vammaisuuteen tai yleensä erilaisuuteen kirjassa viitataan vain yhdessä kohdassa. Poikkeavat pidettiin piilossa, ja suhtautuminen on sen mukaista:

- Se on kuuro, annansilmä sanoo. Turha sille on puhua.
- Hyi sentään! Tuollaisenko seuralaisen sain minä, verenpisara, joka olen hienoa sukuperää! Kotoisin pappilasta!


***

Hyrrä siis pyörii ja hypnotisoi lapset kuriin ja järjestykseen, oppimaan. Melkoinen tulkinta koululaitoksesta ja pedagogiasta inkulkaationa!

Mutta miksi me nykyajassa näemme kirjan näin räikeänä? Mikä on muuttunut?

Väärinluenta paljastaa ideologian. Väärinluenta saadaan aikaan lainaamalla käsityksiä jostain muusta ajasta, ottamalla etäisyyttä timeframeen. Ideologia kuultaa iloisesti läpi, koska ilmaisutapa on vanhentunut. Kieli poikkeaa totutusta. Entä jos sama olisi ilmaistu nykykonventioita käyttäen? Mitä 1980-luvun alun aapisesta löytyisikään? Entä nykypäivän?

Lasten lukemistossa ajatuksia yksinkertaistetaan ja kärjistetään. Ytimekkäät yksinkertaistukset mahdollisesti vielä lapsen väärin tulkitsemina seuraavat "omantunnon äänenä" aikuista. Tuttu ilmiö? Kuusikymmenluvun murroksen jälkeisessä maailmassa aikuinen kuitenkin ymmärtää, että esitetyn maailmankuvan lisäksi on olemassa vaihtoehtoja. Onko siis huono asia opettaa lapsille eräs maailmanjärjestyksen malli ja eräs perusranka? Samaanhan perustuu esim. uskonnonopetus kouluissamme.

Nykyihmisen individualismi, fragmentaarisuus, postmoderni (tai post-postmoderni) identiteetti on pitkälle 50-luvun vastakohtakuva. Kouluopetus, koulu instituutiona tuskin on muuttunut perimmäisiltä arvoiltaan. Yhteiskunnan instituutiot, koulu, armeija, työelämä, kirkko, yritysmaailma, politiikka perustuvat nimittäin hierarkiaan ja kuuliaisuuteen. Ei siis ihme, että moni kärsii sopeutumis- ja identiteettiongelmista yhteiskunnassa, jossa Hyrrän arvomaailma on edelleen voimissaan, kieleen piilotettuna.

***
***

Osallistun Hyrrällä OnniMannin aakkoshaasteeseen 2008.

Journal Entry 7 by wingmynttiwing from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, February 12, 2008
Miitistä mukaan. Kiitos.

Journal Entry 8 by wingmynttiwing from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, March 27, 2008
Näitä kun putkeen lukee, niin kyllä tursuaa opettavaisuus jo korvista. Kaikissa tarinoissa kun opitaan jotakin - oli kyse sitten kaaliperhosen ulkonäöstä, palokärjen syömätavoista tai siitä, miten kilttejä ja ahkeria lasten pitää olla. Kirjan kansi vaikutti tutulta ja lukiessani tulin siihen tulokseen, että olen ainakin osan näistä tarinoista lukenut jo aiemmin. Veikkaan, että samainen kirja on meillä kotona jossakin vintillä tai mummun laatikoissa tätieni kouluaikojen peruja. Kirjan piirrokset näyttivät tutuilta ja jotkin tarinat muistin jo ennestään.

Bookgeo saa Hyrrän tänään miitissä.

Journal Entry 9 by wingBookgeowing from Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, March 27, 2008
Kiitokset myntille hyrrän pyörityksestä minulle illan miitissä.

Journal Entry 10 by wingBookgeowing from Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Sunday, April 06, 2008
Huh, jopa oli valistusta kerrakseen! Silmitöntä työn ihannointia ja ahkeruuden tärkeyden korostamista. Tiukasti kaavoitetut sukupuoliroolit ahdistivat ja lapsuuden luova ilo puuttui kokonaan. Puhuvat saunanlauteet ja pyykkikopat koin enemmän absurdeina kuin hauskoina ja muutenkin kasvien, eläinten sekä tavaroiden ilmaisukyvyllä oli minusta outo kaiku.

Hienon aakkosen tästä kuitenkin sai. Kirja lähtee dotdotille, kun olen saanut hänen osoitteensa.

Journal Entry 11 by dotdot from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, April 09, 2008
Kiitos, Tarna ja Kierrättäjät. Tämä kirja vaikuttaa just minulle kirjoitetulta.

Journal Entry 12 by dotdot from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, April 13, 2008
Kiitos karmivasta lukukokemuksesta, Tarna ja Kansakoulun opetussuunnitelmakomitea, ja tietenkin Ängeslevät. Opetussuunnitelmakomitean näkemyksen mukaan tämän kirjan tarinat ovat läheisiä lasten kokemus- ja harrastuspiirille. Komitea ei tunnu ajatelleen kaupunkilaislapsia. Sen jäsenten mielestä kaupunki ei liene ollut suositeltava kasvuympäristö lapselle, joten mitä sitä myrkyllistä ja syntistä kaupunkia kuvaamaan. Kaupungissahan lapsi ei voi olla koko ajan taloustöissä vaan ehtii lotkehtimaan porttikongeissa. Satuhyrrän lasten äidit eivät käy työssä, he raatavat kotona kiltit ja ahkerat lapsukaiset (tytöt) apulaisinaan. Siivoaminen on elämän A & O. Kaikki on olemassa vain ihmistä varten, hämähäkkikin kutoo seittejään vain pitääkseen bakteereja ihmisiin levittävät kärpäset kurissa ja astiat hinkuvat päästä ihmistä palvelemaan. Minusta siinä on uskonnollista ulottuvuutta jo melkoisesti, kun koko luomakunta palvelee ihmistä. Jumalaa ei ole sentään kokonaan unohdettu, vaikka hänestä ei paljoa puhuta. Lääkkeet joutuvat antamaan Hänelle vastahakoisesti tunnustusta sairauksien parantamisesta.

Ängeslevät eivät olleet mitään kirjoittajia. Tarinat ovat aivan kummallisia. Joissain ei tapahdu mitään eikä ole mitään ns. pointtia. Joissain tapahtuu ensin juuri sen verran, että lukija alkaa odottaa loppuhuipennusta. Sitä ei kuitenkaan tule, ei edes kunnollista lopetusta. Juttu vain katkeaa. "Rouva Harakka läksi ostoksille, ja tytöt tarttuivat luutaan ja pölyriepuun." Entä sitten?

Suosikkitarinani oli Tyytymätön paidannappi. On se jotenkin hienoa, että nappi ymmärtää elämäntehtävänsä. Siinä sitä osoitetaan lapselle paikka elämässä.

Edit 14.4.08: Postitettu lottulille.

Journal Entry 13 by lottuli from Pieksämäki, Etelä-Savo / Södra Savolax Finland on Tuesday, April 15, 2008
Kiitos Tarnalle kivasta ringistä ja kiitos dotdot, kirja saapui tänään!

Lukaisen ennen seuraavaa PK-seudun tapaamista, niin saan kätevästi siirrettyä Jaakolle kädestä käteen menetelmällä.

Journal Entry 14 by lottuli from Pieksämäki, Etelä-Savo / Södra Savolax Finland on Wednesday, April 23, 2008
Olipa jotenkin karmaisevaa luettavaa!

Pidän kyllä eläinsaduista, mutta nämä olivat liian opettavaisia ja sukupuolirooleihin sitoutuneita miellyttääkseen minua.

Kirja siirtyi miitissä eteenpäin; tosin ennätin jo unohtaa, kenelle oli menossa seuraavana, joten Annelis lukeekin ennen Jaakkoa.

Journal Entry 15 by wingAnneliswing from Kerava, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, April 23, 2008
Joo, niin siinä kävi että tulin etuilleeksi jonossa kun nokkimisjärjestys oli päässyt unohtumaan. Olisikohan Jaakkokaan muistanut olevansa vuorossa seuraavana. Enpä häntä osannut epäillä, enkä edes kysynyt vaikka hänkin kyllä paikalle saapui. No ensi kerralla sitten hänelle. Niin tulee Jaakko saamaan kirjan välikäsien kautta.
(Vaikka oikeastaan ne ovat varsinaisia käsiä. Välikäsillekin olisi usein käyttöä esim. kotiin tullessa kun täytyy potkaista ovea että avain suostuu kääntämään lukon auki. Jos olisi enemmän käsiä, kantamukset olisivat yhdessä, avain toisessa ja kolmannella voisi ovea painaa maltillisesti ja vielä jäisi yksi välikäsi runsaiden kantamusten kannatteluun silloin kun niitä on. Vielä tärkeämpiä välikädet olisivat sokealle muusikolle: kahdella hän soittaisi ja kahdella lukisi pistenuotteja. Siinä jo onnistuisi prima vistakin.)

Journal Entry 16 by wingAnneliswing from Kerava, Uusimaa / Nyland Finland on Tuesday, April 29, 2008
Olisinkohan jaksanut lukea tätä silloin kun olin kohderyhmäiässä. En ainakaan nautinnokseni, paitsi ehkä luonnontieteelliset valistukset. Toisaalta luin silloin vaikkapa vanhoja sanomalehtiä, jos ei lukemattomia kirjoja ollut huushollissa.
Monet tarinat loppuvat töksähtäen kesken. Tarkistin välillä etten vain kääntänyt kahta lehteä kerrallaan, kun tuntui että jatkoa olisi pitänyt vielä olla. Nurkkaan heitetystä koululaukusta tuli mieleeni minua vuotta nuoremman veljeni reppu, joka oli aina hukassa tai sitten kadoksissa olivat housut, sukka tai kenkä. "Pikkupojat sen olivat vieneet!" Pikkuveljet olivat kriittiseen ekaluokan aikaan 4-, 2,5- ja 1-vuotiaita. Kadonneet varusteet löytyivät useimmin veljeni sängyn alta. Kerran pikkuveljet pääsivät repimään laskukirjan silpuksi eikä auttanut muu kuin että äiti lähti sadan kilometrin päähän kaupunkiin ostamaan uutta. Koulusta eivät antaneet.
Kiitos kirjan kierrätyksestä, Tarna!

This book is my Book #34 for Guinaveve's Challenge Keep Them Moving 2008

Journal Entry 17 by VariC from Prenzlauer Berg, Berlin Germany on Tuesday, May 13, 2008
Pienen mutkan kautta löysi tämäkin tiensä minun luokseni. Kyllähän minä muistin, että tämä on lottulilta minulle tulossa, mutta en vain miitissä muistanut kysyä.

Journal Entry 18 by VariC from Prenzlauer Berg, Berlin Germany on Thursday, June 05, 2008
Voi elämä, millaisia tarinoita! Suurimmassa osassa ei tuntunut olevan yhtään mitään järkeä: elukat tai esineet juttelevat hiukkasen, näkökulma vaihtuu ja sitten tarina töksähtää loppuunsa. Kyllä minä opettavaisiakin satuja pienenä luin, mutta niissä oli ihan oikeaa tarinaakin eikä pelkästään joko faktojen latelua tai puulla päähän lyömistä sillä opetuksella.

Ei tämä kirja minusta 6-9-vuotiaille sopivaa luettavaa ollut, kyllä noin vanhat jo monimutkaisempaakin tavaraa voivat lukea, etenkin kun tämä oli tarkoitettu ylimääräiseksi luettavaksi edistyneemmille. Ympäristöopin opetus ei ainakaan ollut sellaista, mitä minä olisin halunnut lukea: paljon mieluummin luin tuollaisia asioita kirjoista, jotka eivät yrittäneet kertoa tarinoita.

Tarinoiden maailmankuva ei ihmeemmin ehtinyt ärsyttää. Minä olen sen verran paksukalloinen lukija, ettei näin lyhyistä ja kököistä tarinoista ehdi upota mitään, enkä aina edes huomaa, jos tarina yrittää jotain opettaa. Eikä indoktrinaatio tarinoiden varjolla ole koskaan purrut: tarinat olen aina lukenut sellaisinaan, joko pitäen tai en. Tai sitten se on vain ollut niin hienovaraista, etten itse ole edes tajunnut...

Kukko Kukkuluuruun palopuhe seuranneine toimenpiteineen oli kyllä hienoa satiiria päivänpolitiikasta. Pidin myös siitä, kuinka luonnon raadollisuus tuli muutamassa tarinassa esiin, vaikka varmaan niissäkin yritettiin opettaa, että vanhempia pitää kuunnella eikä tehdä mitään ominpäin.

Journal Entry 19 by winghippoleinwing from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, June 07, 2008
Ä-rinkkikirja tuli kotiin Suomenlinnasta. Yritän lukea sen nopeasti (vain 7 ennen)

Journal Entry 20 by winghippoleinwing from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, June 08, 2008
Ä tuli suoritettu, kun tämä ikivanha kirja viikonlopun aikana tuli luettuksi.

Selvasti niin vanha, etten muista, oliko meidän aikana koulukirjat todella NIIN uskomattomat tylsät ja opettavaiset ...

Ainakin nyt on aakkoset melkein valmis (vielä yksi Å runokirja, kun itse en halunnut se rinkki-Å hyväskyä)

Journal Entry 21 by winghippoleinwing at By mail, A Bookring -- Controlled Releases on Monday, June 09, 2008

Released 11 yrs ago (6/9/2008 UTC) at By mail, A Bookring -- Controlled Releases

CONTROLLED RELEASE NOTES:

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Rinkki jatkaa matkaansa, nyt Kokkolaan suuntaan ;-)

Journal Entry 22 by Mergylien from Pyhäjärvi, Pohjois-Pohjanmaa / Norra Österbotten Finland on Monday, June 16, 2008
Kirja saapui Kokkolaan viime viikolla. Siirtyy lukupinoon.

Tarinat olivat tosiaan aika "kökköjä" ja luulen, että en olisi 1.-2 luokalla halunnut lukea tätä kirjaa.

Journal Entry 23 by Liinuskainen from Lieksa, Pohjois-Karjala / Norra Karelen Finland on Monday, July 07, 2008
Kirja saapui viime perjantaina, kiitos Mergylien! Vanhat koulukirjat ja lukemistot ovat minusta kiinnostavia luettavia, sillä ne kertovat paljon omasta ajastaan. Ja kuten useammassa viestissäkin tulee ilmi, paljon on myös piilotettu rivien väliin. Itse en usko, että olisin kohderyhmän ikäisenä jaksanut kirjan lukea, sillä kuten aiemmissa viesteissä jo tulee esiin, kirjan tarinat tarinoina eivät ole kovinkaan kummoisia. Tarinat ovat vähän turhan epätasaisia, välillä saarnataan moraaliopetusta, välillä ”luennoidaan” asiaa ja välillä satuillaan siitä miten pajunkissat ovat kissanpoikia tai miten kissankäpälät ovat saaneet nimensä. Sinällään mielenkiintoista, että niin, auringon, sateen, sumun kuin herneidenkin ”lapset” tuntuvat kaikki olevan tyttäriä.

No kirjasta sai mukavasti Ä:n aakkoshaasteeseen ja se jatkaa matkaansa, meneeköhän tämä seuraavaksi Piikulle?

Journal Entry 24 by wingPiikuwing from Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Monday, July 14, 2008
Satuhyrrä on täällä, kiitos Tarna ja Liinuskainen. Kirjan mukana tuli ihana kissakortti jonka sanoma on "Parempi kermakakku vieressä...kuin kaksi jääkaapissa". Veikkaanpa että Helvi ja Ensio olisivat hiukan paheksuneet korttia :)

Journal Entry 25 by wingPiikuwing from Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Thursday, July 17, 2008
Hohhoijaa, pakko myöntää etten taida jaksaa lukea tätä loppuun. Puhuvat herneenpalot ja kerma-astiat ovat minulle hiukan liikaa. Kaikista tarinoista en tahdo löytää edes sitä opetusta, osa on vaan kerrassaan... hmm... tylsiä! Vähän suurempia tunteita herättivät vain kohdat joissa lapsia kuritettiin tai eläimiä ruoskittiin. Rouva Juorusen tarina sentään melkein nauratti. Olen itse aloittanut koulun seitsemän vuotta tämän kirjan ilmestymisen jälkeen, ja täytyy sanoa että maailma ehti (onneksi) muuttua todella paljon sillä välin!

*** Edit 21.7. Kirja lähtee takaisin Tarnalle.

Journal Entry 26 by Tarna from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, July 23, 2008
Satuhyrrä pyörii taas täällä. On pyörinyt lähes koko päivän — en vain ehtinyt tai muistanut journaloida. Hyrrän mukana oli kortti, joka sai hymyn (harvinaista herkkua näinä BC-aikoina!) huulilleni:

Lapsi
joka saa osakseen
Hellyyttä,
oppii rakastamaan
Rohkaisua,
oppii luottamaan itseensä
Kiitosta,
oppii olemaan kiitollinen
Tietoa
oppii viisauden
Kärsivällisyyttä,
oppii pitkämieliseksi,
Totuuden,
oppii oikeuden


Satuhyrrän seurassa se huvitti. Hymyni vaihtui nauruksi, kun käänsin kortin ja luin Piikun viestin: ”Mahtaisivatko Helvi ja Ensio allekirjoittaa tämän kortin väittämät?” :D Jokainen vastatkoon tahollaan.

***
Seuraavaksi on mietittävä kirjan vapautuspaikka. Pikkukoululaisten käsiin en sitä halua päästää. Ajattelin kasvatustieteiden tai opettajankoulutuslaitosta tai varhaiskasvatuksen yksikköä, mutta joku varoitti minua. Hänen mielestään tulevat opettajat saattaisivat ottaa oppia Satuhyrrän metodeista... Pyysin Piikulta vinkkiä: ”Marttojen kokoontumispaikka? Keskustan puoluetoimisto (oli sen verran maaseutupainotteista tarinaa)?” — Näinköhän tässä pitää lähteä ulkomaille Teiskoon, siellähän ne Tampereen kepulaiset luuraa. No, aika näyttää. Vapautusvinkkejä vastaanotetaan. :)
Kiitos kaikille rinkiläisille. Kommenttejanne oli kiva lukea.

Released 11 yrs ago (4/21/2009 UTC) at Amurin työläismuseokortteli in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland

WILD RELEASE NOTES:

WILD RELEASE NOTES:

KÄÄK! Minä hölmö pistin väärän vapautuspaikan. Kirja vapautui TYLLIin, jonka osoite on Hallituskatu 30.

Satuhyrrä jäi pyörimään Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen varhaiskasvatuksen yksikön Kirkkopuiston puoleiselle ovelle, kun en ehtinyt pihaan enkä sisälle asti. Tämä kirja ja TYLLI kuuluvat yhteen; onhan kirja tarkoitettu lapsille opiksi ja varhaiskastatuksen yksikkö taas kouluttaa päiväkoti-ikäisille lapsille opettajia. Ja voivat muutkin aikuiset tätä kirjaa lukemalla oppia; katsokaa vaikka aikaisempien lukijoiden journal entryjä. ;)
Osallistun tällä vapautuksella sekä MiuM:n Gradu valmis! -vapautushaasteeseen että WhiteRaven13:n 2009 history challenge -nimiseen historiahaasteeseen. Olihan rakennus alun perin Tampereen ensimmäinen valtion oppikoulu, Reaalilyseo.



LÖYTÄJÄLLE:

Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa!

Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat uudestaan täällä kirjoittamassa mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle.

Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse:
* BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu
* Suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30
* BookCrossing suomenkielisessä Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing

OPETTAVAISIA LUKUHETKIÄ!!!


Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.