"Maria Kallio lähtee pohjoiskarjalaiseen lapsuuskaupunkiinsa nimismiehen sijaiseksi. Hän aikoo viettää leppoisan kesän lenkkeillen ja kuntoillen, mutta tahti kiristyy, kun kaivostornin juurelta löytyy ruumis. Putosiko taiteilija Meritta Flöjt tornista vai työnsikö hänet joku? Tutkintaa ei helpota se että epäiltyjen joukossa on vanhoja tuttuja, kuten Marian rokkiaikojen ihastus kitaristi Johnny, joka saa Marian sydämen lyömään yhä kiivaammin. Ja pian löytyy toinenkin ruumis..." (Kirjan takakannesta)

Ei hassumpi dekkari Lehtolaiselta, viihdyttävää luettavaa. Epäilin tasapuolisesti murhaajaksi lähes jokaista hahmoa, joten jännitys säilyi viimeisille sivuille saakka. Hiukan minua häiritsi paikkakunnan nimeäminen Arpikyläksi, kun ilmiselvästi kyse oli Outokummun kaivospaikkakunnasta - miksei Outokumpua olisi voinut käyttää paikkakunnan nimenä ihan yhtä hyvin? Olen lukenut näitä Maria Kallio -dekkareita ajallisesti ihan väärässä järjestyksessä, mutta eipä tuo paljon haittaa!

#96 for Reduce Mount TBR 2010 Challenge by DoveiLibri

Miittipöydästä napattu, kiitos!

Jotenkin tuntui oudolta lukea Maria Kallion varhaisista vaiheista, mutta kun Lehtolainen pääsee vauhtiin, sitä tykitystä ei pysäytä mikään. Hieno kirja. Vain se Arpikylä jäi tökkimään.

Rantakasista Raaheen. Lukuiloa!

Kiitoksia, tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta! Lukupinoon ellen sitten innostu lukemaan tätä jo joulupyhinä.

Tämä oli hyvä Lehtolaisen kirja, tykkäsin ja voisin lukea lisääkin Kalliota.

Maria Kallio lähtee Arpikylään nimismiehen sijaiseksi ja joutuukin keskelle murhatutkimusta. Jännitys tiivistyy loppua kohti, mutta pysyy hyvin hanskassa loppuun asti.

Kirja lähtee seuraavaksi taavinalle.

Raahen miitissä heeleriltä, kiitos kirjasta!

Minullakin tökki se Arpikylä, esim kun naapurissa oli Polvijärvi aivan kuten Outokummussa. Tuttuja kyliä ovat minulle. Kävi vielä niin, että kun kirjan lukeminen oli kesken, sain suru-uutisen Outokummusta, sukulaiseni oli kuollut.
Toisaalta, ehkä Arpikylä tapahtumapaikkana helpotti kirjoittamista, saattoi huoletta kertoa Vanhan Kaivoksen bisneksistä? Silti olisin valinnut tapahtumapaikaksi Outokummun, olisihan siinäkin kirjailija voinut käyttää vapauksiaan ja luoda fiktiota.

Kirjassa Maria Kallio oli päätynyt kotipaikkakunnalleen Arpikylään nimismiehen kesäsijaiseksi. Kirjasta saakin kohtalaisen hyvin kuvan nimismiehen toimenkuvasta - tosin 1990-luvulta. Marialla on oikeustieteiden kandidaatin tutkinto ja hän oli valmistuttuaan työskennellyt pienessä asianajotoimistossa Espoossa. Kun firma oli laitettu myyntiin, Maria oli irtisanottu.
Ensimmäiseltä ammatiltaan Maria on ylikonstaapeli, työkokemusta on Helsingin poliisilaitoksen väkivaltatoimistosta. Maria yritti saada töitä sieltä, mutta koko toimistoa oltiin lakkauttamassa. Kun mitään töitä ei löytynyt, Arpikylän nimismies soitti ja pyysi Mariaa muutamaksi kuukaudeksi sijaistamaan häntä opiskelujensa vuoksi. Opintolainan maksut painoivat päälle ja Maria ajatteli ettei Arpikylän nimismiehellä voinut olla kamalasti tehtävää ja suostui pyyntöön.
Vakituinen nimismies maalaili työstä ruusuisen kuvan Marialle. Tuskin ollenkaan rikollisuutta, lähinnä pikku murtoja tai juopuneita mopoilijoita. Kevyttä hallinnoimista, lupa-asioita ja sen semmoista. Maria ei kuitenkaan tuntenut virastotalon marssijärjestystä eikä paikallisia silmäätekeviäkään ja joutui siksi tekemään töitä kaksin verroin. "Pikkukaupungin nimisnainen oli eräänlainen kunnallishallinnon kaatopaikka, jolle kuuluivat kaikki mahdolliset asiat ulosotosta alkaen."

Tuohon aikaan nimismies allekirjoitti valmiit passit, henkilökortit ja ajokortit. Hassulta tuntuu sellainen ajatus nyt! Senaikaisia henkkareita olikin huomattavasti helpompi väärentää kuin nykyisiä. Paperitöitä riitti muutenkin runsaasti, syyteharkintoja, konkursseja, huvilupa-anomuksia, ulosottoja ja rattijuopumustilastojen laatimista. Metsästyslakikin oli tunnettava.

Tuolloisessa Pohjois-Karjalan läänissä oli yksi naispuolinen apulaisnimismies ja viisi naispoliisia, joten nainen poliisina tuntui olevan Arpikylässä suurempi poikkeus kuin Helsingissä. Aluksi ei siis ollut aivan helppoa toimia miespoliisien esimiehenä. Arpikylän käyttäytymiskoodiin kuului myös se, etteivät naispuoliset nimishenkilöt saa esiintyä julkisesti päihtyneenä.

Kesänimismiehen työt kuitenkin hankaloituivat, kun Vanhalta Kaivokselta löytyi ruumis. Oli syytä epäillä murhaa ja Maria Kallio käynnisti tutkinnan ja ilmoitti tapahtuneesta lääniin. Vaikka läänin rikoskomisario virallisesti hoiti tutkimuksia, käytännössä niistä kuitenkin joutui vastaamaan Maria. Maria päätyi myös rattijuopon takaa-ajoon, kun sattui olemaan virka-autolla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Marian tapa jakaa Dormicumia lääkkeeksi hämmästytti minua suuresti. Tekeekö hän sitä muissakin kirjoissa? Dormicum on erittäin voimakas unilääke, jota käytetään esilääkkeenä leikkauksiin. Useimmat ihmiset menevät siitä aivan tokkuraan ja pitkäksi aikaa. Vastuutonta reseptilääkkeen jakelua Marialta ehdottomasti!! Ja yksi tabletti meni vielä alipainoiselle teinille...

Kirjassa oli erikoisia etunimiä ja nykyaikana Marsa on aika hassu valinta. Marsa nimittäin tarkoitta sairaalaslangissa MRSA-bakteeria eli metisilliinille resistenttiä Staphylococcus aureusta eli sairaalabakteeria.

Pitseria Finlandian minimiittiin, hyvää ystävänpäivää!

Maria Kalliota on tullut katsottua televisiosta muistaakseni. Miltähän lukukokemus maistuu?

Kirjan miljööseen samaistuminen oli mukavaa, koska viime kesänä tuli käytyä turistina Outokummussa ja kaivosmuseossa.
Maria Kallio on kyllä ihan James Bondin tasoinen seikkailuista selviytyjä. Kiivetä hissikuilusta tikkaita pitkin turvaan vetelä mies reppuselässä!

Lukuiloa löytäjälle