Takakannesta: "Sodoman 120 päivää on hirvittävyydessään hauska ja julkeudessaan murskaava kartoitus hallitsevien luokkien paheista: se on kuvaus orgioista, joissa lain, hallintopiirien, aateliston ja papiston edustajat panevat parastaan kekseliään rietastelun ja kylmän vallankäytön alueella."

Kirja pitää sisällään Kari Mannisen kirjoittaman esipuheen, Sodoman 120 päivän johdanto-osan, sekä "Papin ja kuolevan vuoropuhelun".

Uskoakseni tämän kirjan nimi on ainakin kaikille tuttu, näin myös itselleni. Tarinaa en sen sijaan ollut lukenut aiemmin, ja erityisesti sen vahva poliittisuus kyllä hämmästytti. Lukeminen auttoi myös ymmärtämään Luis Buñuelin kulta-ajan loppukohtausta, joka on suoraan lainattu Sodoman 120 päivästä. Kyllähän minä tästäkin olin kuullut jo aiemmin, mutten sitä varsinaisesti ymmärtänyt.

Esipuheen lopussa luvataan: "Johdanto kartoittaa tilanteen ja jännitystilan ennen orgioiden alkamista, esittelee yhteiskunnan valtasuhteiden kannalta edustavan henkilöluettelon ja yhteiskunnallisen tilanteen voimaviivat. - - Jos lukijoita riittää ja Saden mieletön musta huumori ja provokaatiot kiinnostavat, jatkoakin ilmestyy suomeksi; tämä teksti on useissa maissa julkaistu moniosaisena." Jäämme odottamaan - vai jäämmekö?

Sain smikolta läjän kirjoja kaunistettavaksi bookcrossing-kuntoon. Kiitos!

Jälleen lukematon klassikko. Näitä riittää.

Löysin sattumalta epämääräisen kirja-auman päältä työhuoneesta ja luin pois. Kirjan vahva poliittisuus yllätti minutkin, muuten meininki oli aikalailla ennakko-odotusteni mukaista. Hieman häiritsevää oli se että jo johdannossa toisteltiin samoja asioita melko usein - mitähän sitten varsinaisten juhlien kuvauksessa. Ehkä joskus luen loputkin. Saden Justine on ilmeisesti suomennettu myös joten sen voisi ainakin lisätä melko loppumattomaan lukulistaan.

Palautan niteen Harmajan vapautuskoneistoon, jossa sille tapahtunee jotakin.

Mulla taas. Vapautuu.

Tämä on niiin monta kertaa pitänyt lukea. Kiitos smikko ja harmaja. Minun jälkeeni kirja menee lottulille.

Luin kirjan eilen illalla. Nimi on minullekin tutumpi kuin sisältö, jonka olen kuvitellutkin kyllä epämääräiseksi rietasteluksi. Sitä se ei niin paljon tässä johdanto-osassa ollut, vaan kuvausta tulevasta, henkilöiden läpikäymistä kahteenkin kertaan, sääntöjä jonka mukaan orgiat toimivat.

Kaikista hämmentävintä tässä lukukokemuksessa oli, kun tajusin lukihäiriön joka on toistunut AINA kun olen kirjasta jotain lukenut tai kirjaa kirjakaupassa selaillut. Kyseessä onkin Papin ja kuolevan vuoropuhelu, ei Papin ja Kuoleman vuoropuhelu, niin kuin olen luullut. Hyvä, minä!

Kirja jatkaa lottulille mahdollisesti seuraavassa PKS-tapaamisessa. Keep Them Moving #105.

Silkki toimitti kotiin PKS tapaamisesta, ei mahdu hyllyyni, mutta saa hyvän paikan seinän vierustalle kertyneestä kasasta; taidan perjantaina kantaa tämän maalle joulua odottamaan; nimittäin joululoma on olemassa sitä varten että ennättää lukea paljon :)

En ole millään pystynyt lukemaan tätä teosta kerralla loppuun, jo tämä johdanto-osa on niin ällöttävä, että tiedän ettei minun ehkä kannata varsinaista kirjaa lukeakaan. Kirjahyllyssäni on kyllä yksi rekisteröimätön kappale Justinea, mutta saa nähdä milloin sen pystyn lukemaan.

Kirja oli kyllä mielenkiintoinen, poliittiset juonenkäänteet ja Papin ja Kuolevan vuoropuhelu, mutta muuten en voi ymmärtää miksi tästä kirjasta on tehty klassikko.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Miitissä ojennattavaksi VariClle.

Saapa nähdä, mitä tästä pidän. Kiitos kirjasta, lottuli.