Ranskankielinen alkuteos La Suite Francaise, 2004. Suomentanut Anna-Maija Viitanen. Gummerus, 2006. 506 s.

"Ranskalainen sarja on järkyttävä, intiimi ja armoton kuvaus Ranskasta saksalaismiehityksen aikaan. Némirovsky kuvaa hämmästyttävän tarkkanäköisesti yksityisen ihmisen mielenliikkeitä sodan tiimellyksessä. Teoksen lopussa on kirjailijan muistiinpanoista ja kirjeenvaihdosta koostuva liite, joka avaa uusia ja järkyttäviä näkökulmia teokseen ja kirjailijan elämään.

Ranskalainen sarja oli syksyn 2004 kirjallinen tapaus Ranskassa ja maailmalla. Teos sai arvostetun Renaudot-palkinnon ja sen oikeudet myytiin heti 24 maahan."

EDIT 21.2.2009

Ensin ajattelin, että onpa kirjailija antanut erittäin negatiivisen kuvan ranskalaisista pakomatkalla Pariisista saksalaisia valloittajia. Tarkemmin ajatellen ihmiset varmasti ajattelevat ja menettelevät ks. tilanteessa juuri näin itsekkäästi. Se on inhimillistä; me olemme ihmisiä. Huolehdimme läheisistä ihmisistä ja omaisuudesta. Mielenkiintoista on ihmisten reaktio valloittajiin: Nehän ovatkin ihan ihmisiä. Huolimatta miehittäjän läsnäolosta maaseudulla elävät ranskalaiset elävät hyvin idyllistä elämäänsä tarkkailen näitä mantelinvihreitä kummajaisia; hyvin kohteliaita kummajaisia tietyllä varauksella. Onko kirjailija tieten tahtoen antanut ranskalaisista näin tahdottoman kuvan? Missä on se kuuluisa ranskalainen vastarintaliike? Todennäköisesti vastarintaliike olisi tullut esiin Ranskalaisen sarjan kahdessa viimeisessä osassa, joita emme saa lukea. Voimme vain kuvitella, että näin olisi.

Kirjan teksti oli nautinnollista lukea. Nemirovsky on osannut hyvin kuvata henkilönsä, niin raadolliset kuin viehättävät. Oli helppo eläytyä ranskalaisen maalaiskylän elämään arkiaskareineen. Kirja on hyvin erilainen toiseen maailmasotaan sijoittuva saksalaismiehitystä kuvaava teos. Olemme yleensä tottuneet aivan erilaiseen kuvaukseen vastaavasta aiheesta.

Lähetän kirjan Nioralle.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Posti kuljettaa Nioralle.

Kirja saapui postissa tänä aamuna, odotan lukukokemusta innokkaasti!

No olipa mennyt aikaa ennen kuin sain tähän kirjaan tartuttua! Luin tämän eilisiltana loppuun.

Tämän lukukokemuksen ehkä kiintoisin piirre oli se, että toista maailmansotaa tunnelmineen kuvataan tässä sodan aikana, ilman jälkiviisauden mahdollisuutta ja tietämättä miten kaikki päättyy - ja Némirovskyn omalta kohdaltahan kaikki sitten päättyi hyvinkin pian. Ja kuvaaja on juutalainen (toki katoliseksi kääntynyt, mutta sehän ei tuossa maailmantilanteessa merkinnyt mitään), joka ei kuitenkaan käsittele juutalaisasiaa oikeastaan mitenkään. Ja miksi hänen pitäisikään?

Jälleen kerran olisi perin mielenkiintoista päästä edes käymään siinä vaihtoehtomaailmassa, jossa Némirovsky olisi jollakin konstilla selvinnyt sodasta hengissä tai edes ehtinyt saattaa tämän viisiosaiseksi tarkoitetun romaanin loppuun. Tällaisenakin tämä on hyvin kiinnostavaa kerrontaa, ja kiintoisia ovat myös kirjoittajan muistiinpanot ja alustavat tarinaluonnokset seuraavia osia varten. Välillä tuntuu että saksalaissotilaisiin suhtaudutaan liiankin sympatiseeraten ja ranskalaisväestöön puolestaan ankaran arvostelevasti, mutta eiväthän saksalaiset suinkaan järjestään mitään hirviöitä olleet ja tällaisiin miehitystilanteisiin totta kai sopeudutaan puolin ja toisin. Lukuisia taitavat olla ympäri Eurooppaa saksalaissotilaiden jälkeläiset, joiden äidit rakastivat sitä saksalaista ihan tosissaan (ja joutuivat tästä myöhemmin kärsimään), vaikka kuinka olisi ollut vihollinen. Jos saksalaisia naissotilaita olisi ollut, nämä olisivat epäilemättä vastaavasti vetäneet puoleensa miehitettyjen maiden miehiä...

Kirjan julkaisuhistoria on sekin mielenkiintoinen, vuosikymmeniä käsikirjoituksena muistikirjassa jota kirjoittajan tyttäret olivat ensin raahanneet mukanaan pakomatkoillaan sodan aikana ja jota he eivät pitkään edes yrittäneet lukea. Kovin myöhäänhän ylipäätään selvisi, ettei kyse ollut vain päiväkirjasta ja muistiinpanoista vaan romaanista.

Kiitos vielä kerran kirjasta myrtillus! Saapas nähdä, minne tämä kirja seuraavaksi lähtee seikkailemaan...

Kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta aiempien kommenttien perusteella. Olen toki kuullut Némirovskysta, mutta en muistaakseni ole lukenut häneltä mitään. Tämä kirja ei välttämättä tämän hetkiseen kirjatarpeeseeni (=viihdehömppä) istu, mutta luen sen varmasti ennemmin tai myöhemmin :) Kiitos!

No en ole saanut luettua ja muutto edessä, niin laitetaanpa saatavilla-hyllyyn. Ei näköjään vapaa-aika ole juuri lisääntynyt viime vuosina, edelleen kiinnostaa vain viihdehömppä.

Pitkään on ollut jo mielessä, että tämä pitäisi lukea. Kiitos kovasti!

Upea kirja! Kirja ei herättänyt minussa varsinaisesti myötäelämisen tunteita, en ainakaan nyt muista mitään sellaista kohtaa. Yleensä eläydyn hyvin herkästi, mutta vaikka tässä ei niin käynyt, niin nautin kovasti ihmisten ja ihmissuhteiden kuvauksesta. Ja ironiasta, joka oli paikoin oikein hykerryttävää.

Kirjailijan kohtalo oli todella traaginen ja se todellakin herätti minussa tunteita. Myriam Anissimovin Alkusanat ja lopun liitteet muistikirjasta ja kirjeenvaihdosta olivat erinomainen lisä.

Ala-aulan vaihtohyllyssä. Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!