"Saamelaiskirjailijan riipaiseva romaani sotien jälkeisistä vuosista pohjoisessa. Kertomus pienestä Koskelonniemen kylästä ja Birit-Annista, joka joutuu jättämään entisen ja jatkuvasti lähtemään - evakkoon, kouluun, vieraaseen kotiin. Lapsuuden ja nuoruuden vuosista muodostuu pitkä talvi, selviytymistaistelu elämän kylmyyttä vastaan.

Rauna Paadar-Leivon romaani on tarina luopumisesta, mutta myös kypsymisestä uuteen elämään ja toisenlaiseen maailmaan. Se kuvaa nuoren ihmisen kasvamista, mutta myös koko saamelaiskulttuurin murrosta."

Olen ostanut tämän kirjan Lapin vuosieni aikana parikymmentä vuotta sitten. Eilen poimin kirjan lukuvuoroon, koska arvelin sen sopivan hyvin näiden poikkeusolojen lukemistoon sekä ainakin pieneksi osallistumiseksi saamelaiseen lukuhaasteeseen.

Päähenkilö Birit-Anne on tarkkanäköinen ja reipas luonnonlapsi, joka kuitenkin ajautuu surullisiin ja koviin tilanteisiin hänen elämänpiirinsä laajentuessa saamelaiskulttuurin ulkopuolelle. Evakkomatkalla sekä suomalaisessa koulumaailmassa ja asuntolassa saamelaisia sorretaan ja hyljeksitään ilkeästi. Birit-Anne hämmentyy kulttuurien törmätessä. Paljon pitää tässä tarinassa pienen tytön kantaa ja kestää, oman isän kuolemasta uuden isäpuolen ahdisteluun sekä opettajien ilkeyteen. Onneksi valonpilkahduksia tapahtuu edes vähän luonnon, sukulaisten, oman kotitilan, eläinten ja uuden ystävän tiimoilta. Kirjan loppu tuntui jäävän minusta kovin kesken ja surumieliseksi sekin. Lukijana jäin kaipaamaan jatkoa Birit-Annen kohtalolle.

Tämä kirja toi mieleeni myös Saamelaisveri-elokuvan, näissä molemmissa oli paljon yhteneväisyyksiä koulumaailman tapahtumien osalta.

Saamelaiskirjallisuutta Hep-ketjusta Saka74:n suuntaan, ole hyvä!

Kiitos kirjasta ja kortista! Saamelaisen lukuhaasteen myötä olen lukenut muutaman saamelaisiin liittyvän kirjan ja innostunut lukemaan enemmänkin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

21.7.2020 Varattu Chanialle

Tämä oli mielenkiintoinen kirja, jota en olisi malttanut laskea käsistäni. Jo alkupuolella painoin mieleeni sivunumeron 36, koska halusin poimia sieltä sitaatin tähän:

"Olemmepa me typeriä. Emme tiedä teidän elämästänne mitään, mutta osaamme kyllä haukkua ja arvostella".

Tämä ajatus kantoi koko kirjan läpi, sillä kaikilla tuntui olevan kova tarve arvostella ja puuttua toisten elämään. Kannattaisi kuitenkin vilkaista aina välillä sinne peiliinkin. Olihan tämä kaikkinensa pysäyttävä kuvaus saamelaisista ja heidän kohtaamastaan sorrosta, hyljeksinnästä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Bookgeon tavoin jäin kaipaamaan kirjalle jatkoa.

Tämä sopii Delennan Kolmoishaasteeseen, sillä sivulla 150 lukee "raskaana, raskaana, raskaana".

Hyviä lukuhetkiä ja ihanaa loppukesää!

Kiitos! Kirjalla osallistun Helmet-lukuhaasteeseen, mutta kiinnostaa se muutenkin!

Kiinnostava kirja, sujuvaa tekstiä. Pienen sisukkaan tytön kasvutarina, kuvaus ennakkoluuloista puolin ja toisin. Kirjan kansiliepeessä sanotaan että tätä on kaavailtu trilogian ensimmäiseksi osaksi, mutta ainakaan googlaamalla en löytänyt tämän kirjan jälkeen julkaistuna muuta kuin kaksi lastenkirjaa.

Osallistun kirjalla Lii5an kouluhaasteeseen, tässä kirjassahan pohditaan runsaastikin elämänkatsomuksellisia asioita.

Halonhakkaajalle arvontapalkinto-kirjapaketissa!

Myös tämä tuli yllärikirjapaketissa, meinasi vaan unohtua tehdä merkintä, kun olin jo ehtinyt aloittaa lukemisen ;) Tosi mielenkiintoinen tarina! Iso kiitos tästäkin, Chania!

*
Edit 17.10.2020
Hieno kirja! Ensin lapsen näkökulmasta kerrottua, sitten teini-ikäisen. Koskettavaa ja tarkkanäköistä. Erilaisuus, ulkopuolisuus, ennakkoluulot, ulkopuolelta tulevat paineet - paljon tärkeitä teemoja ja koko ajan sujuvasti soljuva tarina houkuttaa lukemaan nopeasti loppuun. Tekstiä luki mielellään kuitenkin tosi tarkasti, mm. yksityiskohtien ja hienojen murresanojen takia. Paljon uutta tietoa tuli myös saamelaiskulttuurista ja olikin yllätys itselle, kuinka vähän siitä oikeastaan tietääkään. Kiitos kirjaa eteenpäin laittaneille ja Skuolfille saamelais-lukuhaasteen infosta foorumilla :)

Osallistun kirjalla Lii5an kouluhaasteeseen. Kirja liittyy monien eettisten pohdintojen perusteella elämänkatsomustietoon.

Ruzenalle seuraavaksi. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta ja tyylikkäästä talvikortista!

Goalsenjárga 1994, suom. Kaija Anttonen, Kustannus-Puntsi 1997. 179 s.

Sympaattinen saamelaistytön kasvukertomus kuvaa Biret-Annen (nimi on takakannessa väärin) varttumisen yhdeksänvuotiaasta rippikouluikään. Kirjaan on kuormattu paljon onnettomuutta ja ei-aina-niin-sympaattisia henkilöitä, mutta ote on realistinen ja jälkimaku raikas ja elämänmyönteinen. Ja teini se on teini Saamenmaallakin! Biret-Anne antaa kuulua mitä ajattelee, kun ne vähemmän sympaattiset eivät miellytä.

Ei mikään tähtiteos, mutta lajissaan ihan mukava saamelaisten lähihistorian elävöitys.
Seuraava lukija hankittu!

-ruzena

Lisäys ajan hermolta. Saamen kielen käyttökielto oli sodanjälkeisen Suomen virallista sulauttamispolitiikkaa, joka kansallistunnon hengessä kohdistettiin "alempiarvoiseen rotuun" (lue esim. Tuhkaan piirretty maa). Moni suku menetti kielensä, ja kaikki kolme Suomessa puhuttua saamen kieltä ovatkin uhanalaiset. Nykyisin saamelaisalueen saamenkielisten opetus pyritään järjestämään pääosin omalla kielellä, mutta saamelaisista suuri (lapsista jo suurin) osa asuu muualla Suomessa ja saa enintään täydentävää saamenkielistä opetusta. Heistä sitten aina joku palaa juurilleen ja opettelee kielen.

Kiitos ruzena saamelaisromaanista ja kivasta kortista! Tämä kirjahan on jo seikkaillut ympäri Suomea.
Takakansi houkuttelee lukemaan eli pinon päällimmäiseksi menee, kunhan saan paraikaa luettavanani olevan tiiliskiven loppuun.
Hyvää talven jatkoa sinnekin!

Mielenkiintoinen kirja siksikin, että kirjan tapahtumat alkavat syntymäni aikoihin ja kirja johti minut tutkimaan lähemmin Lapin sodan aikaisia tapahtumia ja seurauksia. Historian tuntemukseni on valitettavan pinnallista laatua, varsinkin sotahistorian.
Kirjan päähenkilö Birit-Anni on kirjan minä-kertoja ja lukija saa seurata aluksi hänen ja hänen perheensä evakkomatkaa tuhansien muiden Perä-Pohjolan asukkaiden lailla Pohjanmaan rannikolle.
Koska olen itse Karjalan evakon lapsi, sodan jälkeen syntynyt, voin jotenkin kuultuani sukuni tarinoita ymmärtää pienen tytön tuntoja hänen jouduttuaan jättämään rakkaan kotiseutunsa, opettelemaan uusia tapoja ja valtion määräyksestä asumaan ihmisten kodeissa, ihmisten, jotka joutuivat pakosta asuttamaan itselleen vieraan kulttuurin väkeä. Tämä on lapselle raskasta.
"Älä siitä välitä, lapsiparka. Olemme samanlaisia ihmisiä kuin hekin. Tämä sota on ollut pahasta ihmisille. He eivät ole alun perinkään pitäneet meistä, mutta kyllä minä heitäkin ymmärrän. He joutuivat ottamaan aivan vieraita ihmisiä kotiinsa, ymmärtämättä edes meidän kieltämme."
Myöhemmin kun Birit-Annin perhe pääsi palaamaan kotiseudulleen, uusi koettelemus on hänelle asuntolakoulu. "Olimme alkuun kuin lampaita; emme ymmärtäneet mistään mitään. Asuntolanhoitaja haukkui meitä joka päivä asuntolassa ja opettaja koulussa. Heidän mielestään emme osanneet tehdä mitään kunnolla."
Saamen kieltä ei olisi saanut edes puhua. Vaikea ymmärtää tuota aikaa tämän päivän näkövinkkelistä, kun nykyään kaikki saamelaisten kotiseutualueen peruskoulut ja lukiot antavat saamen kielen opetusta.
Kirja on Birit-Annin kasvutarina, selviytymistaistelu sekin. Sen myötä lukija saa paljon tietoa vanhoista saamelaisten elintavoista ja heidän kulttuuristaan.
Mielelläni olisin minäkin lukenut kirjan jatko-osan, mutta ainakaan suomennettuna sitä ei ole ilmestynyt.
Yritän tarjota virtuaalimiitissämme tai HEP-kirjana kirjaa eteenpäin
saamelaisuudesta kiinnostuneille.

Tarjoan tätä saamelaisromaania minimiitissämme eteenpäin. Jos ei nappaa, niin kirja pysyy edelleen omalla hyllylläni toistaiseksi.
Kiinnostavia lukuhetkiä!

Erittäin kiinnostava kirja, kiitos!

Olipa tämä mukava bookcrossing-kirjavuoden aloitus. Birit- Annin matka lapsuudesta teini-ikään ja musertavien kokemusten jälkeen. Raikas, terävä päähenkilö. Surulliseksi veti saamelaisten lasten kohtelu.

Ja onpa surullista myös, että trilogia ei siis toteutunut, olisin kovin mielelläni jatkanut matkaa Birit-Annin kanssa.