
Perheeseemme kuuluu leijona
2 journalers for this copy...

Journal Entry 1 by
Niora
from Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Thursday, August 30, 2007


(Born Free, 1960)
Takakannesta:
"Niin televisiosta, elokuvasta kuin kirjoista maailmankuulun Elsa-leijonan elämänvaiheet Joy ja George Adamsonin perheessä, kertomus hämmästyttävästä villieläimen ja ihmisten välisestä ystävyydestä.
Elsa joutui Keniassa toimivan riistanvalvojan perheeseen pentuna ja eli ihmisten parissa kolmivuotiaaksi. Elsan ei tarvinnut koskaan kokea pelkoa tai nöyryytyksiä, ystävyyssuhteen pohjana oli keskinäinen kunnioitus.
Sitten tuli aika palauttaa Elsa vapaaseen luontoon, mutta koskaan Elsa ei unohtanut ihmisvanhempiaan. Ei sittenkään kun se aikanaan aloitti oman perhe-elämän oman lajinsa keskuudessa."
Poimin tämän kirjaston poistomyynnistä, siistikuntoinen pokkari. Saatan lukea itsekin, mutta tarkoitus on laittaa tämä kiertoon.
Tilannepäivitys (22.9.): Luin tämän tuossa itse. Mielenkiintoinen tositarina leijonasta, joka kasvoi ihmisen lemmikkinä ja jonka ihmiset sitten pyrkivät opettamaan omillaan pärjääväksi villiksi leijonaksi voidakseen vapauttaa sen. (Tai alun perinhän pentuja oli kolme orvoiksi jäänyttä sisarusta, joista kaksi kuitenkin lähetettiin jo nuorina Hollantiin eläintarhaan.) Riittävän nuorena ihmisen hoiviin joutuneesta leijonasta aivan ilmeisesti voi kasvaa aikuisenakin ainakin "omia" ihmisiään aina mielellään tapaava ja ystävällisesti kohteleva iso kissa. Vapauttamisprojektista voi kyllä olla monta mieltä.
Tilannepäivitys (25.9.): Joku (Lalaneela se taisi olla) otti tämän luettavakseen tämäniltaisessa joensuulaisten bookcrossaajien tapaamisessa.
Takakannesta:
"Niin televisiosta, elokuvasta kuin kirjoista maailmankuulun Elsa-leijonan elämänvaiheet Joy ja George Adamsonin perheessä, kertomus hämmästyttävästä villieläimen ja ihmisten välisestä ystävyydestä.
Elsa joutui Keniassa toimivan riistanvalvojan perheeseen pentuna ja eli ihmisten parissa kolmivuotiaaksi. Elsan ei tarvinnut koskaan kokea pelkoa tai nöyryytyksiä, ystävyyssuhteen pohjana oli keskinäinen kunnioitus.
Sitten tuli aika palauttaa Elsa vapaaseen luontoon, mutta koskaan Elsa ei unohtanut ihmisvanhempiaan. Ei sittenkään kun se aikanaan aloitti oman perhe-elämän oman lajinsa keskuudessa."
Poimin tämän kirjaston poistomyynnistä, siistikuntoinen pokkari. Saatan lukea itsekin, mutta tarkoitus on laittaa tämä kiertoon.
Tilannepäivitys (22.9.): Luin tämän tuossa itse. Mielenkiintoinen tositarina leijonasta, joka kasvoi ihmisen lemmikkinä ja jonka ihmiset sitten pyrkivät opettamaan omillaan pärjääväksi villiksi leijonaksi voidakseen vapauttaa sen. (Tai alun perinhän pentuja oli kolme orvoiksi jäänyttä sisarusta, joista kaksi kuitenkin lähetettiin jo nuorina Hollantiin eläintarhaan.) Riittävän nuorena ihmisen hoiviin joutuneesta leijonasta aivan ilmeisesti voi kasvaa aikuisenakin ainakin "omia" ihmisiään aina mielellään tapaava ja ystävällisesti kohteleva iso kissa. Vapauttamisprojektista voi kyllä olla monta mieltä.
Tilannepäivitys (25.9.): Joku (Lalaneela se taisi olla) otti tämän luettavakseen tämäniltaisessa joensuulaisten bookcrossaajien tapaamisessa.

Journal Entry 2 by Lalaneela from Joensuu, Pohjois-Karjala / Norra Karelen Finland on Thursday, September 27, 2007
Jep. Lalaneelan mukaan lähti kyseinen leijonakirja:) sympaattiselta vaikuttaa tämä kertomus, mutta kerron sitten enemmän kun on kirja kokonaan luettu.

Journal Entry 3 by Lalaneela from Joensuu, Pohjois-Karjala / Norra Karelen Finland on Wednesday, January 23, 2008
Tarina Elsa-leijonasta oli hyvin mielenkiintoista luettavaa. On ihmeellistä miten villieläimen kanssa voi muodostua vahva side. Lukiessani tätä kirjaa tai vastaavia tositarinoita voi käsittää miten kaukana luonnosta itse asiassa olemme ja miten vähän tiedämme asioista joita pidämme itsestäänselvyytenä. Pidän kirjaa hetkisen vielä ja keksin jonkin mukavan vapautuksen sille! Eläköön leijonat!