Sinihaikaran saari

by Wilson Gage | Children's Books | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
Registered by Tarna of Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on 8/21/2007
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
This book is in the wild! This Book is Currently in the Wild!
1 journaler for this copy...
Journal Entry 1 by Tarna from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, August 21, 2007
Kuvittanut Glen Rounds. Alkuteos Big Blue Island (1964). Suom. Eila Kivikkaho. Lasten toivekirjasto 41. WSOY, Porvoo 1967. Sidottu, 112 sivua.
Päällys: Maija Karma.

Sinihaikara löytyi kevätkesällä Metson vaihtohyllystä. Vähänpä silloin aavistin, että Ahava tulisi vielä heittämään lintuhaasteen, johon Sinihaikara sopii kuin kottarainen pönttöön. Ja koska Sinihaikaran saari on lastenkirja, se sopii mainiosti myös BC-juhlapäiväänsä pian viettävän myntin 5-vuotishaasteeseen.

Takakansi:

Vihon viimeinen paikka, ajattelee Darrrell uudesta kodistaan, isosetänsä mökkipahasesta, joka sijaitsee saarella keskellä mutaista Tennessee-jokea. Ei sähköä, ei televisiota, ei edes radiota! Taivaalla viuhtovat vain pelottavat sinihaikarat. Ja villihanhet. Hän vihaa saarta. Koskaan hän ei ole ollut näin yksin, ei edes Detroitissa äidin kuoltua. Hänen ainoa ajatuksensa on päästä pois — Floridaan, jossa elämä on jännittävää.
Mutta kesytön saari, sen komeat, tavoittamattomat sinihaikarat ja yrmeä isosetä paljastavat kuitenkin ennen pitkää toisen luontonsa, ja ennen syksyn tuloa haihtuvat kapinoitsijan pakoajatukset.

Amerikkalainen Wilson Gage pitäytyy arkitodellisuudessa ja kirjoittaa nuoresta sankaristaan lämpimän myötätuntoisesti ja vetoavasti, mutta tunteilematta.

* * *
Onpa tuo Maija Karman kansi taas kerran hieno! Niinhän ne aina.

Tarina on suhteellisen tyypillinen ”kaupunkilaislapsi joutuu maalle”-kertomus. Lajissaan se on kuitenkin poikkeuksellisen viehättävä, ja oikeasti tunteilematon. Takakansiteksti piti kerrankin kutinsa. Ei itkettänyt yhtään, vaikka äiti olikin kuollut ja isä lähtenyt jo aikaisemmin pitkäaikaistyöttömyyttä ja vaimonsa tubia pakoon.
Minä pidän Sinihaikaran saaresta. Pidän siitä paljon. Toivottavasti seuraavatkin lukijat tykkäävät siitä.

* * *
Koska ainakin minulle sinihaikara on uusi tuttavuus, lisään muutaman linkin. Esimerkiksi täältä löytyy kuvia, täältä tietoa ja täällä voi lisäksi kuunnella Egretta caerulean ääntä. Nauttikaa.

* * *
Edit 4.9.07: Luulenpa Sinihaikaran osallistuvan vielä kasenkan esittämään liikuntahaasteeseenkin, mikäli saan vapautus- ym.-reissullani liikuttua tarpeeksi. Linnut liikkuvat sekä kirjassa että elävässä elämässä, ja niin liikkuu kirjassa Darrellkin niitä jahdatessaan. Sinihaikara on siis lähdössä lentoon, etelää kohti tietenkin. Tai täältä katsoen lounasta nyt ensi alkuun. Iidesjärvi on yksi Tampereen neljästä lintujärvestä. Ei paras, ei alkuunkaan, ei enää — mutta kuitenkin. Sieltä on haikaralinnunkin hyvä ponnistaa lentoon.

Journal Entry 2 by Tarna at Iidesjärvi in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, September 04, 2007

Released 13 yrs ago (9/4/2007 UTC) at Iidesjärvi in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland

WILD RELEASE NOTES:

RELEASE NOTES:

Kirja jäänee viiden maissa jonnekin Iidesjärven tietämille: kävelytien varrelle, bussipysäkille, jonnekin. Joko Järvensivun tai Nekalan—Viinikan puoleiselle rannalle. Katsotaan, missä Sinihaikara haluaa levähtää ennen varsinaiselle BC-matkalle lähtöään. — Täydennän levähdyspaikkatietoja sitten, kun minulla on ne.
ETA. Sinihaikara jäi tähyilemään karahkanoksaan, löytyisikö Iidesjärvestä miellyttävää saarta. Karahka sijaitsee järven etelä- (eli siis Nekalan) puolella, sen länsipäästä alkavan ja rantaa seurailevan kävelytien varrella.

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.