SITÄ SANOTTIIN ANDIEN IHMEEKSI.
SEN EI OLISI PITÄNYT OLLA MAHDOLLISTA.

Tilauslennolla ollut lentokone katosi huonossa säässä keskelle Andien korkeimpia huippuja. Viralliset etsinnät lopetettiin ennen pitkää tuloksettomina - kaikkien 40 matkustajan uskottiin saaneen surmansa.

Pakkolasku oli kuitenkin onnistunut ja lähes kaikki matkustajat olivat elossa. Mutta kuinka kauan he kestäisivät ilman ruokaa, lääkkeitä ja riittävää vaatetusta maailman vaikeimmissa olosuhteissa, keskellä lunta ja hyytävää pakkasta?


Edit. Kirja lähti arvontapalkintona Lottulille.

No niin, en ole lottuli, mutta minua alkoi heti kiinnostaa tämä eilen kämppikseni (tai siis tietysti meidän yhteisestä) postiluukusta tipahtanut kirja, joten joutuessani makaamaan päivän sohvalla flunssassa poimin tämän käteeni ja luinkin samantien. Minusta tuntuu, että olen lähiaikoina lukenut luvattoman paljon kirjoja lottulin kirjahyllystä ja luvattoman vähän omastani...

Kiinnostuin kirjasta, koska olen monesti kuullut kyseisestä onnettomuudesta ja halusin nyt tietää tarkemmin, mitä tapahtui. Kirja oli ihan hyvä. Tarina oli tietysti järkyttävä, mutta siihen turtui yllättävänkin paljon. Katolilaisuus oli aika vahvana teemana tässä, varsinkin kirjan loppuosassa päähenkilöiden pelastuttua heille tuntui olevan tärkeintä, mitä kirkko sanoo, ei niinkään mikään muu mielipide, mikä tuntui tällaisesta maallistuneesta luterilaisesta hiukan oudolta. Hahmoja oli paljon ja olin siksi suurimman osan aikaa sekaisin siitä, kuka lopulta oli kukin.

Muutapa en tähän osaakaan sanoa. Pahoitteluni, että luin ennen kirjan varsinaista vastaanottajaa, toivottavasti ei haittaa. Seuraavaksi tämä menee siis oikeasti lottulille.

En ollutkaan tätä kirjaa journaloinut, kannattaa siis toisinaan siivota kirjahyllynsä... tämä kirja odottaa edelleen lukemista.

Kirja oli järkyttävämpi kuin oletinkaan, siispä piti vielä erikseen käynnistää tietokone melkein keskellä yötä, että saan purettua tuntojani tänne. Olen jotenkin onnistunut sulkemaan silmäni osoittain tältä tarinalta; oletin, ettei kannibalismi olisi ollut niin mittavaa kuin se oikeasti kirjassa oli. En myöskään ollut tajunnut, että pelastuneet olivat yli kaksi kuukautta vuorilla! Melkein yökkäilin joidenkin ruuanhankinta kuvauksien aikana, kenties mielikuvitukseni tuottaa liian tehokkaasti kirjasta kuvat mieleeni.

Hahmoissa todellakin tuppasi menemään välilä armottomasti sekaisin, varsinkin koska kirjailija käytti henkilöistä sekä etu- että sukunimeä tai vain toista näistä. Kirja olisi ollut vieläkin koskettavampi, jos sen olisi kirjoittanut joku selviytyneistä, mutta kenties ulkopuolinen kirjailija sai tarinaan monipuolisemman otteen, ketään enempää sankariksi nostaen.

Ärsyynnyin valtavasti median hyökkäyksestä poikien kimppuun kuin petolinnut, tämä maailma on raadollinen! Minua myös loukkasi ajatus hylyn ympäristöstä ja varsinkin niiden kuvien julkaiseminen. Vaikka selviytyneet olivatkin käyttäneet vainajia ravinnokseen, olisin toivonut heidän hieman osoittaneen kunnioitusta lopuille jäänteille. Ja erityisesti näiden kuvien julkaiseminen mediassa heti pelastusoperaation jälkeen on minusta verrattavissa rikospaikkakuvien julkaisemiseen kun tutkinta on vielä kesken.

Kihaan toivoi tätä arvonnassani, ja kirja lähtee siis Laihialle piakkoin.

Kiitos yllärikirjasta! Luin kirjan joskus kauan sitten, mielenkiintoista nähdä, vieläkö se tekee yhtä lähtemättömän vaikutuksen.

Kyllähän tämä tarina edelleen tekee vaikutuksen. Ihminen venyy kovan paikan tullen vaikka mihin. Toivon mukaan koskaan ei tarvitse omia rajoja koetella ihan noin äärimmäisyyksiin.

Kirja jumitti kauan hyllyssäni, nyt se on vapaa jatkamaan matkaansa.

Jännittäviä lukuhetkiä!