Löysin kappaleen vapautettavaksi. En ole lukenut, eikä oikein kiinnosta.

Takaa:
Valkoisiin turkiksiin pukeutuvat Baarin kuningattaret asuvat pienessä pohjoisessa kaupungissa ison joen rannalla. Voimalainsinöörin ihana Gabriela ja lumotussa jäälabyrintissa elävä Maaria tulkitsevat 70-luvun suuren muutoksen omalla tavallaan. Tyttöjen välille kehittyvä hauras ystävyys kääntyy kohta kilpailuksi ja mustasukkaisuudeksi. Taustalla häilyy vanha tarina Minotauros-hirviöstä, jolle kuului uhrata seitsemän neitoa ja seitsemän nuorukaista.

Kovakantinen, 176 sivua. WSOY, 1996.

EDIT 8.8.2007:
Vien kirjan tänään tarjolle paikalliseen miittiin.

Otin kirjan mukaani eilisestä tapaamisesta Caisassa. Aloin lukea junassa ja lopetin tänä aamuna työpaikkani suihkutiloissa, (Myöh. huom. pukuhuoneessa toisin sanoen.) Odotin mielenkiinnolla bookwormessin kommentteja kirjasta, koska itse en oikein saanut tästä mitään irti. Ilmeisesti hän ei ole tätä sitten lukenutkaan?

Saattaa tietenkin olla, että minun fiiliksillä on osuutta asiaan etten pitänyt kirjaa kummosenakaan. Eilen helteisessä, liian täynnä ihmisiä olevassa junassa pinnani taisi alkaa kiristyä. Kirja pyöri vaunun lattiallakin kun joku mummo teilasi minut repullaan. Reppu oli liian iso vai minä liian pieni? Lisäksi tämä muistutti liikaa äskettäin lukemiani kirjoja, Katri Tapolan Kalpeat tytöt (kahden tytön ystävyydestä)ja Haakanan Kukka kummminkin (Lapin murre). Jos jotain positiivistä äkkiä keksisi, niin kansi on erittäin kaunis.

Osallistun tällä kirjalla ahavan lintuhaasteeseen.

Keep Them Moving-haaste #69.

RELEASE NOTES:

Jätin Riekot eilen Siltamäen puistoon penkille. Penkkiä vastapäätä on lätäkkö, joka ainakin joskus lapsuudessani tunnettiin nimellä Ankkalampi. Lukuiloa löytäjälle!