Teos 2005. 266 s.

Kirja osallistuu Alejandan Tuunaa kirjan kannet -haasteeseen. Alkuperäiskirja oli kanneton kustantajan etukäteiskappale.
Kuva ei tee oikeutta ihanille pehmo-löllö-kansille, eivätkä sävysävyyn-lila sisäkansipaperi ja kontrastia antavat vihreät selkänauhat valitettavasti näy.

Koska meillä on käynyt toinen Varpunen, tämä on vapaa kuin taivaan lintu ja jatkaa matkaansa jonnekin missä sitä odotetaan(?).

Tämäpä tuli pyytämättä ja täytenä yllätyksenä! Sain postista ilmoituksen jo viikko sitten, mutta ehdin noutamaan paketin vasta tänään. Olin aivan äimänä, kun paketista näytti paljastuvan Pienen tytön ikioma kirja. Luulin kirjaringin joutuneen sivuraiteilleen. Sisältäpä löytyi Wish Listilläni oleva Varpunen.

Mutta kiitos RABCK:ista!

Vaikka kirjan kuvakieli ja tematiikka olikin raskasta - kerrontatapa jopa oikeastaan inhorealistisen räkäistä - oli itse käsittelytapa minusta tietyllä tapaa harmittavan kevyttä: tragedian syissä ei päästy juuri pintaa syvemmälle. Petyin loppuratkaisun helppouteen, siihen, ettei tekijää päästy kohtaamaan.

Tuplahämmentävä tosiaan! Kun sain kirjan ulos kirjekuoresta olin aivan äimänä. Kansien sisältä paljastui kuitenkin luettava kirja. Kiitos Perdue!

No nyt tämä on vihdoinkin luettu. Aloitin lukemisen jo vuonna 2009 lokakuussa syyslomalla ollessani risteilyllä. Kirja jäi kesken moneksi vuodeksi, koska se muistutti minua henkilökohtaisesta kriisistä, joka liittyy risteilyyn. Nyt päätin kuitenkin lukea kirjan loppuun ja laitoin sen louhintahaasteeseen.

Mielestäni kirjassa kuvataan hyvin yksinäisyyttä. Tarinassa on monia yksinäisiä ihmisiä, varpusia. Miten ihmiset päivittäin vain kulkevat toistensa ohi peläten, torjuen ... Paitsi Luhtanen. Onneksi on olemassa Luhtasia. Itse aiheen käsittely jää auki. Vai onko näin karmeita tekoja ylipäätään pakko selittää, pakko ymmärtää?

:)