Englanninkielinen alkuteos The Shipping News (1993). Suom. Marja Alopaeus. 2. painos. Otava, Helsinki 1997. Otavan kirjasto 119. Sid., 426 s.

* Takakansi:
Laivauutisia on hullunhauska, riipaiseva ja runollinen kertomus paleltuneista sydämistä ja rakkauden voimasta. E. Annie Proulxin Pulitzer-palkittu romaani epäonnisen Quoylen kasvusta oman elämänsä sankariksi kuvaa mestarillisesti arjen dramatiikkaa ja pienen ihmisen suuruutta vastoinkäymisten paineessa.

KIRJAILIJA ON SYNTYNYT KESKI-IKÄISENÄ. EPÄSOVINNAISTA MUSTAA HUUMORIA, ELOISAA YMPÄRISTÖN TAJUA.” Sara Rimer, The New York Times

* Etulieve:
E. ANNIE PROULX (s. 1935) toimi historioitsijana, journalistina ja opaskirjojen tekijänä ennen kuin 53-vuotiaana julkaisi ensimmäisen proosateoksensa, novellikokoelman Heart Songs and Other Stories. Proulxin esikoisromaani Postcards, voitti PEN/Faulkner Awardin. Laivauutisia, 1993, sai niin arvostelijat kuin lukijatkin polvilleen. Romaanille myönnettiin muun muassa Pulitzer-palkinto ja National Book Award, ja sitä on tähän mennessä myyty runsaasti yli miljoona kappaletta. Kirjailija on julkaissut jo kolmannenkin romaaninsa Accordion Crimes, 1996.
Nykyään Wyomingissa asuva E. (Edna) Annie Proulx on avioitunut ja eronnut kolme kertaa ja kasvattanut yksinhuoltajana kolme poikaa.

* Takalieve:
Epäonni on seurannut Quoylea syntymästä saakka. Hän on lihava köntys, jota perhe inhoaa ja jolle naapurit naureskelevat. Quoyle ei sitä huomaa. Läskien suojassa sykkii tahrattoman puhdas sydän.
Kun Quoyle rakastuu Petal Beariin, hänen päähänsä ei pälkähdä, että nainen on kaikkien miesten tuntema kiertopalkinto. Quoyle kosii, ja Petal suostuu pelkästä ällistyksestä. Heille syntyy kaksi tytärtä, mutta pian Petal kyllästyy kotileikkiin, lähtee iskemään miehiä ja jättää Quoylen hoitamaan lapsia illat pitkät. Lopulta Petal karkaa toisen miehen kanssa ja saa surmansa auto-onnettomuudessa.
Onneton Quoyle ei tiedä mitä elämällään tekisi. Kun Agnis-täti New Foundlandista houkuttelee häntä luokseen, Quoyle pakkaa perheensä ja muuttaa suvun omistamaan ikivanhaan talonrötisköön keskelle lunta ja jäätä. Lannistumattoman tätinsä ja tyttäriensä tukemana Quoyle saa vähitellen elämänhalunsa takaisin. Sitten paikallislehti pestaa hänet kertomaan uutisia lähtevistä ja tulevista laivoista. Tehtävä ei ole kummoinenkaan, mutta kuin huomaamatta onni on kääntynyt entisen surkimuksen elämässä.

* * *
Varattu Räpäkkiarvontaan.
Edit 5.5.07: Laivauutiset-arvassa oli arjamaarian nimi. Onnittelen voittajaa. Kuuluttelen kuriirikyytiä. Jos sellaista ei ilmaannu, arjamaaria saa kirjansa Kesäpäivillä Tampereella.

Nyt, kun räpiköinnit on tehty eli bookcrossarien virtuaalikirjalahjat toisilleen annettu ja arvonnat suoritettu, voinkin kirjoittaa oman mielipiteeni Laivauutisista.

Kirjan kansi on suorastaan söpö. Mitään tekemistä sillä ei tosin ole sisällön kanssa. Jotain nostalgisia tunteita keltainen kumiankka minussa kuitenkin herättää...
Muutenkin kirjan ulkoasu on viehättävä solmupiirroksineen. Lisäarvoa antaa se, että kirjan solmuasiantuntija on minulle jo lapsuudesta asti tuttu Mane alias Mauno Siivonen. Kiva, että on ymmärretty käyttää oikeaa eksperttiä.

Laivauutisissa tapahtuu paljon: on murhaa, insestiä, uskottomuutta, mielisairautta, ties mitä. Ja se kaikki esitetään luullakseni tarkoituksella siten, että mikään ei oikeastaan koske lukijan tunteita. Laivauutisia on varmaankin Proulxin herttaisin romaani. (Jos nyt tuollaista adjektiivia voi Proulxin yhteydessä ylipäätään käyttää. Mutta kun on tuo kansikuvakin...) Se on sujuvasti kirjoitettu, viihdyttävä ja helppo lukea, mutta... Pulitzer-palkinto? Ilmeisesti tämä iskee paremmin pohjoisamerikkalaiseen kuin eurooppalaiseen sieluun. Tai sitten minä yksinkertaisesti olin vain väärä lukija näille uutisille. Toivottavasti arjamaaria on oikea.
Selvennyksen vuoksi sanottakoon, että tottahan minä pidin Laivauutisista. Mutta ei se mitenkään koskettanut. — Paitsi, joo. Kirja sai minut jälleen kerran hinkumaan Kanadan-kiertoreissulle. Erityisesti haluaisin kokea juuri itärannikon; New Foundlandin, Cape Bretonin, Prinssi Edwardin saaren ja mitä kaikkea. Kanada-kaipuutani Proulx ei tosiaankaan helpottanut, päinvastoin.
Laivauutisia on kirjana huomattavasti parempi kuin elokuvana. Eikä leffakaan huono ollut. (Suomen Kuvalehden 12/07 haastattelussa Annie Proulx muuten valitti Kevin Spaceyn olleen aivan liian hyvännäköinen Quoylen rooliin. Suomalaistoimittaja ehdotti tilalle Capoten nimiroolissa loistanutta Philip Seymour Hoffmania. Hänet Proulx olisi hyväksynyt. Kyllä ihmisten kauneuskäsitykset ovat joskus kovin kummallisia. Ei Hoffmankaan minun mielestäni niin vastenmielisen näköinen ole. Mutta toisaalta; ehkä hän olisi osannut näytellä sellaista. Ja hei, pidänhän minä Spaceystäkin!:)

Laivauutisia siirtyy siis viimeistään Kesäpäivillä arjamaarian haltuun. Toivottavasti nautit kirjasta, Björneborgin Barbarella!

EDIT 23.5.07: Huumorto on tulossa Tampereelle ja on luvannut välittää nämä Uutiset arjamaarialle. Niinpä arjamaaria pääsee pian leikkimään keltaisen kumiankan kanssa... Kiitos, Huumorto!
EDIT 24.5.07: arjamaarian alla esittämä säälittävä selittely-yritys johtuu siitä, että ilmaisin kirjan liitteenä olevassa kortintapaisessa syvän paheksuntani hänen salakavalaa toimintaansa kohtaan. Vapautusilmoituksista huomasin nimittäin hänen hiljaa hiipineen Tampereen pääkirjastoon kirjanvapautusreissulle — puhua pukahtamatta aikeestaan kenellekään. Ja minä sentään asun ihan Metson vieressä! Sitten sitä vain kotona Porissa odotellaan, että joku muu kantaa kirjan kätösiin.
Nyt kun olen purkanut itseäni, saat anteeksi, arjamaaria. Hyväksyn selityksen. Kunhan et Kesäpäivillä piilottele.
Toivottavasti kirja miellyttää.

Kirja noudettu Tarnalta ja kuriroin sen arjamaarialle.

Kiitoksia, kirja tuli perille. Ja ne kootut selitykset, miksi en itse pyytänyt sitä Treellä ollessani. Tuli äkkilähtö sukulaiskuskiksi ja kiire oli. Ainoa, mitä sain kinuttua, oli viiden minuutin reissu Metsoon. Jotenka en ehtinyt muuta kuin nakata yhden kirjan vaihtohyllyyn ja takaisin baanalle. Kelpaisko selitys?

EDIT: Minun jälkeeni Ahavalle, jos hän ei sitä ennen saa kirjaa jotain muuta kautta.

Kirja lähtee mukaan kesäpäiville Suomenlinnaan.

Enpäs taas tällaistakaan muistanut voittaneeni, hauska kesänalkuyllätys! Onkohan tämä yhtä tiheää kuin Proulxin muu tuotanto? Jollain lailla yhtä aika ihailen ja vierastan hänen raskasta tyyliään kirjoittaa. Ottanen selvää tekstin paksuudesta kesätyöpaikkani, kirkon, rauhassa.

WILD RELEASE NOTES:

Vapautus juhlistaa Barack Obaman vaalivoittoa!