Ostin kirpputorilta tänään. Mitä paremmalta kirja näyttää, sitä halvempi se kirpparilla on.

Edit 19.10.2007: Luin viime vuonna Makinen Ranskalaisen testamentin. En ihastunut siihen varauksettomasti. En pitänyt Makinen tyylistä. Jälkeenpäin, kun tyylin koukerot vähitellen unohtuivat, huomasin ajattelevani kirjaa yllättävän usein. Idän sielunmessussa on paljon samoja aineksia kuin Makinen esikoisessakin. On vierasta syntyperää oleva Venäjälle ajautunut vanha nainen, joka odottaa arolla. On yksin jäänyt poika, josta nainen huolehtii ja jolle hän välittää (tai rakentaa) menneisyyden. On sama poika aikuisena vieraalla maalla kaukana. Ovat julmat venäläiset. On ankea Neuvostoliitto-Venäjä, joka sittenkin lopulta tuntuu paremmalta kuin Länsi. Tällä kertaa minua ei häirinnyt runollinen tyyli. Minuna häiritsi se, että Makine sekoitti yhteen romaaniin liikaa aineksia. Agenttitarina tuntui minusta tarpeettomalta. Lopussa se löystytti sietämättömästi ja banaalisti lähes koko romaanin. Makine kursi kasaan koko Neuvostoliiton historian kertomalla kolmen sukupolven miesten tarinat. Ilmeisesti hänelle itselleen läheisin on Suuri Isänmaallinen Sota. Vaikka hän kuinka yrittää kuvata mutaa ja verta ja lihamönjää, hän onnistuu romantisoimaan kauheudet. Puutteista huolimatta kirjassa on ... hmm ... taikaa.

Idän sielunmessun RABCK-matka alkoi klo 9.30.

Kiitos joululahjasta, DotDot! Avasin paketin vasta aattona. Napeista sai hienoja joulukuusenkoristeita :-)

Hyviä lukuhetkiä!